Arvio Satakunnan ammattikorkeakoulun kuvataidelinjalta valmistuvien loppunäyttelystä finalFINALversion1.jpg Tampereella - Kulttuuri - Satakunnan Kansa

Tältä näyttää Kankaanpäästä valmistuvien kuvataiteilijoiden lopputyönäyttely: Hallussa ovat perinteiset tekniikat ja ihmiskeskeinen maailmankuva

Keho, sukupuoli, unet ja tarinat korostuvat Satakunnan ammattikorkeakoulun kuvataiteilijoiden lopputyönäyttelyssä.

Kaisa Huotari: The place to be, 2019, akryyli, lyijykynä, tussi, metalli, pahvi, vaahtomuovi, styroksi, huonekalut, kellot, purukumi. ­

27.5.2019 10:10 | Päivitetty 27.5.2019 10:18

Tampere

Satakunnan ammattikorkeakoulun kuvataidelinjalta Kankaanpäästä valmistuu kymmenesosa kotimaisista kuvataiteen korkeakoulututkinnoista. 25 tuoreen taiteilijan lopputyönäyttely levittäytyy kolmeen tamperelaistaidegalleriaan, Taidekeskus Mältinrantaan, Galleria Rajatilaan ja Galleria Saskiaan.

Aiheissa painottuvat ihmisyys, psykologia, sukupuoli ja kehon organismit. Suvi Hammarin (s. 1991) animaatio-, piirros- ja päiväkirjateos havainnoi tutkimuksissa todennettua aivojen oppimiskykyä mielikuvaharjoitteiden avulla.

Suvi Hammar: Toisto, 2019, muste paperille, animaatio, päiväkirja ja valoverho. ­

Elina Rämön (s. 1995) teräväkatseisessa teoksessa tarkennetaan silmämuniin, jotka katsovat luomien välistä kuin vieras olio avaimenreiästä.

Emma Thomasin (s. 1994) piirrossarja sekoittaa absurdisti naiseutta, naivismia ja väkivaltaa. Elisa Hämärän (s. 1992) maalaukset kaihoavat klassista kauneutta ja viatonta eksotiikan estetisointia.

Elisa Hämärä: Tutkielmia Český Krumlovista, 2019, öljyväri kankaalle, osa teoksesta. ­

Marja Hautamäki: Vulvatar, 2019, muotoilubetoni, keramiikka, rauta, koko 200 x 125 x 113 cm. ­

Marja Hautamäen (s. 1970) veistos juhlii naissukupuolta ja Ottilia Roosin (s. 1993) grafiikat psykologisoivat sisäelimiä. Emili Hellmanin (s. 1995) kiemurteleva suoliveistos päättyy sarjakuvamaiseen räiskähdykseen.

Sanni Salmelan (s. 1994) akvarelleissa naiskeho yhtyy veteen. Nadja Koshevenkon (s. 1995) silkkipainotyöt liputtavat isoäidin ja kukkatarhan muistolle. Anna-Karoliina Vainion (s. 1995) hehkuvanpunaisessa ryijyssä tumma ja vaalea Eeva syleilevät paratiisissa.

Sanni Salmela: Kuvia, joita en haluaisi muiden näkevän, 2019, akvarelli paperille, osa teoksesta.­

Anna-Karoliina Vainio: Love is both honey and venom, 2019, ryijy, yksityiskohta teoksesta. ­

Yhdistäväksi juonteeksi nousee myös suhde myytteihin, unien laitumiin ja tarueläimiin. Jenna Nykäsen (s. 1988) litografioissa versioidaan kalevalaisia kertomuksia. Cecilia Koskelan (s. 1994) kultakaloille kasvaa pitsievät ja Anna Ylitalon (s. 1996) oksistossa pesii romanttisia paperilintuja.

Anna Ylitalo: Metamorphosis, 2019, paperileike, kulta, oksa, viiriäisenmunat, yksityiskohta teoksesta.­

Laura Solkion (s. 1996) maalauksissa painajaismaiset eläimet hyökkäävät. Myös Jenni Välikankaan (s. 1992) teoksessa uni riistäytyy villiksi. Reetta Kallion (s. 1992) sarjakuvallisissa näyissä seikkailevat shamaanit ja astronautit.

