Kolumnit

Tekeekö lyhyellä matematiikalla mitään?

Tekeekö lyhyellä matematiikalla mitään?
Marja-Liisa Rajakangas

Meillä käydään taas lukioita. Kovin moni asia on tänään toisin kuin omana aikanani, silloin joskus Kankaanpäässä.

Suomessa väitetään olevan maksuton toisen asteen ja lukio-opetus. Näin ei oikeasti ole. Ennen ensimmäistä päivää lapsen oli hankittava kannettava tietokone ja kurssikirjoja fyysisinä tai sähköisinä. Ennen kuin edes koulun ovi oli avattu, satasia oli palanut.

Tämä on vahvasti perheitä eriarvoistavaa. Ei ole itsestään selvää, että vanhemmat pystyvät hankkimaan lapselleen läppärin, älylaskimen ja kirjoja tinkimättä monesta tai kaikesta. Kun nyky-yhteiskunnassa nuoret eivät ilman tietokonetta ja verkkoyhteyksiä pysty elämään ajan vaatimusten mukaisesti, ongelma ei ratkea sillä, että ei hanki.

Koulu tarjoaa halpoja malleja. Jokainen voi päätellä, mitä se digitalisoituvassa oppimisympäristössä eri ohjelmilla ja alustoilla operoitaessa tarkoittaa.

Myös koulun ja kodin välinen yhteistyö on etupäässä sähköistä. Wilmassa viestit viuhuvat, mutta en tiedä, moniko vanhempi sitä loppujen lopuksi ehtii tai haluaa seurata.

Istuin aloitusvanhempainillassa, vaikka lähes kaikki lasteni päiväkotien ja koulujen vanhempainillat käytyäni olen niille jo vähän allerginen. Tarkoitushan on hyvä.

Olen iloinen siitä, miten moderneja ja nuorten puolella tukevasti seisovia opettajat nykyisin ovat. Joskus koulun opettajat ja rehtorit olivat lähinnä luojasta seuraavia ja heitä lähestyttiin nöyrästi. Tänään opettajat ovat suurimmaksi osin inspiroituneita, nuorten elämästä aidosti kiinnostuneita valmentajia.

Kauhujutut siitä, miten koulussa on kiusaamista, järjestyshäiriöitä, syrjäytymistä, huumeita ja ties mitä, ovat osin liioiteltuja. Tietysti ongelmia on – on ollut aina – mutta niihin myös puututaan.

Vanhempainillassa eräs äiti kysyi, että pitääkö paikkaansa, että lyhyellä matematiikalla ei tulevaisuudessa tee enää yhtään mitään.

Rehtori totesi pilke silmäkulmassa, että lyhyen matematiikan hänkin opiskeli eikä huonosti käynyt. Minä lyhyen matikan naisena huokaisin.

Suomi on insinöörien luvattu maa diplomilla ja ilman. Moni varmaan toivoo lapsestaan lääkäriä tai juristia. Mutta tulevaisuuden elämä ja varsinkin työelämä on muutakin kuin pykäliä ja bittejä. Omille vahvuuksille pitää rakentaa, vaikka maailma ympärillä muuttuu.

Kirjoittaja on johtaja STTK:ssa


Kommentit (7)

  • Nimetön

    Minulla oli aikoinaan lukiossa lyhyt matematiikka ja neljä itselle vierasta kieltä (ruotsi mukaan lukien, eikä se ruotsin opiskelu ollut mistään muusta pois) ja hyvin olen pärjännyt.

  • Nimetön

    Jos on mitenkään mahdollista, että oppilas tekee töitä matematiikan eteen, kannattaa se pidempi matematikka ottaa, vaikka ei olisi ns. matikkapäätä. Jos ei ole valmis tekemään töitä, ei sinne lukioon kannata mennä. 15…16 vuotiaana ei välttämättä ole kirkkaana mielessä mitä tekee isona. Jo A:n ylioppilaspapereilla saa oven auki ja lisäpisteitä verrattuna C:n lyhyeen matematiikan arvosanaan esim. jos vaikka myöhemmin haluaisikin dippainssiksi lukemaan Yliopistoon. Lyhyellä C:llä matka voi tyssätä jo hakuun, pitkällä A:lla näin ei käy. A:n arvosanan kyllä saa kunha tekee töitä edes vähän.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös