Marika Viskarin näyttely Porissa tuo mieleen kuvaukset universumin synnystä - Kulttuuri - Satakunnan Kansa

Marika Viskarin näyttely Porissa tuo mieleen kuvaukset universumin synnystä

Viskarin teokset kuljettavat nopeasti ajatukset pois vallitsevasta hetkestä vastaten näin monen mielissä kaihertavaan kaukokaipuuseen.

Marika Viskari: Lost Lake of Souls/Kadonnut sielujen järvi, öljy kankaalle (2020)

16.3. 18:45

Äänetön kaiku. Marika Viskari P-galleriassa 28. maaliskuuta saakka.

Millainen on taivaankansi Linnunradan toisella puolen? Entä millaisina näyttäytyvät planeettojen pinnat lintuperspektiivistä katsoen?

Perseverance-mönkijän möyhiessä ennennäkemätöntä maaperää Marsissa voi Porissa tutustua taiteellisiin tulkintoihin avaruudellisista maisemista. Kangasalla vaikuttavan Marika Viskarin (s. 1982) yhtä aikaa herkissä ja voimallisissa maalausabstraktioissa tiivistyy seikkailijoiden unelma tavoittaa jotain aiemmin saavuttamatonta.

P-gallerian näyttelyssä vieraillaan ensin planetaarisissa ulottuvuuksissa, joista siirrytään unenomaisten rantojen äärelle aina arvoituksellisten aaltojen pyörteisiin. Viskarin maantieteellisesti, kuvitteellisesti ja ajallisesti kauas toisistaan kurkottavat teokset kuljettavat nopeasti ajatukset pois vallitsevasta hetkestä vastaten näin monen mielissä kaihertavaan kaukokaipuuseen.

Ruskean ja ruusukullan sävyissä kylpevät öljy- ja akryylimaalaukset tuovat mieleen kuvaukset universumin synnystä. Maisemista on kadonnut aurinko, mutta ne ovat valoa tulvillaan. Ihmeellistä, miten valonsäteet voivat löytää tiensä sopukoista tomuisimpiin myös äärettömyydessä.

Gallerian toimistohuoneessa pronssinen paletti vaihtuu viileän siniseen ja hillitty kokonaisuus saa joukkoonsa harmonista vaikutelmaa vastaan hangoittelevan teoksen: Kangastus-työ on vanhasta pöytäliinasta amebamaiseen muotoon kovetettu seinäkoriste, se kuuluisa poikkeus ripustuksen sisäisessä logiikassa. Taiteilija kertoo tekevänsä kolmiulotteisia teoksia mielellään, mutta installaatiolle osoitettu seinäruusun rooli haittaa sen tarkastelua.

Pikkuhuone on omistettu sinisävyisille maalauksille, ja se edustaa teosanniltaan veden valtakuntaa. Kadonnut sielujen järvi imaisee mukaan mielikuvitusmatkalle palauttaen katsojan takaisin Maahan, ehkä Pohjois-Norjaan, ehkä fantasian tyhjästä loihtimaan lokaatioon.

Teokset ovat näyttelynimelle uskollisia äänettömyydessään. Jännittävää on se, että Viskari pysäyttää teoksissaan liikkeen, mutta sen vääjäämättömän läsnäolon voi kuitenkin aistia. Sinivalkoisiksi maalatut vaahtopäät kuplivat kuvissa kuin hidastettuina hetkinä. Tällaisissa energiapyörteissä aaltonsa menettäneitä surffareita kieputetaan, kehoni muistaa. Näin avaruusmatka palauttaa näyttelykävijän maan pinnalle ja vie veden alle Marika Viskarin luodessa näkymiä äärettömyyden kaikuihin.

Oikaisu: Tekstiä on korjattu 17.3. klo 9.30. Tekstissä taiteilijan nimi esiintyi virheellisesti myös muodossa Maria Viskari.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: