Ilona Talan näyttelyn metallikurjet syntyivät hitsaamalla ja hiomalla - Kulttuuri - Satakunnan Kansa

Hitsausta, rälläköintiä ja hiomista kesähelteellä – Ilona Talan näyttelyn siniset metallikurjet syntyivät autotallissa: "Tosi sottaista ja likaista puuhaa"

P-galleriassa avautuva näyttely on Ilona Talan ensimmäinen oma näyttely kuvataiteilijaksi valmistumisen jälkeen. Tala valmistui Kankaanpään taidekoulusta kesäkuussa.­

27.7.2018 10:00

Kylmää metallia ja kuumia kipinöitä. Kuvataiteilija Ilona Talan työpäivät täyttyvät kesähelteelläkin hitsauksesta, rälläköinnistä, hiomisesta ja viilaamisesta.

–Tosi sottaista ja likaista puuhaa, Tala tiivistää.

Keskiviikkoiltapäivänä Porin P-galleriassa kaikki on valoja lukuun ottamatta valmista. Seinille on ripustettu abstrakteja maalauksia ja lattialla seisoo kolme metallista hitsattua, sinistä kurkiveistosta.

Vaikka näyttelyn valmistelu hoitui ennätysnopeasti puolessa tunnissa, kurkien tekemisessä on kestänyt.

Jokainen saumakohta pitää viilata yksitellen. Muuten kipinöistä lentänyt suttu jää kiinni työhön.

–Eilen illalla lopetin viimeisimmän maalauksen tekemisen. Vaikka koko ajan tekee, niin aina menee ihan viime hetkille saakka.

Kuvataiteilijaksi vuonna 1995 syntynyt Tala valmistui viime kesäkuussa Kankaanpään taidekoulusta. Womanliness-näyttely on Huittisissa asuvan Talan ensimmäinen oma näyttely valmistumisen jälkeen.

–Tämä on minulle tietynlainen etappi, jonka haluan saada kunnialla päätökseen. Eikä haittaa, vaikka joku työ tulisi ostetuksi, Tala hymyilee.

Näyttelyn teemana on naisellisuus. Maalauksissa naisellisuus näkyy Talan mukaan värein ja muodoin. Käsittelemätön maalauskangas saa näkyä ja maalia on paksulti.

–Usein puhutaan vain naisista ja miehistä, mutta entä naisellisuus ja miehisyys, Tala miettii.

Vielä neljä vuotta sitten Tala ei ollut koskenutkaan hitsausvälineisiin, eikä hänen pitänyt koskaan ottaa teostensa aiheiksi eläimiä. Eikä suurena haaveena koskaan ollut tulla isona kuvataiteilijaksi.

–Se vähän niin kuin tipahti käsiini. Lukion lopulla mietin, mitä oikein teen elämälläni. En ole mitenkään lahjakas lukemaan, mutta olen aina ollut ihan hyvä tekemään käsin.

Taidekouluun Tala pääsi ensimmäisellä yrittämällä suoraan lukiosta. Siihen mennessä hän oli kokeillut vain öljy- ja akryylimaalausta sekä vähän savitöitä.

–Minulla ei ollut mitään pohjaa ja ensimmäiset vuodet olin ihan pihalla. Kursseilla tuli vastaan kaikkea, mikä vaikutti pelottavalta.

Tala pääsi kokeilemaan muun muassa elävän mallin maalausta, veistämistä moottorisahalla ja ennen kaikkea ensisilmäyksellä pelottavalta vaikuttanutta hitsausta.

Nyt metalli on yksi Talan taiteen päämateriaaleista.

Kun Tala aloittaa uuden veistoseläimen tekemisen, ensimmäisenä hän perehtyy lajin anatomiaa. Se taas vie aikaa. Esimerkiksi ensimmäinen kurki, jota Tala teki näyttelyään varten, näytti liikaa joutsenelta. Työ piti aloittaa alusta.

–Kurjista otin itselleni vähän burnoutia. Tein lopputyökseni kolme aidon kokoista peuraa ja niissä meni kolme kuukautta. Kurjet tein kuukaudessa.

Kurkien ja peurojen lisäksi Tala on tehnyt metallista karhun. Seuraavaksi voisi tehdä vaikkapa lehmän, Tala miettii. Eläimissä häntä kiehtoo niiden välinen kommunikaatio ja laumahenkisyys.

Metallista tehtyjen, noin 170 senttiä korkeiden kurkien tekemiseen kuvataiteilija Ilona Talalta meni noin kuukausi. Kokonaisuudessaan näyttelyssä on esillä kolme kurkiveistosta.­

Kaikkiin aiheikseen nostamiinsa eläimiin Talalla on myös henkilökohtainen side. Esimerkiksi kesän ajan Tala on aamuisin herännyt juuri kurkien lauluun.

–Sekin on plussaa siinä, kun asuu maalla.

Taiteilija ei usein ole kaikkein vakain mahdollinen ammatinvalinta. Töitä pitää tehdä paljon ja kilpailu apurahoista ja näyttelytiloista voi olla kovaa. Miltä tuntuu olla nuori taitelija?

–Pelottavalta.

Silti oma valinta tuntuu oikealta ja pelottavalta tuntuvistakin asioista pitää pystyä puhumaan. Tala haluaisikin nostaa esille ja ajaa nuorten taiteilijoiden asioita. Etenkin naisten.

–Ei naisia nyt unohdeta, mutta miehet ovat aina niitä, joita nostetaan esille. Jos pitää taistella samasta näyttelytilasta, yleensä mies voittaa.

Tulevaisuudessa Tala haluaisi pitää näyttelyn Helsingin ydinkeskustassa. Se olisi iso askel uralla. Toistaiseksi unelman esteenä ovat olleet näyttelytilojen korkeat hinnat.

–Se, että edes saisi Helsingistä näyttelytilan, olisi jo iso juttu. Sen jälkeen voisi sitten miettiä, miten sen maksaa.

Näyttelyn valmistelussa Talan apuna on ollut oma äiti. Eikä Tala olisi yksin saanut kannettuakaan 170 senttiä korkeita kurkiveistoksia pakettiautolta tien toiselta puolelta sisään galleriaan. Pakettiautolla taas hurautettiin Poriin Huittisista, missä on Talan työhuone.

–Tai no, äitin ja isin autotalli, josta maksan pientä vuokraa, Tala lisää naurahtaen.

Kuvataideopettajana työskentelevä äiti on ollut se, joka on aina tukenut Talaa. Isä on muutamaan otteeseen yrittänyt vihjata rakennusinsinöörin opinnoista.

Tala ei ole vinkkiin tarttunut.

–Aina on se riski, ettei onnistu. Mutta pitää kokeilla.

Womanliness-näyttely on avoinna 27.7.–12.8.2018 P-Galleriassa, Yrjönkatu 3.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?