Vanhemmat paljastavat kikkansa: Näin saat lapsesi lääkäriin, parturiin tai nukkumaan – "On tyhmää sanoa, ettei rokotus satu"

Miten pieni lapsi saadaan tekemään sellaista, jota lapsi ei todellakaan tahdo tehdä? Vanhemmat vinkkaavat omat neuvonsa, kuinka vastusteleva jälkikasvu saadaan esimerkiksi rokotettua.

Colourbox
Vanhemmat paljastavat kikkansa: Näin saat lapsesi lääkäriin, parturiin tai nukkumaan – "On tyhmää sanoa, ettei rokotus satu"

Kysyimme vanhemmilta vinkkejä, miten lapsen saa suostuteltua esimerkiksi lähtemään lääkärille.

Anni Tolonen

Kaikki vanhemmat tietävät sen hetken. Lapsi heittäytyy eteisen lattialle, huutaa, ei hievahda tai vaihtoehtoisesti heiluttaa taitavasti kaikkia raajojaan yhtä aikaa eri suuntiin.

Oma pulssi nousee, hiki valuu, kiire pakkaa päälle ja ahdistaa. Miten saada lapsi paikkaan, jonne hän ei halua lähteä? Kynnyskysymykseksi voivat nousta väärän väriset sukkahousut, talvivaatteiden pukeminen tai ihan oikea pelko.

Kysyimme neuvoa lasten parhailta kokemusasiantuntijoilta, vanhemmilta.

Yksi vanhempi totesi heti kärkeen, että vaikka kuinka yrittäisi puhua tai neuvoa, joskus mitkään keinot eivät auta uhmaikäisen kanssa:

"Joskus ei auta kuin niskapersote."

Monet vanhemmat kertovat yhä luottavansa vanhaan tuttuun kiristys, uhkailu ja lahjonta -metodiin. Näin vanhemmat kertovat käytännön arjen esimerkeistä.

Lahjonta

"Lahjotaan. Jutellaan paljon, kerrotaan yksityiskohtaisesti mitä tulee tapahtumaan ja tsempataan. Sitten tyyppi viedään paikalle ja tsempataan hulluna. Muistutetaan palkinnosta. Mutta sisään tai ulos kannetaan, vaikka kuinka kiljuisi. En neuvottele tuommoisissa jutuissa."

"Kivoihin paikkoihin, joihin ei nyt just vain huvita mennä tai jotka jännittävät, kuten lastenkonsertit, selitän juurta jaksain mihin mennään, mitä siellä on, mitä siellä tehdään ja sitten vain mennään. Ikävät ja pelottavat jutut, kuten rokotukset, hammaslääkärit, hoitotoimenpiteet hoidan lahjomalla. "Jos olet reipas ja annat hammaslääkärin tutkia, käydään jätskillä" ja jos on jotain tosi pelottavaa, niin kuin taannoin pään tt-kuvaus, varaan mukaan jonkun lahjan, jonka voi antaa heti käteen, kun homma on ohi."

"Kerron aina etukäteen, mitä tehdään, enkä valehtele. On tyhmää sanoa lapselle, ettei rokotus satu, kun se sattuu vähän kuitenkin, ja menettäisin vain lapsen luottamuksen. Lääkärikammosta meillä päästiin eroon, kun ostin neidille omat lääkärivermeet ja leikittiin kotona lääkäriä."

"Uhkailu, kiristys, lahjominen."

"Mä lahjon: herkut, pieni yllätys, peliaika. Jos kyse on jostain harrastukseen tai kouluun/päikkyyn liittyvästä tärkeästä jutusta, sanon, että nyt on pakko, se vaan kuuluu siskon/veljen velvollisuuksiin."

"Lahjominen on aika kova, että tehdään sitten jälkeenpäin joku juttu. Useimmiten jotain yhdessä tekemistä, johon liittyy jotakin vaikkapa hyvää syömistä. Mennään vaikkapa serkkuja moikkaamaan toiselle puolelle kaupunkia tai mennään vaikka uimahalliin. Tai sitten vaan jätskille. Yritän joskus värittää, kuinka mukavaa se tuleva jänskä homma onkaan, mutta harvemmin menee läpi. Sitten taas lahjotaan."

"Meillä 11-vuotias lähtee, kun hän tuntee olevansa vastuussa tehtävästä, tai muiden mielestä hyvää seuraa. 8-vuotias lähtee, jos lupaa syötävää. 5-vuotias lähtee mihin vain, jos saa pelata matkalla."

"Meillä pojan pystyy korruptoimaan transformereillä."

"Ensin yleensä selitän asian ja kerron, miksi näin on tehtävä. Sitten lupaan antaa reippauspalkinnoksi jonkun pienen yllätyksen. Joskus karkkia tai muuta herkkua, joskus vaikka joku kiva tekeminen. Jonkun kurjemman jutun jälkeen on nami tai pieni lahja kivempi kun sen voi antaa heti."

"Lahjonta oikeasti pelkoa aiheuttavissa keisseissä. Esimerkiksi lääkärin jälkeen käydään yleensä jätskillä. Riippuu tietty iästä. Viisivuotiaalle tepsii paremmin järkipuhe kuin tuolle kolmevuotiaalle. Aamuisin auttaa lähtöihin, kun käydään läpi, että äidin täytyy käydä töissä, jotta meillä on rahaa karkkeihin ja leluihin, kotiin ja ruokaan. Ja että koska lapset eivät voi olla yksin kotona, täytyy mennä päiväkotiin. Puhumalla voi päästä yllättävän pitkälle.

"Viimeksi oli niin hyvä laboratoriohoitaja, että hän sai otettua verikokeen viisivuotiaalta ilman huutoa. Tähän asti on siis otettu väkisin ja kaikki osapuolet ovat olleet hiessä. Hoitaja puhui rauhallisesti ja selitti asiat niin kuin ymmärtävälle olennolle. Katsoi silmiin ja antoi aikaa. Johtopäätös edellisestä: itse voi olla supermutsi, joka perustelee kaiken hienosti ja hanskaa lapsensa, mutta jos vastapuolella ei ole lapsia ymmärtävä hoitaja/lääkäri/kampaaja/valokuvaaja, voi kaikki mennä reisille. Ja välillä menee ihan muuten vaan. Koska elämä. Ja lapsi."

Keskustelu, perustelu ja kannustaminen

"Miksi lapsi ei halua mennä näihin paikkoihin? Lähtisin selvittämään taustalla olevaa syytä esimerkiksi aktiivisella kuuntelulla. Lapsilla on itsellä myös usein hyviä ratkaisuja konfliktitilanteisiin."

"Yritän innostaa ja luoda tylsiinkin juttuihin vähän seikkailua. Jos mennään kuntosalille lastenhoitoon, puhumme lastenklubista, jonne aikuiset eivät pääse. Hiustenleikkuuseen taas mennään samalle kampaajalle, jossa minäkin käyn ja samalla käydään kaupungilla vaikka kahvilla tai lounaalla. Olemme myös alkaneet kutsua etunimillä juuri kampaajaa ja esimerkiksi lastenlääkäriä. Mennään siis Heli-kampaajalle ja Sakari-lääkärille, eikä vain kampaajalle tai lääkäriin."

"Meillä toimii parhaiten se, ettei etukäteen kerrota mistään, mikä jännittää. Ei kivoista, eikä pelottavista jutuista. Lapsi on hirveä jännittäjä ja jo nyt viisivuotiaana valvoo yöt, jos edessä on jotain jänskää: edes Särkänniemestä tai mummulaan menemisestä ei voi puhua kovin pitkään etukäteen. Sitten kun tilanne on niin sanotusti päällä, niin puhuminen, puhuminen ja puhuminen. Se on sen verran fiksu, että suostuu kyllä lopulta, kun vaan kärsivällisesti jaksaa selittää ja perustella. Ja sitten, jos ei ole itsellä enää kärsivällisyyttä perustella, lahjominen toimii myös."

"Ennen ensimmäistä parturikäyntiä me katsottiin YouTubesta video aiheesta. Myös ennen nukutusta katsottiin video. Ei se tietysti jännitystä vähennä, mutta ainakin lapsi vähän tietää mitä on tapahtumassa."

"Näin kampaajan näkökulmasta sanottuna: riippuu lapsesta ja lapsen iästä. Joillekin toimii häiriötekijät, kuten tabletti, sarjakuvat, muusta jutustelu, joillekin lahjonta eli tikkari, tarra tai ruoka. Joskus tarpeeksi vanhoille lapsille toimii järkeily ja joillekin ei tepsi mikään. Uhkailu ei toimi ikinä, reippaaksi kehuminen joskus. Joillekin toimii myös vaikkapa sisaruksen tai vanhemman esimerkki. Vanhempien asenteella on myös hurjasti väliä, hösellys ja voivottelu tai kiinni pitäminen eivät auta. Olen muutaman lapsen kohdalla jopa jättänyt leikkuun "kesken" semmoisena hetkenä kun huuto on tauonnut, että jäisi kokemuksesta vähän parempi mieli. Siihen, että vanhempi väkipakolla pitää kiinni, en ole suostunut, koska seuraava kerta on sitäkin vaikeampi."

"Syy, miksi lapsi ei halua lähteä jonnekin, on hyvä saada selville. Meillä aistiyliherkän kanssa se on parturin tapauksessa selvä: häntä ihan oikeasti sattuu hiusten leikkaaminen. Oikean parturin löytäminen on ollut tässä kullan arvoista. Herkät lapset ylipäätään pelkäävät tosi monia uusia juttuja. Heidän kanssaan usein auttaa, kun käy yksityiskohtaisesti tulevan jutun läpi ja kertoo kaikki mahdolliset faktat siitä."

"Vanhemmat tuntevat lapsen parhaiten joten patenttiratkaisuja tuskin on. Meillä lapsi on joutunut käymään paljon lääkärissä ja olemaan useita öitäkin sairaalassa. Meillä rauhallinen järkiselitys toimii parhaiten ja se, ettei hössötetä. Jälkikäteen annan joskus valita kaupasta jotain ja kehun kovasti. Kehun myös vaikka soittamalla mummulle lapsen kuullen. Juuri ennen h-hetkeä kerron mitä tapahtuu, mutta en paljon ennen, ettei lapsi murehdi."

"Oma esimerkki toimii myös usein. Jos ei huvita lähteä ulos, voi myöntää, että ei minuakaan huvita aina, mutta sitten on kivempi olo kun on mennyt. Koiralenkeille otetaan eväät metsään, tai etsitään peikkoja taskulampuilla. Luistelen, hiihdän ja lasken mäkeä lapsen kanssa, en tyydy seisoskelemaan. Harvoin pakotan, mutta jos on jotain pakollista, se tehdään vaikka itkettäisi. Meillä on välillä myös käytössä tarrakortit, esimerkiksi viisi tarraa tarkoittaa viittä euroa, jonka saa itse käyttää. Pienempänä viidellä tarralla pääsi leffaan tai uimahalliin."

Asiantuntijan vinkit uhmaikään

Pieni lapsi tarvitsee aikuisen vastuunottoa ja päätösten tekoa. Aikuinen päättää esimerkiksi milloin mennään nukkumaan, syödään ja lähdetään ulos tai neuvolaan. Ota lapsi tarvittaessa syliin ja pue haalari päälle. Lapsella ei ole turvallinen olo, jos hänelle sysätään liikaa valtaa ja vastuuta.

Aikuisen asettamissa rajoissa lapsi voi tehdä pienempiä päätöksiä. Mahdollisuus käyttää omaa tahtoa vähentää uhmaamisen tarvetta. Anna lapselle mahdollisuus valita kahdesta vaihtoehdosta, jotka molemmat ovat turvallisia tai sopivia.

Lapsen kehitystaso huomioiden voit kertoa, miksi jokin asia on tietyllä tavalla.

Lapsen on vaikea ottaa vastaan pitkiä ja monimutkaisia käskyjä ja kehotuksia. Pilko ne pienempiin osiin. Vältä epämääräisiä käskyjä, kuten ”Käyttäydy kunnolla.” Kerro sen sijaan konkreettisesti mitä toivot lapsen tekevän: ”Syö voileipä pöydän ääressä.”

Älä kysy lapselta asioita, joita hän ei voi päättää, vaan kerro kuinka asia on. Kerro: ”Nyt on aika lähteä kotiin puistosta” sen sijaan, että kysyt ”Lähdetäänkö jo kotiin puistosta?” Protestikiukkua voi vähentää, kun asia kerrotaan hyvissä ajoin.

Älä uhkaa uhmassa taistelevaa lasta hylkäämisellä.

Mannerheimin lastensuojeluliitto


Lue myös nämä


Kommentit (1)

  • Ei mikään supervanhempi

    Nuo tarinat ovat aivan vieraita – en ole uhkaillut kiristänyt enkä lahjonut ja silti kaikki on hoidettu. Ihan normaalilla puheella ja asiat selittämällä.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös

Sammio