Oppimistyylit ovat urbaani legenda, sanovat tutkijat – Tässä monta muutakin väärin yksinkertaistettua väitettä: diginatiiveja lapsia esimerkiksi ei ole

Kasvatuspsykologian professori Markku Niemivirran mukaan Suomessa hyvin suosittu ajatus oppimistyyleistä syntyi väärinkäsityksestä. Ihmiset eivät jakaudu katsomalla, kuulemalla ja liikkumalla oppiviin. Myös diginatiivit tai aivopuoliskojen erot ovat liioittelua. Uuteen luonteenvahvuusmittaukseenkin on syytä suhtautua varauksella.

Aki Vapaakallio
Oppimistyylit ovat urbaani legenda, sanovat tutkijat – Tässä monta muutakin väärin yksinkertaistettua väitettä: diginatiiveja lapsia esimerkiksi ei ole

Kasvatuspsykologian professori Markku Niemivirta sanoo, että tulee trendejä, joiden tausta saattaa olla tutkimuksessa, mutta käytännön sovellukset ovat kyseenalaisia. Viimeinen sellainen on suomalaisissakin kouluissa käytetty VIA-luonteenvahvuusmittaus, joka on peräisin Yhdysvalloista.

Kimmo Laakso

Oppimisessa pitää puhua temperamentista, persoonallisuudesta ja motivaatiosta, sanoo kasvatuspsykologian professori Markku Niemivirta.

Niemivirta kehottaa unohtamaan oppimistyylit, eli jaottelun visuaaliseksi, auditiiviseksi ja kinesteettiseksi oppijaksi.

Markku Niemivirta on Oslon yliopiston kasvatuspsykologian professori. Hänen mukaansa oppimistyyliin liittyvät kysymykset eivät ole olleet esillä norjalaisten tutkijoiden kesken.

–Voi olla, että se on Suomessa erityisen rakas myytti, Niemivirta sanoo.

Jopa haitallista jaottelua

Tutkimuksen piirissä puhutaan nykyään esimerkiksi temperamentista, persoonallisuudesta ja motivaatiosta. On tunnistettu enemmän yksilöllisiä eroja, jotka heijastuvat ei vain oppimistuloksiin vaan myös hyvinvointiin kouluympäristössä.

Oppimistyyliin liittyy ajatus siihen sopivasta oppimisympäristöstä. Kun esimerkiksi oletetun visuaalisen tyyliin opiskelijalle on tutkimuksissa tehty sitä vastaava oppimisympäristö, on tulos ollut Niemivirran mukaan ”yhtä tyhjän kanssa”.

–Jos opettaja tällaisen typerän testin pohjalta olettaa, että Matti on auditiivinen oppija ja järjestää Matille materiaalia, jossa on paljon kuultavaa, se on jopa haitallista, koska se keinotekoisesti rajoittaa toimintaympäristöä. Luodaan mahdollisesti joillekin oppilaille ympäristö, joka ehkäisee oppimista sen sijaan, että vahvistaisi sitä, Niemivirta toteaa.

Kolme muuta myyttiä

Aivojen toimintaan liittyvien neuromyyttien on tutkimuksissa todettu olevan yleisiä opettajien keskuudessa. Vuonna 2012 Frontiers in Psychology -lehdessä julkaistiin tutkimus, johon osallistui parisataa opettajaa. Sen mukaan yli 80 prosenttia otantaan kuuluvista opettajista uskoi väitteeseen, että oppilaat oppivat paremmin, jos he saavat opetusta yksilöllisen oppimistyylinsä mukaisesti.

Neuromyyttien taustalla ei ole tiedon puute. On näyttöä siitä, että mitä enemmän opettaja tietää aivojen toiminnasta, sitä alttiimpi hän on niitä koskeville neuromyyteille.

Tässä muutama esimerkki:

1. Aivopuoliskojen erot

Myytin taustalla on havainto kahdesta aivopuoliskosta ja niiden toiminnallisista eroista. On väitetty, että ihmisten luonne määräytyy näiden puoliskojen perusteella esimerkiksi loogiseksi tai luovaksi.

Ajatus on heijastunut koulutukseen. On ajateltu, että jotkut lapset ovat aivorakenteen perusteella sopivampia tiettyihin tehtävänantoihin. On yritetty esimerkiksi kehittää oppilaille tehtäviä, jotka tasapainottavat oletettuja eroja olemalla yhtä aikaa luovia ja loogisia.

Vuonna 2013 Utahin yliopistossa tehdyn tutkimuksen pohjalta kuitenkin todettiin, ettei ihmisten välillä ole aivorakenteesta johtuvia olemuksellisia eroja, jotka palautuisivat vasemman ja oikean lohkon eroihin.

2. Kalanmaksaöljy hyödyksi oppimiselle

Myytin mukaan kalanmaksaöljyn syöttäminen lapsille edesauttaa oppimista. Kalanmaksaöljy sisältää rasvahappoja, jotka ovat tärkeitä aivojen toiminnan kannalta. Vakuuttavaa ja yksiselitteistä todistusta niiden suotuisuudesta oppimiselle ei ole havaittu.

3. Diginatiivit lapset

Myytin mukaan diginatiivit lapset ovat monitoimijoita, joilta monen yhtäaikaisen tehtävän suorittaminen käy leikiten. Ajatus on intuitiivisesti helppo omaksua, sillä sitä tukee havainto: kyllä, lapset ovat näppäriä omaksumaan uutta. Yksiselitteistä tutkimuksellista perustaa käsitteelle ei kuitenkaan ole.

Professori Liisa Keltikangas-Järvinen toteaa Lääkärilehdessä ihmisaivojen sallivan eri asioiden välillä vain siirtymät, eivät samanaikaista kahden asian suorittamista, ellei toisen tekeminen ole automatisoitua.

Ihminen voi kävellä ja puhua yhtä aikaa, joskin tämä johtaa helposti onnettomuuksiin. Siirtyminen toiseen asiaan voi tapahtua nopeasti, mutta keskeyttää aina huomion edellisestä, mikä puolestaan johtaa lisääntyvään muistirasitukseen ja lisääntyviin virheisiin.

Lähde: Centre for Educational Neuroscience, Lääkärilehti

Myös luonteenvahvuus kyseenalainen

Uusi buumi, jota Niemivirran mukaan on syytä tarkastella kriittisesti, on positiivisen psykologian rantauttama vahvuusajattelu. Suomalaisissakin kouluissa käytetty VIA-luonteenvahvuusmittaus on peräisin Yhdysvalloista. Sitä käytetään muun muassa opinnonohjauksessa.

–On erittäin kyseenalaista, onko kyselystä saatava tieto, erityisesti sen tulkinta ja soveltaminen, pätevää, Niemivirta toteaa.

Vastaavalla harhaanjohtavalla tavalla ihmisten persoonallisuuksia kartoitetaan työelämässä esimerkiksi Myers Briggsin persoonallisuuskyselyn avulla.

–Ei-tieteelliset testit ovat usein itseään toteuttavia. Olen yhtä huolissani tästä kuin aikanani oppimistyylin problematiikasta. Se kuvastaa sitä, että tulee trendejä, joiden tausta saattaa olla tutkimuksessa, mutta käytännön sovellukset ovat kyseenalaisia, Niemivirta sanoo.

Ei ole täysin selvää, miten oppimistyylit tulivat kasvattajien keskuudessa muotiin Suomessa. On todennäköistä, että ilmiö oli osa 1980-luvun yksilökeskeisyyttä. 1980-luvulla uusiseelantilainen koulutarkastaja Neil Fleming kiersi maansa kouluissa ja huomasi, ettei hyväkään opetus aina tavoita oppilaita.

Ongelma alkoi kiehtoa Flemingiä siinä määrin, että hän halusi löytää siihen käytännön ratkaisun josta luokkahuoneissa olisi hyötyä. Ajatus oli yksinkertainen: mieltymykset määrittelevät yksilöitä auton mallista koiran rotuun. Miksei oppimistakin? Jos yksilön oppimismieltymys huomataan, oppiminenkin alkaa sujua, oli Flemingin olettamus. Ajatuksen taustalla oli havainto tavoista, joilla reittiohjeita annetaan.

Neljä tavallisinta tapaa Flemingin mukaan olivat kertomalla, näyttämällä karttaa, piirtämällä kartta ja kohteeseen viemällä. Tavat olivat pohja Flemingin suunnittelemille VARK-kyselyille, joilla kartoitettiin oppilaiden oppimistyylejä kouluissa. V merkitsi visuaalista, A kuuloon liittyvää, R kirjallista ja K toiminnallista.

Erilaisia oppimistyylejä on sittemmin kehitelty runsaasti, ja niitä arvioidaan olevan reilusti yli seitsemänkymmentä.

Siinä missä vaatetuskin, opetus oli nähtävissä tyylinä muiden joukossa. Viimeksi tämän vuoden alussa tutkijat todistivat, ettei oppimistyylin mukaan räätälöity opiskelu näy oppimistuloksissa.Suomessakin keskustelu oppimistyyleistä on ajoittain kiehunut, vaikka naula tämän luokittelun arkkuun on teoriassa jo lyöty.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös

Sammio