Puukkoiskun uhrit murtuivat kyyneliin

Bouanane ei itse saapunut oikeuteen. Uhreilta isku vei perusturvallisuuden tunteen ja aiheutti pelkoa jopa lasten traumatisoitumisesta

Mikael Rydenfelt
Puukkoiskun uhrit murtuivat kyyneliin

Abderrahman Bouanane ei saapunut tänään oikeuteen.

Hanne Yli-ParkasTurku

Kauppatorin ja Puutorin puukotuksen uhreiksi joutuneet naiset saivat kertoa kokemuksistaan maanantaina ilman, että Abderrahman Bouanane oli paikalla.

Puoli tuntia myöhässä käynnistynyt Turun puukotusten oikeudenkäynti aloitettiin lopulta ilman Bouananea, joka oli pyytänyt puolustusasianajajaltaan, ettei hänen tarvitsisi olla salissa. Oikeudenkäynnin aikana nähtiin useampi tunteikas purkaus, kun uhrit muistelivat viime elokuun tapahtumia.

Muun muassa nuorin uhreista, tapahtumahetkellä 15-vuotias tyttö, purskahti itkuun todistusvuorollaan.

Hän ei ollut alkuun huomannut, että kielikurssilta etäisesti tuttu Bouanane oli iskenyt häntä olkapäähän ohijuostessaan.

–Kävelin ehkä kymmenen metriä. Sitten olkapää tuntui todella kuumalta, ja siihen sattui paljon. Minulla oli valkoinen paita, ja huomasin, että se on ihan veressä. Tajusin, että minua on puukotettu. Ajattelin, että tässä on nyt loppuni, enkä enää näe perhettäni, tyttö kertoi itkien.

Perhe oli ensimmäisenä mielessä myös italialaisella tutkijalla Lisa Biancuccilla, kun hänelle selvisi, mitä oli tapahtunut. Yhdeksänkuukautisen tyttärensä kanssa liikkunutta Biancuccia puukotettiin lähellä torin hampurilaisravintolaa.

Biancucci ehti huutaa apua ja nähdä auttajien saapuvan ennen tajuntansa menettämistä. Sairaalassa herättyään hänen ensimmäinen muistikuvansa on hymyilevä sairaanhoitaja, joka kysyi, mitä Biancucci muisti tapahtumista.

–Alussa en ajatellut että tilanne olisi kovin vakava, ihmettelin vain käsivarttani. Kipu tuli vasta oikeastaan sen jälkeen, kun tajusin missä tilanteessa olin. Suurin huolenaiheeni oli tyttäreni. En voinut enää imettää tytärtäni lääkkeiden vuoksi, joita jouduin sairaalassa ottamaan.

Biancucci kuvaili oikeudessa, kuinka arki oli alkuun hankalaa myös kotona.

–Minulla oli kipuja, enkä voinut olla äiti kokopäiväisesti. Alussa en pystynyt pitämään tytärtäni sylissä kuin vasemmalla kädellä, enkä pystynyt vaihtamaan hänelle vaippoja. En voinut tehdä kaikkia sellaisia päivittäisiä pikkuasioita, mitä olisin voinut tehdä normaalisti hänen kanssaan. Tietysti pelkäsin, että lapseni on saanut traumoja tästä, Biancucci kertoi. 

Töistä tulossa ollut, sydämensä lähelle puukoniskun saanut nainen korostikin oikeudessa, että isku on muuttanut monen ihmisen elämän, ei vain uhrien. Myös hän murtui kyyneliin kuvaillessaan iskun jälkimaininkeja.

–Ahdistavat tunteet jäivät pitkäksi aikaa. Tuntuu kohtuuttomalta, että yksi ihminen voi tehdä tällä tavalla. Haluan esittää seuraavan viestin hänelle. Tunnen sinua kohtaan syvää sääliä. Halusit olla suuri sotilas ja taistella aatteesi puolesta. Epäonnistuit tässäkin tehtävässä, ja kuten nähdään, todelliset taistelijat istuvat tässä salissa, nainen totesi lausuntonsa lopuksi.

Bouananen viimeinen uhri, ihmiskilveksi joutunut 73-vuotias nainen kuvaili oikeudelle, kuinka hän vältteli Turun tiettyjä katuja pitkään iskun jälkeen.

Bouanane oli tarttunut uhriaan Brahenkadun ja Maariankadun kulmassa hiuksista niin lujaa, että naisen leuka oli noussut ylöspäin, jolloin Bouanane sai puukkonsa uhrin kaulalle. Ilmeisesti naisen paksut puuhelmet ja poliisin nopea paikalletulo pelastivat hänet pahemmalta kohtalolta.

–Olen itsekin miettinyt, että olisiko hän muuten ehtinyt tehdä jotain julmempaa.

–Muistan ottaneeni veitsestä kiinni, ja saman tien siihen tuli jo poliisiauto. Tämä poliisi tuli autosta, ja sen muistan, että vaikkei suomen kieltä olisi yhtään ymmärtänyt, niin sen poliisin elekieli oli niin ehdoton, ettei se antanut vaihtoehtoja. Puukottajan olisi pitänyt ymmärtää lopettaa. Itse olin aivan jäykkänä ja jotenkin poissa tästä maailmasta, vaikka osan tapahtumista muistankin, nainen kertasi oikeudelle.

Nainen kertoo jutelleensa ennen iskua ystävänsä kanssa siitä, kuinka kaunis ja turvallinen kaupunki Turku on. Tapahtumia hän pitää yhä käsittämättöminä. Kun oikeudessa tiedusteltiin, miten nainen voi puukotuksen jälkeen, hänen äänensä murtui.

–Ajatukseni kiersivät vain siinä, kuinka käsittämätöntä on, että sellaista voi sattua keskellä kirkasta päivää. Vasta joskus ennen joulua nämä asiat jäivät hieman taka-alalle, mutta ei se vieläkään ihan täysin ole ohi. Perheensä rohkaisemana uhri uskaltautui lopulta Turkuun uudelleen.

–Esimerkiksi Brahenkadulle en ole vielä mennyt, vaikka se oli normaali kulkureittini. Muistot ovat aina mielessä. Olen yrittänyt aloittaa aktiivista unohtamista, mutta näiden asioiden esilläolo tuo aina kaiken uudestaan mieleen.


Kommentit (1)

  • Maanpetturit

    Kiitos Sipilä, kiitos Orpo ja kiitos Grahn-laasonen -olette syyllisiä ja tulette vielä vastaamaan teoistanne!

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös

Sammio