Puhe taukoaa, Katriina Sjöblom miettii hetken ja naurahtaa.
–Emme vielä itsekään tiedä, mitä lopulta on luvassa. Joku on voinut pyytää 20 tai 30 jalkaa esitykseensä. Muuta emme tiedä.
Juuri jalat, tai tarkemmin sanottuna kipsivalokset jaloista, ovat tapahtumallisen Mitä itää? -näyttelyn keskiössä. Varpaista polveen saakka ulottuvia valoksia on arviolta 50.
Torstaina jalat ovat vielä siisteissä riveissä gallerian lattialla. Aikuisten jalkavalosten seassa on muutama pari lapsen jalkamalleja.
Valoksia on tehty niin suomalaisten kuin turvapaikanhakijoiden jaloista.
Kun onttoa kipsivalosjalkaa nostaa, se tuntuu kevyeltä, jopa hauraalta. Osa jalkapareista seisoo rennosti paino toisella jalalla, osa ryhdikkäinä kuin alokas.
Projekti kipsivalosjalkojen ympärillä alkoi vuoden alussa.
Pakolaisteema ja turvapaikanhakijoiden integroituminen puhuttelivat taiteilijaseura NYTE ry:n Sjöblomia ja Hanna Luukkosta.
Mutta miksi juuri jalat? Siihen Sjöblom ei osaa vastata.
Hän halusi tehdä Luukkosen kanssa jotain, mihin olisi matala osallistumiskynnys. Eikä kipsivaloksiin tarvita kuin kipsinauhaa, jalkapari ja tunnin verran aikaa.
–Onhan se aika intiimikin tilanne, kun istut siinä ja jalkoja hipelöidään. Se on tilanne, jossa ollaan aina hetki paikoillaan.
Kipsivalokset tukevat myös teemaa yhdenvertaisuudesta.
–Kaikki näyttävät lopulta samoilta, ihmisen jaloilta. Ellei joku nyt tunnista omia jalkojaan.
Muu näyttely on rakennettu jalkojen ympärille ja mukaan on kutsuttu kaikkiaan seitsemän taiteilijaa.
Torstaina galleriassa omaa installaatiotaan on kokoamassa kuvataiteilija Teemu Mäki. Kutsu Poriin tuli pari viikkoa sitten.
Mäeltä mukaan lähteminen vaati ponnistusta. Yleensä hänen teoksensa syntyvät hitaasti, pikkuhiljaa.
–Pidän siitä, että tässä tarjoutui mahdollisuus reagoida nopeasti, kun osa materiaalista oli jo valmiina. Olen aiemminkin käsitellyt teoksissani muukalaisuutta, pakolaisuutta ja jopa rasismia. Menetelmäkin oli jo tuttu.
Mäki teki kaksi vuotta sitten yhdessä Max Savikankaan kanssa radiofonisen Pakolaiskeskusteluja-dokumentin. Sitä varten Mäki haastatteli pakolaisia.
Taiteilija Teemu Mäki yhdistää Poriginalissa nähtävässä installaatiossaan kipsivalosjalkoja, turvapaikanhakijoiden videohaastatteluja ja tekstejä.
Porissa Mäki on haastatellut installaatiotaan varten kolmea irakilaispakolaista. Videohaastattelujen lisäksi installaatioon sisältyy kipsijalkoja ja kahdenlaisia tekstejä.
–Koostin faktapaketin pakolaisuudesta. Se on luettavissa gallerian seiniltä näyttelyn aikana. Myös kirjoittamani runo tulee osaksi installaatiota.
Mäki tuli tunnetuksi vuonna 1988 tekemästään videoteoksesta, jossa on kuuden sekunnin pituinen kohtaus, jossa Mäki tappaa kissan.
Reilun viikon ajan avoinna olevassa näyttelyssä nähdään myös performansseja ja videoteoksia.
Esimerkiksi Rakastajat-teatterin näyttelijä Angelika Meusel lukee galleriassa tarinan Kaisa Viitasen ja Katja Tähjän Karkotetut-teoksesta.
Lauantaina 7. heinäkuuta galleria muuttuu arabialaista ja persialaista ruokaa tarjoavaksi basaariksi. Toive ruokapäivästä tuli osallistujilta itseltään ja myytävä ruoka valmistetaan Liinaharjan vastaanottokeskuksessa.
Kun näyttely päättyy, kipsijalkojen parissa voisi jatkaakin, Sjöblom miettii. Sen tarkemmin asiaa ei kuitenkaan vielä ole suunniteltu.
Jalkojen tulevaisuus on kuitenkin jo selvillä.
Näillä näkymin ne matkaavat elokuussa Porista Helsinkiin Puhos-festivaaliin. Sitä mitä niillä siellä tehdään, Sjöblom ei tiedä.
Mitä itää? -näyttely galleria Poriginalissa, Eteläranta 11, Pori, avoinna 29.6–8.7. Näyttelyyn on vapaa pääsy.