Einari Hyvönen: The Good, the Bad, the Goodbye and Hi!, 2019, kuvansiirto, öljy-, akryyli- ja spraymaali kankaalle, osa teoksesta.­

Mausteena kommentoidaan ihmisen muokkaamaa ympäristöä, esineitä ja digitaalista estetiikkaa. Einari Hyvösen (s. 1989) maalauksissa kollaasi ja sivellintyö limittyvät raikkaasti. Arttu Isotalon (s. 1994) monimediaisen installaation sähköenergia hyökkää silmille.

Arttu Isotalo: Videoteokset Hard3 ja b000y, kangastuloste ja t-paidat, 2019. ­

Vera den Arendin (s. 1996) lyijykynäpiirrokset taltioivat metsähakkuita. Samuel Antero Laakso (s. 1994) istuttaa katsojan huonoilla uutisilla tapetoituun huussiin. Aija R-K:n (s. 1995) triptyykissä norsu varjostaa kotia ja Marika Minkkisen (s. 1986) maalauksissa vaalitaan autojen muistoa.

Viljami Nissi: Discovering masculinity, (smells like blue or orange (not the fruit), 2019, installaatio. ­

Viljami Nissin (s. 1994) teos kamppailee kahvinkeitinten, tatuointien ja miehisyyden kanssa. Markus Vaattovaaran (s. 1983) tilateos koostuu maalauksista ja komeista veistoksista, joissa jykevät lasiastiat puristuvat muotoonsa puuparrujen hiiltyneissä koloissa.

Markus Vaattovaara: Omakuva – Omassa maailmassa, 2019, öljy kankaalle, puu, suupuhallettu lasi, yksityiskohta tilateoksesta. ­

Monissa teoksissa itää omintakeisuutta, jonka terävöittäminen vaativat vielä työstöä. Valokuva- ja videotaiteen vähyys eivät yllätä, koska niiden opetuskin on kuriositeetinomaista. Esitystaidetta odotin näkeväni, mutta ehkä se välittyykin runsaissa kehollisissa sisällöissä.

Syksyllä arvioin Kaisa Huotarin (s. 1994) näyttelyn Poriginal-galleriassa. Kiitin ideoiden paljoitta ja viisastelin, että enää tarvitsee opetella karsimaan. Onneksi Huotarin taide on edennyt tismalleen päinvastoin.

Hänen lavastemainen maalausinstallaationsa Mältinrannassa lumoaa runsaudellaan. Siitä henkii tiedostava saamattomuus, jossa kaiken tekemättömyys ja elämän kylläisyys vyöryvät yli. Kello tikittää, mutta me rouskutamme juustonaksuja nahat vetelinä. Kerrassaan tšehovilainen näky ihmisestä ilmastokriisin ja aktivismin paineessa huipentaa taidefinaalin.

finalFINALversion1.jpg

Arttu Isotalo, Reetta Kallio, Marika Minkkinen, Jenni Välikangas.

28.5. saakka. Galleria Rajatila, Hämeenpuisto 10, Tampere, avoinna ma–pe kello 13-18, la–su kello 12-16.

Suvi Hammar, Marja Hautamäki, Emili Hellman, Kaisa Huotari, Einari Hyvönen, Elisa Hämärä, Samuel Antero Laakso, Viljami Nissi, Jenna Nykänen, Aija R-K, Sanni Salmela, Emma Thomas, Anna-Karoliina Vainio.

4.6. saakka. Taidekeskus Mältinranta, Kuninkaankatu 2, Tampere, avoinna ma–to kello 12–18, pe–su kello 12–16, helatorstaina 30.5. kello 12–16.

Vera den Arend, Nadja Koshevenko, Cecilia Koskela, Ottilia Roos, Elina Rämö, Laura Solkio, Markus Vaattovaara, Anna Ylitalo.

5.6. saakka. Galleria Saskia, Pirkankatu 6, Tampere, avoinna ma–su kello 12–18.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?