Asuntomessualueen naapurissa: häpeäpilkku vai arvokas osa Poria? – Taiteilija Henry Merimaa toivoo, ettei vanhaa miljöötä jyrätä täysin - Kulttuuri - Satakunnan Kansa

Asuntomessualueen naapurissa: häpeäpilkku vai arvokas osa Poria? – Taiteilija Henry Merimaa toivoo, ettei vanhaa miljöötä jyrätä täysin

Henry Merimaan mielimaisema Lestikadun alueella on rakennusrivistö entisen Rauma-Repolan kiinteistön (sittemmin Hollmingin konepajan) vieressä. Myös tämä rakennus on ollut Rauma-Repolan käytössä.

13.5.2018 14:00

Monia porilaisia saattaa hävettää Karjarannan asuntomessualueen lähiympäristö. Messualueen kyljessä kukkii erilaisia rapistuneita teollisuusrakennuksia, joista osa vaikuttaa hylätyiltä: Ruostetta, graffiteja ja rikkoutuneita ikkunoita.

Kun Porista puretaan vanhoja puutaloja, monella nousee suru rakennusten puolesta. Karjarannan Lestikadun alueen vanhoista teollisuusrakennuksista puolestaan moni saattaa ajatella äkkiseltään: matalaksi vain ja uutta tilalle.

Mutta näilläkin rakennuksilla on puolestapuhuja. Hän on taiteilija Henry Merimaa, joka on ottanut missiokseen Karjarannan vanhan teollisuusperinnön puolustamisen.

Hänestä Lestikadun alueen näkymät ovat hienoja.

–Ehkä näitä rakennuksia pitäisi katsoa toisen kerran ja ruveta miettimään. Täällä on todella mielenkiintoista ympäristöä. Paikan teollinen historia on osa koko Karjarannan identiteettiä. Vaikka alue muuttuu, toivoisin, että täällä säilyy myös merkkejä vanhasta teollisuusympäristöstä, Merimaa sanoo.

Porin Oluttehtaan Karjarannan varaston kaarihallit. – Tässä on rappion ja häviämisen romantiikka näkyvissä huikeimmillaan. Tässäkin voisi olla yhteisöllisen toiminnan ympäristö kaupunkilaisille ja pienille yrityksille, Merimaa sanoo.

Merimaa kuvaa Karjarannan vanhoja rakennuksia Instagramiin ja Facebookiin ja lisää kuviin tekstein ajatuksiaan. Hän ei vastusta kaupunkikuvan muutosta, ei asuntomessuja eikä kerrostalorakentamista. Hän vain näkee porilaisten tehtäväksi säilyttää osa vanhasta teollisuusmiljööstä.

Merimaa vertaa Karjarannan aluetta Puuvillaan ja Konepajanrantaan. Karjarannan historia on lyhyempi, mutta se ei tee alueesta vähäarvoisempaa. Myös näille teollisuusrakennuksille voi keksiä uusia käyttötarkoituksia.

 

Asuntomessualueen viereinen tiilirakennus on rapistunut. Ikkuna on rikottu ja seinä töhritty graffitilla.

Sama tiilirakennus toiselta sivulta kuvattuna.

Messualueen välittömässä läheisyydessä on graffitein töhritty, ränsistynyt pieni kivitalo rikottuine ikkunoineen. Merimaa huomauttaa, että suuremmassa kaupungissa sen kaltainen vanha rakennus olisi jo saanut uuden elämän. Pori on niin pieni kaupunki, ettei täällä tapahdu yhtä nopeasti vastaavaa. Merimaa vertaa aluetta Tallinnan Kalamajan alueeseen.

Asuntomessualueen ja vanhan teollisuusympäristön liitoskohta näyttää Merimaasta kiinnostavalta. Muotokielten ja rakennusten käyttötarkoitusten erilaisuus tekee siitä ympäristöä rikastavasti jännitteisen.

Porilainen taiteilija Henry Merimaa taustallaan entinen Rauma-Repolan, sittemmin Hollmingin teollisuuskiinteistö.

Karjarannan alue on osa Merimaan lapsuudenmaisemaa. Hän pyöräili lapsena päivittäin jokirantaa Karjarannan läpi keskustaan. Matkan varrella oli pitkä ketju 1950-luvun teollisia rakennuksia, joka on pikku hiljaa hävinnyt: tulitikkutehdas, öljysatama, konepaja Rauma-Repola metallikalkkeineen ja teurastamo kuvottavine hajuineen.

Muutos kuuluu kaupunkikuvaan, mutta Merimaa toivoo keskustelua siitä, onko muutos menossa hyvään suuntaan. Jos kaikki vanhat rakennukset häviävät uusien tieltä, Karjarannan historia unohtuu. Vanhasta teollisuusmiljööstä saisi säilyä muutakin kuin muisto kadunnimissä.

Merimaa ei innostu Karjarannan alueen elävöittämisestä seinämaalauksella, joka maalataan pian Hollmingin entisen konepajan päätyyn.

–Hallin pääty on itsessään arvokas. Sillä on omat esteettiset arvonsa 1960-luvun teollisuusarkkitehtuurissa. Harvoin muraali tuo lisäarvoa rakennukselle. Muraalimaalarien kuvakieli huomio harvoin rakennuksen omaa arkkitehtonista luonnetta ja ympäristöön liittyvää viestiä, Merimaa arvostelee.

Karjaranta näyttäisi tulevaisuudessa Merimaan mielestä parhaalta, jos vanha teollisuusympäristö ja uudet asuinalueet lomittuvat toisiinsa eivätkä jää erillisiksi alueiksi.

Satakunnan Kansassa esiteltiin hiljattain valokuvaaja Antti Suomisen tallentamaa kadonnutta Porin rakennuskantaa. Moni komea kivi- ja puurakennus on purettu pois.

Nykyinen sokea piste saattavat olla betonirakennukset ja Lestikadun kaltaiset vanhat teollisuusympäristöt. Tulevat sukupolvet voivat nähdä ne toisin silmin kuin nykyiset.

Lestikadun alue

Niin sanottu Lestikadun alue on asemakaavassa teollisuusaluetta.

Se sijaitsee Karjarannan keskustan suuntaan rakentuneen kerrostaloalueen ja asuntomessualueen välissä.

Yleiskaavassa se on osoitettu kehitysalueeksi, mikä tarkoittaa palveluiden, asuntojen ja teollisuuden sekoittunutta aluetta. Alue uudistuu, mutta tavoitevuotta uudistumiselle ei ole asetettu.

Kaupunki ei omista kyseiseltä alueelta maata. Maanomistajalla on oikeus määritellä itse aikataulu, millä aluetta uudistetaan,

Kohde on kaupunkikehityskohde, jossa Porin kaupunki tarjoaa maanomistajille vaihtoehtoja ja apua kiinteistöjen kehittämiseen.

Kaupunkiympäristö

Rakentamiseen liittyvät arvot muuttuvat eri aikakausina.

1970-luvulla historiallisia vanhoilla rakennuksilla ei nähty juuri arvoa, ja monissa suomalaisissa kaupungeissa purettiin esimerkiksi puutalokaupunginosia, mitä kaduttiin myöhemmin.

Rakennetusta ympäristöstä betonilähiöt ja 1950-luvulta eteenpäin rakennetut teollisuusalueet saattavat olla se osa, jonka arvoa ei nykyajassa hahmoteta.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: