Satakunnan kulttuurivuoden parhaat ja puuduttavimmat hetket - Kulttuuri - Satakunnan Kansa

Analyysi: Kulttuurin vuosi 2017 – Tässä ovat Satakunnan parhaat ja puuduttavimmat hetket

Rakastajat-teatterin Karkotetut-näytelmässä käsikirjoittajat (Angelika Meusel ja Ulla Raitio) yrittivät selvittää, miten poliisi (Tomi Alatalo) saattaa karkotetut turvallisesti määränpäähänsä.

26.12.2017 18:00

Vuosi alkoi jytisten ja paukkuen Porin teatterin suurtuotannolla Tuntematon sotilas. Näytelmä herätti katsojissa voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan.

Teatterin näkökulmasta tuotanto oli suuri menestys. Sen näki yli 24 000 katsojaa, ja Porin kaupunki myönsi produktiolle Pori-palkinnon.

Tämä oli varmasti vuoden puhutuin näytelmä Satakunnassa. Porin teatterin Tuntematon sotilas keräsi paljon yleisöä ja kiitosta mutta herätti myös kritiikkiä. Lavasteet ja tehosteet olivat näyttävät.

Itse en olisi tuotantoa palkinnut. Se ei tarjonnut minkäänlaista uutta näkökulmaa Väinö Linnan klassikkoteokseen, ei ainuttakaan uutta ajatusta eikä puhuttelevuutta tunnetasolla.

Sekä näytelmää että Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas -elokuvaa edelsi keskustelu siitä, miksi satavuotiasta Suomea pitää juhlia juuri tällä puhki kalutulla teoksella. Elokuvaan oli sentään saatu Sotaromaanista uusia sävyjä, ja sota tuli iholle.

Satakunnan teatterivuoden tärkein näytelmä sai myös ensi-iltansa tammikuussa. Se oli Rakastajat-teatterin Karkotetut, ajankohtainen näytelmä maastakarkotusten mielivaltaisuudesta Suomessa.

Elina Izarran työryhmän esiin nostamat ihmiskohtalot painuivat mieleen: Millaista on elämä ihmisenä, jolle ei ole sijaa Euroopassa. Näytelmä valittiin mukaan Tampereen teatterikesän pääsarjaan ja Suomen Kulttuurirahaston Taidetestaajat-hankkeeseen, jossa sen näki suuri joukko satakuntalaisia kahdeksasluokkalaisia.

Porin teatterin Harmony Sistersissä sisaruksia näyttelevien Heta Halosen, Maarit Niemelän ja Heidi Rantakeisun äänet soivat upeasti yhteen.

Suomi 100 -teemavuosi herätti jo etukäteen itsessäni huolta siitä, tuleeko vuosi täyttymään prameilevilla kulttuuritapahtumilla, joissa on paljon epäaidon oloista isänmaallista paatosta ja vähän taiteellista sisältöä. Tällaisia gaaloja ei tullut Satakunnassa juuri vastaan, tylsähköjä tai laiskasti ajateltuja Suomi 100 -tapahtumia kyllä.

Pahimmillaan tapahtumaan lyötiin Suomi 100 -leima ilman, että Suomesta tai suomalaisuudesta oli uutta sanottavaa. Tällaisia olivat esimerkiksi Vihreän teatterin Yhteinen sävel -konsertti ja Rauman taidegraafikoiden Suomi 100 -näyttely Emil Cedercreutzin museossa. Raumalaiset hallitsevat kyllä taidegrafiikan, mutta teosten linkki satavuotiaaseen Suomeen jäi ohueksi.

Porin teatterin ensi-iltoja leimasi varman päälle pelaaminen: Tuntematon, Tukkijoella ja musiikillisesti upeasti soiva mutta näytelmänä köykäinen Harmony Sisters. Ensi vuonna on sentään kiinnostavaa odotettavaa: Anni Kytömäen kiiteltyyn Kultarinta-romaaniin perustuva tarina selviytymisestä ja rakkaudesta luontoon.

Taiteilija Mauri Kosonen ja hänen teoksensa The Lyre of M. Orpheus Rauman taidemuseon näyttelyssä Korkeemman kaiun saa.

Kuvataiteen puolella kaksi näyttelyä tarjosi kiinnostavia näkökulmia Suomeen: Porin Kulttuurisäädön heinäkuinen Totuus Suomesta -näyttely, jossa pyydettiin A4-kokoinen taideteos sadalta taiteilijalta, sekä Rauman taidemuseon Korkeemman kaiun saa.

Kumpikin niistä käsitteli Suomea monesta kiinnostavasta ja myös kriittisestä näkökulmasta. Korkeemman kaiun saa tarjosi oivallusten lisäksi myös esteettisiä elämyksiä.

Tehdas ry ja Porin kulttuurisäätö saivat vuonna 2017 Satakunnan taidepalkinnon. Tehdas-taiteilijakollektiivi piti kesällä näyttelyn vanhalla radioasemalla Porin Väinölässä.

Porin taidemuseo keskittyi Hallin Muistin ajankohtaisuus -näyttelyssään museon omaan historiaan ja kokoelmiin. Näyttely on erinomaisen kiinnostava, mutta taidemuseon ahdinko huolestuttaa.

Ymmärretäänkö Porin taidemuseon arvo kaikkialla Suomessa paitsi Porissa? Kokoelmille täytyy löytää mahdollisimman pian muu varastotila, jotta Porin taidemuseo voi edelleen järjestää korkeatasoisia näyttelyitään Halli-tilassa.

Taidemuseon vuodesta jäi mieleen myös Anna Estarriolan ensimmäinen yksityisnäyttely. Estarriola onnistuu puhuttelemaan teoksillaan yhtä aikaa niin taiteen tuntijoita kuin ensi kertaa museossa vierailevia lapsia.

Katalonialaissyntyinen, Suomessa asuva taiteilija Anna Estarriola piti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Porin taidemuseossa.

Pori Jazzista jäi päällimmäisenä muistiin legenda Brian Wilsonin koskettava, vaikean elämän loppuun kuluttama ääni ja Grace Jonesin huikean energinen show. Satakunnan Kansan kriitikot nostivat festivaalilta esiin Lokki-lavan jazzpitoisen ohjelmiston Pori Jazzin ytimenä, jota on syytä vaalia.

Tähän on helppo yhtyä. Pori Jazz on suuria nimiä mutta myös ilahduttavia uusia musiikillisia löytöjä, huikeita kokoonpanoja, joista juuri kukaan ei ole aikaisemmin kuullut.

Grace Jones veti huikean show'n Pori Jazzissa.

Pori Sinfonietta jatkoi jazztunnelmissa vielä syksyllä Jukka Perko kvartetin kanssa nautinnollisen tyylikkäästi toteutetulla Dizzy Gillespie -konsertilla.

Pori Sinfoniettalla oli syksyllä kaksi jazzkonserttia. Jukka Perko juhli kvartettinsa kanssa Dizzy Gillespietä.

Klassisen musiikin puolella vuoden kohokohta oli Porin oopperan ja Pori Sinfoniettan marraskuussa esittämä Aulis Sallisen ooppera Ratsumies. Oopperan tekemiseen osallistui orkesterin lisäksi 60 henkeä.

Tämän oopperan esittäminen Porissa oli todellinen kulttuuriteko. Tekijäjoukko loisti osaamisellaan korkeatasoisista solisteista (mm. Tapani Plathan ja Mari Palo) veljeksiin Erik ja Jan Söderblom, jotka vastasivat ohjauksesta ja orkesterin johdosta.

Porin Oopperan Ratsumiehessä solistit loistivat. Kuvassa Aki Alamikkotervo, Sari Nordqvist, Tapani Plathan ja Mari Palo.

Keskustelua herätti kulttuuriaiheista tänä vuonna Porin teatterin Tuntemattoman sotilaan lisäksi nimettömänä pysytellyt "simpukkataiteilija". Hän vei luvattomasti simpukkaveistoksia Kokemäenjoen rannoille Porissa ja otti niillä kantaa Norilsk Nickelin nikkelivuotoon sekä simpukoiden joukkotuhoon.

Tämä luvaton kansalaisaktivismi sai netissäkin osakseen paljon kannatusta ja kiitosta – hyvästä syystä. Simpukkaveistokset onnistuivat kantaa ottavana taiteena tuomaan oman lisänsä keskusteluun joen ympäristötuhosta.

Pori Dance Company palkittiin vuonna 2017 Suomi-palkinnolla. Huhti-toukokuussa ryhmä esitti generaattorigalleriassa koreografi Carl Knifin teoksen You are the Measure.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: