Arvio: Arttu Tuomisen uusin dekkari aiempia synkempi – silmitöntä väkivaltaa Porin merialueilla - Kulttuuri - Satakunnan Kansa

Arvio: Arttu Tuomisen uusin dekkari aiempia synkempi – silmitöntä väkivaltaa Porin merialueilla

Porilaisen Arttu Tuomisen kolmas jännitysromaani Silmitön julkaistiin Porin Kirjojen yössä 17.8.

24.8.2017 10:00

Arttu Tuominen: Silmitön. MurhaMylly 156. Myllylahti 2017. 424 s.

Porilaisen dekkarin vakiintunut kiintotähti Arttu Tuominen (s. 1981) julkaisi elokuussa uuden Rautakorpi-romaaninsa. Silmitön on kolmas osa Labyrintti-sarjaan, jonka aikaisemmat osat ovat Muistilabyrintti (2015) ja Murtumispiste (2016). Paarnoorissa asuva Tuominen toimii ympäristötarkastajana Porin kaupungin ympäristövirastossa.

Ympäristöaiheet ovat olleet vahvasti esillä kaikissa Tuomisen dekkareissa. Uutuuden nimi tulee silmittömistä kaloista, joita tarttuu kalastajien verkkoihin Meri-Porin edustalla. Samalla löytyy merestä mies, jonka silmät on kaivettu pois.

Poliisi ryhtyy tutkimaan silmittömän miehen tapausta poliittisena murhana. Porin edustalla on samaan aikaan epäilyttävä merenruoppausprojekti, jota kalastajat ja ympäristönsuojelijat vastustavat mielenosoituksellisesti.

Labyrintti-dekkareiden päähenkilö on Porin poliisin väkivaltayksikön ylikonstaapeli Janne Rautakorpi. Tällä kertaa Rautakorpi palkataan tutkimusapulaiseksi, ja mukaan tutkimukseen tempautuu myös nuori Greenpeace-aktivisti Venla Jokinen. Tärkeäksi romaanihenkilöksi osoittautuu lisäksi sokea pappi Martti Hannus, joka tuo romaaniin hengellisen ulottuvuuden.

Silmittömässä luontokuvaus on lähes yhtä synkkää kuin henkilökuvaus. Meri on tullut sairaaksi: vesi on kemiantehtaiden myrkyttämää ja kalat syömäkelvottomia. Hiekkaruoppausprojekti on viimeinen pisara luontoaktivisteille, joiden suuttumuksesta seuraa jopa väkivaltaisuuksia.

Arpiset romaanihenkilöt ihmettelevät toinen toistaan, kunnes kuolema verottaa joukosta jonkun pois. Kohtalo ei säästele myöskään Rautakorven vanhaa etsiväjoukkoa.

Janne Rautakorven hahmo on antisankarillisuudessaan vääristynyt irvokkaaksi karikatyyriksi. Mies on käynyt läpi liikenneonnettomuuden kuntoutuksineen ja monine kipuineen ja ollut jopa Harjavallan sairaalassa hoidossa mielenterveysongelmiensa vuoksi. Silmittömässä hän on jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta tosipaikan tullen hätyytetään heti hätiin.

Tuominen nauttii kirjoittaa Porista ja porilaisista henkilöistä. Uutuusromaanissakin vilisee porilaisille lukijoille tuttuja paikannimiä. Varsinkin Meri-Porin luonnonvesiä ja rantoja kertoja kuvaa yksityiskohdissa säästelemättä.

Romaanisarjan tapahtumat ovat muuttuneet koko ajan synkemmiksi ja raaemmiksi. Tuomisella on varsin paljon Taavi Soininvaaralta lainattua kerronnallista tyyliä. Huumoria ei ole ollenkaan, ja ylilyöntien säestämä tunnelma tiivistyy koko ajan painostavammaksi. Jopa niin, että varsinainen dekkarijuoni uhkaa jäädä taka-alalle.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: