Kirjailija Mats Strandberg on perehtynyt aikaan ennen tuhoa - Kulttuuri - Satakunnan Kansa

Luontoon kumppanin kanssa ja pari drinkkiä – miten sinä kohtaisit yllättävän maailmanlopun?

Romaanissa Loppu koko maailma tietää, että tuhoisa komeetta on törmäyskurssilla maan kanssa. Kirjailija Mats Strandberg on perehtynyt aikaan ennen tuhoa. Toimisivatko sairaalat, entä riittäisikö ruoka? Kenen kanssa ja missä haluaisit olla tuhon hetkellä?

Ruotsalainen kirjailija Mats Strandberg kertoo romaanissaan Loppu, mitä perheissä ja yhteiskunnassa voisi tapahtua, jos tiedettäisiin komeetan tuhoavan maapallon. Kirja syntyi kirjailijan ilmastoahdistuksesta.

15.12.2019 8:00

Kolme kuukautta aikaa siihen, kun jättiläiskomeetta Foxworth törmää maahan ja koko maapallo tuhoutuu. Valtionjohtajat kertovat uutisen kansoilleen. Miten sinä viettäisit sen ajan?

Ruotsalainen kirjailija Mats Strandberg on pohtinut näitä kysymyksiä maailmanlopun saagassa, romaanissa Loppu.

Entisenä toimittajana Strandberg teki laajaa taustatutkimusta ja jututti monia asiantuntija, kuten astronomeja, psykologeja, viranomaisia ja pappeja. Hän uskoo, että kirkolla olisi suuri rooli siinä tilanteessa.

Miten yhteiskunta toimisi, kun suurin osa jää pois töistä? Kuka huolehtii ruuan riittävyydestä, tulisiko mellakoita? Entä miten oikeus toteutuisi, kun poliisi on alimiehitetty eikä rikoksia ehditä tutkia ja tuomita. Tai kannattaako pestä hampaita, kun kuitenkin kuolee, ennen kuin ne reikiintyvät?

Kukaan ei oikeasti tiedä, miten kävisi, joten kirjailija käytti vapaasti mielikuvitustaan. Moniin uhkiin on varauduttu, mutta ei tällaiseen. Yhdestä asiasta asiantuntijat olivat yhtä mieltä.

– Kaikkein haastavinta olisi oikean informaation välittäminen ja saaminen. Sosiaalisessa mediassa salaliittoteoriat ja muut hullutukset saisivat vallan, Strandberg sanoo.

Jalkapallo nousee tärkeäksi

Strandberg uskoo, että monet lopettaisivat töissä käymisen, mutta esimerkiksi osa lääkäreistä jatkaisi töitään. Maahanmuuttajat kannattelisivat yhteiskuntaa. Kun lentoliikenne loppuisi, he eivät pystyisi palaamaan läheistensä luo, mutta jatkaisivat metron ajamista, ruokatarvikkeiden kuljettamista ja vesihuoltoa – jotta heillä olisi merkityksellistä tekemistä sen sijaan, että vain istuisivat yksin kotona odottamassa loppua.

Jalkapallo kokoaa Strandbergin kirjassa ihmiset yhteen. Voittaja pitää valita mestaruusottelulla, sillä sarjaa ei ehditä pelata loppuun. Matsit näytetään kaupungeissa isoilla ruuduilla ja ne ovat kansanjuhlia.

– Itse en ymmärrä jalkapallosta mitään, mutta ajattelen, että sellaisessa tilanteessa se saisi ihmiset mukaan ja olisi eräänlainen venttiili.

Nerokas TellUs-sovellus

Kirjassa osaihmisistä alkaa kirjoittaa tarinaa maapallosta ja ihmiskunnasta TellUs-sovellukseen. Tekstit lähetetään kaukaisiin satelliitteihin, jotka välittävät ne eteenpäin avaruuteen.

– He saavat merkityksen elämäänsä kirjoittamalla. Kaikki meistä haluavat jättää jonkinlaisen jälkensä maailmaan.

– Tuollaista sovellusta ei ole, mutta kaikki siihen tarvittava tekniikka on olemassa, joten sellainen olisi helppo perustaa nopeasti, Strandberg huomauttaa.

Samaan satelliittiin lähetetään koordinaatteja paikoista, joihin on säilötty tunnetuimpia taideteoksia, kirjoja, eläinten ja ihmisten DNA-sekvenssejä sekä siemenpankki.

Mats Strandberg

Ruotsalainen kirjailija ja toimittaja.

Teki yhdessä Sara B. Elfgrenin kanssa Engelsfors-trilogian (2011–13) , joka oli kansainvälinen menestys. Suomeksi se julkaistiin nimillä Piiri, Tuli ja Avain. Sarja on urbaania, skandinaaviseen koulumaailmaan sijoittuvaa fantasiakirjallisuutta.

Kirjoittanut myös kaksi kauhuromaania, joiden perusteella Strandbergiä on kutsuttu Ruotsin Stephen Kingiksi. Risteilyssä (2016) ruumiita tulee Ruotsin-laivalla, Hoivakoti (2017) sijoittuu dementikkojen hoivakotiin ja lukija ei tiedä, mikä on hiipuvan mielen harhaa, totta tai yliluonnollista.

Uusin romaani Loppu (Like 2019) kertoo maailmanlopusta nuorten silmin.

17-vuotias laittaa ranttaliksi

Maailmanloppu kiinnostaa kirjailijaa.

