Vuojoen kartanon Maailmassa-näyttely: Ihmisellä on jättiläisen valta - Kulttuuri - Satakunnan Kansa

Vuojoen kartanon Maailmassa-näyttely muistuttaa, että ihmisellä on jättiläisen valta

Kaisu Koivisto: Maisemankantaja (teräs, sähkösinkitty teräs, 2014)

14.6.2018 16:30

Kuvataide

Maailmassa. Galleria Gylich ja Vuojoen kartanon pihapiiri, 17.8. saakka.

Kesänäyttelystä Vuojoen kartanomiljöössä tuli totta tänäkin vuonna. Kuvataiteilija Mollu Heinon luotsaamat viisitoista taiteilijaa on otettu mukaan katselmukseen määrittämään sitä, mitä Maailmassa parhaillaan tapahtuu. Näyttelyn teemoja ovat maisema, luonto, suojelu ja merkitykset.

Edellisvuosien huutomerkit on poistettu näkymästä. Pidän siitä miten Vuojoen tiloissa ja tiluksilla tänä vuonna nähtävä kokonaisuus ei julista, vaan toteaa. Tehokeinona kesänäyttelyn hitaasti avautuva, hiljainen kauneus huutaa katsojaa paljon kovemmin kuin tarkoitusperiään korostava, itseriittoinen taide.

Vähäeleisyys on tehokas kääntötemppu menneeseen ja se toteutuu ympäristönäyttelyssä moniulotteisena: Nyt nähtävää on vähemmän, koruilu ja keikarointi tiessään, tilalla varmaotteinen kokonaisuus suurten ajatusten läpitunkemaa taidetta. Eleganssi välittyy voimakkaana myös yksittäistä teoksista. Pieteetillä tehty ei päästä kartanon kävijää helpolla: Nykyihmisen kivulias luontosuhde muistuttaa olemassaolostaan teoksissa lähes jokaisesta.

Kaisu Koiviston herkkä teräsaasi kantaa teräväreunaista maisemaa hartioillaan. Jaakko Tornborgin elektroniikkaromulla päällystetty linnunpönttö on asukkaita vailla. Ympäristötietoisuus näkyy myös kestävässä ajattelussa. Aiempien vuosien teoksista jäljellä ovat yhä Tiina Vainion Kyyneleet ja Perhosten kodit. Jälleennäkeminen ilahduttaa, hyvä taide kestää kertautuvia kohtaamisia.

Jaakko Tornbergin linnunpönttö on asukkaita vailla, HOME 2011-2018.

Teos tulevan sukupolven muistolle. Saara-Maria Kariranta: For the memory of the upcoming generation II, 2017.

Galleria Gylichissä tunnelma on lähes harras. Runolliset työt ovat yhtä aikaa merkityksistä raskaita, mutta toteutukseltaan valovoimaisen keveitä. Orgaanisen materian ohella teoksissa näkyy myös massatuotetun kulutuskulttuurin vaikeasti poistettava jälki.

Yksi sen koskettavimmista olomuodoista miljoonista terassituoleista tutun istuimen kohtalokas muuntautuminen taideobjektiksi Saara-Maria Karirannan käsissä, jalan notkahtaminen alta hennon sammaleen painosta. Tämänlainen teos olisi omiaan muistuttamaan sanomastaan useammallakin takapihalla. Samanlainen, luonnon muokkaama teos voi moneltakin jo löytyä!

Päälinnan sisätiloissa sallitaan itsereflektio: Siellä sisäisen maailman värähtelyä voi testata Pia Salon pienoistalon takaseinässä, saman taiteilijan öljyteosten, Titta Vallan pehmeäreunaisten valokuvien ja Mollu Heinon mysteerimaisemien äärellä. Puuterinväriset ja hennonvihreät seinäpinnat toimivat oivallisesti meditatiivisten teosten taustalla – luonto on tuotu näyttävästi sisälle maisemissa, joista Pia Salon kasvikuvaukset haastavat pohtimaan ihmisen tahtoa taltuttaa luontainen kasvu keinotekoisia rajoja asettamalla.

Tapio Haapalan massiiviset mittasuhteet saanut teos W! linnan edustalla kiteyttää olennaisen: Täällä arkkitehti tai edes taiteilija ei ole jumala, vaan arjen ihminen oman onnellisuutensa ohjaksissa. Maailmassa tärkein muutosagentti ja kaiken mahdollistaja, jos niin uskaltaa päättää.

Maailman mittakaavassa aikaa ihmettelylle ei enää ole, mutta taiteenkatsomisen kannalta ympäristön tätä hetkeä ehtii vielä pohtia tovin katsojana ja kokijana - tehdä korkeatasoisen taidematkan kartanogalleriaan pihapiireineen elokuun puoliväliin saakka. Parhaimmillaan pysähdys johtaa ajatuksiin siitä, miten olla pikkutekijänä piirun verran parempi, maailmassa yksilöä ylevämpi.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: