Arvio Galleria 3h+k:n näyttelystä: Viiden taiteilijan teokset heittelehtivät kuin unenomaiset mielijohteet - Kulttuuri - Satakunnan Kansa

Viiden taiteilijan teokset heittelehtivät kuin unenomaiset mielijohteet

Heini Närhi: Kehäharjoituksia, 2018, pigmenttisiirtovedos akryylimediumilla vanerille, rautanaulat, akryylimaali, suolihuuhtelupussit, hiusgeeli. Yksityiskohta teoksesta.­

7.5.2018 12:50

Kuvataide

Yolo – You Only Live Once Júlia Kovács, Diana Rogagels, Heini Närhi, Mirva Niskanen

Muisti Tuija Teiska

17.5. saakka. Galleria 3h+k, Itsenäisyydenkatu 47, Pori, avoinna ke-pe 12-18, la-su 12-16.

Galleria 3h+k esittää kaksi samanlaista ja silti erilaista näyttelyä. Molemmissa sekoitellaan vaihtelevia tekniikoita ja muotoja. Tuija Teiskan (s. 1985) teokset liikkuvat muistoissa ja miljöissä, välillä selkeän nostalgisesti, toisinaan mitään selittelemättä. Pienieleinen draama kantaa ja katsottavaa riittää eri etäisyyksiltä

Vastaava ei ihan toteudu Júlia Kovácsin, Diana Rogagelsin, Heini Närhen ja Mirva Niskasen ryhmänäyttelyssä. Sisällöt limittyvät naiseuteen ja äitiyden ensikokemuksiin. Niiden käsittelyä vaivaa katkelmallisuus, joka ei johda esittelyä pidemmälle.

Niskasen abstraktiot avautuvat teosnimien kautta. Närhen naiskuvissa on esityksellisiä eleitä ja arkea. Rogagelsin keveissä akvarelleissa kieppuu sikiöitä.

 

Mirva Niskanen: Ikävä 2, 2018, öljyväri kankaalle. Valokuva: Tuuli Penttinen-Lampisuo.­

Liikkuva kuva naulitsee katseen ja ajan. Siksi videot nousevat avainasemaan häilyväisissä kokonaisuuksissa.

Júlia Kovácsin videokollaasi sisältää kaksi kuvaideaa, joissa kummassakin riittäisi aineksia itsenäisiksi teoksiksi. Nyt ne on ympätty tuhlailevasti yhteen, ikään kuin ymmärtämättä oivallusten tuoreutta.

Ruusulla maalaamisessa on jotain koskettavaa. Kukka jättää kankaalle avuttomia jälkiä. Vahva on myös kohtaus, jossa nainen huuhtelee hiuksiaan talvimaisemassa. Äärettömän jäätikön halkaisee railo. Portugalilaisen taiteilijan ikuistama näky lienee supisuomalainen, mutta silti aivan epätodellinen.

Tuija Teiskan pienimuotoiset videot näpelöivät aikaa. Taivas Italiassa -teoksessa kannatellaan virkattua lippua. Musta punos tuo mieleen ketjupanssarin. Ehkä se viittaa Italian kamaralla jo ammoin panssareitaan punoneisiin etruskeihin.

 

Tuija Teiska: Matkalla, 2018, videoteos, kesto 14:01. Kuvakaappaus videosta.­

Toinen video jumiutuu nykyhetkeen. Puistotiellä seisovan ihmisen vierellä pyörii lataussymboli, jonka linkousta ääniraita säestää.

Teiskan esineteokset edustavat kahta tyyliä. Ristipistokaavoista, kuivakukista ja vanhoista valokuvista rakentuu romanttisia muistosommitelmia.

Toinen kokonaisuus muodostuu omituisista käsityökoosteista. Tuohesta punotulle puikulalle on virkattu sirpin terä tai sykeröinen kukinto. Pikkutavaroiden ympärille kiertyy lankaa ja lattialla lojuu kartta jostakin Japanin suunnalta.

Seinustalla makaa mustanpuhuva Nukkumatti. Se selittää levotonta unilogiikkaa, jossa ajat, paikat, pelot ja kaipaus sekoittuvat.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?