– Olen katsonut kaikki huonot amerikkalaiset katastrofielokuvat. Sankareiden sijaan minua on koko ajan kiinnostanut, mitä tavallisille ihmisille tapahtuu ja mitä he tekisivät ennen tuhoa.

Loppu kertoo 17-vuotiaista ystävyksistä, jotka yrittävät asennoitua siihen, että elämän piti olla edessä, mutta nyt se loppuukin. Yksi haluaa takertua rakkauteensa, toinen laittaa kaiken ranttaliksi ja elää täysillä. Myös nuorten vanhemmat reagoivat kuka mitenkin.

Kirja on luokiteltu nuortenkirjaksi, mutta Strandberg ei itse ajatellut kirjoittavansa nuorille.

– Se on kaikille lukijoille, mutta päähenkilöt ovat nuoria. Nämä tutkimani kysymykset ovat erityisen kiinnostavia nuorten kohdalla, jotka ovat juuri lähdössä elämään. Ensi rakkaus on voimakas, mutta mitä jos se onkin samalla viimeinen? Entä haluaako olla lopun hetkellä vanhempien vai kavereiden kanssa?

Strandberg tietää, että kirja on johtanut perheissä hyviin keskusteluihin.

Erityistä aikaa ihmiskunnan historiassa

Kirja on Strandbergin tapa käsitellä ilmastoahdistusta ja suuria eksistentiaalisia kysymyksiä.

– Minulla ei ole lapsia, mutta mietin kummitytärtäni, joka on minulle hyvin tärkeä. Millainen maailma häntä odottaa? Jos pahimmat ennustukset käyvät toteen, ihmiskunta häviää sadassa vuodessa. Sellaisen ajatuksen kanssahan on ihan mahdotonta elää.

– Tämä on erityistä aikaa ihmiskunnan historiassa. Pitää oikeasti miettiä sellaista vaihtoehtoa, että meitä ei enää ole.

Ongelman hahmottamista vaikeuttaa Strandbergin mukaan että se, että ilmastonmuutos on hidas, abstrakti, politiikkaan ja kapitalismiin liittyvä aihe.

– Siksi keksin kirjaan skenaarion, että komeetta lähestyy maata. Se on nopea tikittävä kello.

Tuhon odotuksessa jotain kaunistakin

Yllätyksekseen Strandberg huomasi, että kirjan kuvaamassa maailmanlopussa on jotain kaunista, melkein houkuttelevaa.

– Kukaan ei voi tehdä asialle mitään. Se koskee kaikkia ja on hyvin oikeudenmukainen.

Maailmanloppu koittaisi yhtä lailla niin rikkaille kuin köyhille, kuolemansairaille kuin terveillekin.

Kirjassa esiintyvä syöpäpotilas on jopa helpottunut.

– Nyt kaikki muut ovat samassa veneessä, eikä hän ole ainoa, joka ei saa tietää, miten joku tv-sarja päättyy, Strandberg sanoo.

Strandberg näkee kirjan tilanteessa jotain hyvääkin.

– Ihmisten olisi pakko elää tässä ja nyt. Ei tarvitsisi huolehtia ammatinvalinnasta, rahan riittävyydestä tai eläkkeen säästämisestä.

– Ihmissuhteemme vahvistuisivat ja tulisimme läheisemmiksi. Olisi varmasti hienoja kohtaamisia ja syviä, aitoja keskusteluja.

Jotkut perheet tiivistyisivät, toiset hajaantuisivat, kuten käy kirjassakin.

Lopun hetkellä luontoon

Romaani käy terapiasta, ravistelusta ja tsemppauksesta. Moni lukija on kokenut kirjan maailmasta todellisuuteen palatessaan, että "huh, maailmanloppu ei olekaan heti. Voimme vielä tehdä jotain, ei kannata nostaa käsiä pystyyn".

Entä mitä kirjailija itse tekisi loppua odottaessa?

– Olisin läheisteni kanssa. Kaikkia olisi tietenkin vaikea saada kokoon, ja isäni asuu kaukana. Viimeisen päivän viettäisin puolisoni kanssa. Ottaisin varmaan pari drinkkiä.

Strandberg hakeutuisi luontoon.

– Asun Tukholmassa, mutta vaikeissa tilanteissa haen lohtua luonnosta. Kun äitini kuoli, vietin aikaa paljon lapsuuden metsissä Fagerstassa.

"Luulemme, että meillä on turvallisuusjärjestelmät"

Voisiko näin tapahtua oikeasti? Kirjan julkaisun aikaan maan ohitti taas yksi komeetta, jota kutsuttiin Kuoleman komeetaksi sen pääkalloa muistuttavan ulkonäön mukaan. Se ei kuitenkaan ollut ihmiskunnalle vaarallinen.

– Kuoleman komeetta oli kaukana, mutta kuitenkin kosmisesti lähellä. Kieltämättä siitä tulee epämiellyttävä tunne, Strandberg sanoo.

Kirjassa tutkijat havaitsivat lähestyvän tuhoisan komeetan kolme kuukautta etukäteen. Mats Strandberg sanoo, että se on realistinen arvio aikataulusta.

– Luulemme, että meillä on turvallisuusjärjestelmät, mutta ei tuollaista vastaan voisi mitään, Strandberg sanoo.

"Tämä on erityistä aikaa ihmiskunnan historiassa. Pitää oikeasti miettiä sellaista vaihtoehtoa, että meitä ei enää ole."
Kirjailija Mats Strandberg

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: