Mama Longhorn: Let it Run - Kulttuuri - Satakunnan Kansa

Mama Longhorn: Let it Run

★★★★

5.2. 10:49

Porin rytmitankki on tähän asti tunnettu runnovan ilakoivasta afrofunkistaan.

Kolmoslevyllään yhdeksän hengen bändi parantaa juoksuaan, vaikka levynkannen perusteella voisikin päätellä sarvikuonolta eräänlaista progressiivista kuplautumista.

Jos aikaisemmilla levyillään yhtye pyrki maanläheiseen soundiin, ollaan nyt panostettu tuotantoon ja melodioihin. Eeva Poijärven tyttömäinen lauluääni ja soittimet soivat tavalla, jossa jokainen saa oman puheenvuoronsa.

Mama Longhorn ei varmaankaan koskaan ole täyttänyt täysin puritaanien vaatimuksia puhtaasta afrofunkista.

Se on aina ollut porilaisten vahvuus. Vaikka polyfoninen, moniääninen rytmi-iloittelu onkin soiton perusta, ei yhtye ole jämähtänyt yhteen liikkeeseen. Klarinetisti Saija Santavirralla vahvistettu puhallintrio esimerkiksi tuo soittoon ripauksen jazz funkia ja balkan-popia.

Kuuntelijan nautintona on bongata vaikutteet, oli se sitten progea tai silkkaa psykedeliaa.

Yhtye hallitsee jännitteen luomisen niin, ettei tunnelma lipsu pitkissäkään kappaleissa tyhjäkäynnille. Varsinkin levyn päättävässä 11-minuuttisessa Oxygen Runs -kappaleessa alun mietiskelevän ilmavasta ambient-fiilistelystä päädytään hurjaan ryskeeseen ja lopun autereiseen seesteisyyteen.

Mama Longhornin svengiin liittyy sellaista universaalia, sydämellistä sosiaalisuutta, joka on parhaimmillaan livenä, ja jota Porissa saa yleensä kuulla vain jazzeilla.

Toivottavasti molemmat toiveet toteutuvat ensi kesänä.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: