Arvio Laivaston soittokunta Navy Rocks Pori - Kulttuuri - Satakunnan Kansa

Laivasto rokkasi tykimmin vierailulla Porissa

Reserviläisistä vastïkään koottu Merileijona-rumpuryhmä esiintyy Laivaston soittokunnan konserteissa soolona ja omalla soolonumerolla

11.11.2020 13:57

Musiikki

Navy Rocks Laivaston soittokunta 10.11. Promenadisali Pori, 11.11. Logomo, Turku ja 12.11. Järvenpää Sibelius-sali. Kapellimestari Tero Haikala. Solistit Pete Parkkonen, Mikael Saari ja Jennie Storbacka. Merileijona-rumpuryhmä.

Turussa toimiva Laivaston soittokunta teki tällä kertaa vierailun Poriin. Soittokunnan toimialue käsittää Varsinais-Suomen lisäksi Satakunnan ja Pohjanmaan.

Kolmen konsertin (Pori, Turku ja Järvenpää) kiertueella ei säästetty voimavaroja. 32 muusikkoa, kolme solistia, vastaperustettu rumpuryhmä, äänitekniikka ja vaikuttava valaistuskalusto oli otettu mukaan.

Laivaston soittokunnan muusikot olivat hätkähdyttävä näky astuessa lavalle hohtavan valkoisissa univormuissa ja komppiryhmä harmaissa, kultaa olkapäillä. Jotta Puolustusvoimien perustehtävä ei unohtuisi, niin konsertti alkoi Vince DiColan sävellyksellä War (Rocky IV -elokuvasta). Trumpettifanfaari ja muiden vaskien vastaus lyöjien iskujen tahdissa toi Promenadisaliin hetkeksi sodan kammottavuuden.

Muutama viikko sitten perustettu kuuden hengen Merileijona-rumpuryhmä esitti soolonsa tarkassa rytmissä. Yhteneväisyys koski myös kävelyä ja rumpukapuloiden liikkeitä. Reserviläiset näyttivät, että kapulat pysyvät suvereenisti kädessä, jopa temppuja tehden.

Soolonumerossa Merileijonat vahvistettiin isorummulla ja lautasilla. Musiikilta äänimaisema kuulosti, vaikkei melodiasoittimia ollut mukana.

Pete Parkkonen laulaa solistina Laivaston soittokunnan kolmessa konsertissa Porin Promenadisalissa (kuva), Turun Logomossa ja Järvenpään Sibelius-salissa.

Laulusolistit Pete Parkkonen, Mikael Saari ja Jennie Storbacka rokkasivat täydellä höyryllä. Ensimmäisessä konsertissa äänentoisto oli vielä hiukan hakusessa. Pete Parkkosen laulu ei kuulunut juuri yhtään orkesterimassasta. Saaren ja Storbackan äänen värit erottuivat joukosta enimmäkseen jollain lailla.

Haittaa edesauttoi Parkkosen äänityyppi, joka lähenteli orkesterisäestyksen korkeutta. Mielessä kävi, eikö Parkkosen ääntä voinut vahvistaa yhtä lailla, kuten muiden solistien?

Koko aikaa ei rokattu. Miellyttävinä poikkeuksina slovarit Parkkosen laulama Kiss from a Rose, Saaren Sound of Silence ja Storbackan Zombie (Bad Wolves).

Laivaston soittokunta navigoi sulavasti hitaista kappaleista, jyräävään rokkiin Tero Haikalan määrätietoisesti johtamana.

Yleisö oli hengessä mukana alusta alkaen. Rytmimusiikin juurilla käytiin: Bon Jovin Livin’ on a Prayer (Storbacka), Foo Fightersin The Pretender ja Queenin Innuendo (Saari) ja Billy Idolin Rebel Yell (Parkkonen).

Virtuositeetin huipentumina koettiin muun muassa lukuisa määrä sooloja, sähkökitarat etunenässä ja soittokunnan esitys Vivaldin Vuodenaikojen presto-osasta Myrsky. Baritoni ja saksofoni taituroivat soolo-äänessä ja orkesterissa alaspäin kulkevat juoksutukset synnyttivät kutkuttavaa huminaa.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut