Näin kasvatat lapsesi itsetuntoa – kaiken avain on itsesäätely, sanoo psykologi Keijo Tahkokallio

Psykologi Keijo Tahkokallio sanoo, että hyvä itsetunto perustuu hyvään itsekontrolliin eli itsesäätelyyn. Hyvä itsetunto auttaa ihmistä pärjäämään elämässä.

Hanna Leppänen/SK/Arkisto
Näin kasvatat lapsesi itsetuntoa – kaiken avain on itsesäätely, sanoo psykologi Keijo Tahkokallio

Hyvä itsetunto edellyttää kykyä säännellä tunteita ja myös ottaa vastaan ohjeita.

Tiina Ellilä

Tärkein tapa, jolla vanhemmat voivat auttaa lastaan saamaan hyvän itsetunnon, on auttaa lasta kehittämään itsesäätelyään.

– Lapsille, joilla on hyvä tunteiden säätelykyky, kasvaa hyvä itsetunto. Tällaiset lapset onnistuvat tekemisissään, oli kyse sitten koulusta tai vaikka urheilusta tai taiteista. Kun pystyy hallinnoimaan tunteitaan, esimerkiksi jännitys ei pilaa suoritusta, psykologi Keijo Tahkokallio perustelee.

Tunteiden säätelykyvyn oppiminen on erittäin pitkä prosessi, jota ei voi kiihdyttää. Siihen tarvitaan koko lapsuus ja nuoruus.

– Lopulta sen tavoitteena on itsenäistyminen: omilla siivillään liitäminen aikanaan, kun vanhemmat eivät enää auta.

Itsesäätely tarkoittaa kykyä säädellä tekoja ja tunteita.

Hyvän itsesäätelyn kolme kohtaa

Nämä kolme asiaa kertovat Tahkokallion mukaan hyvästä itsesäätelystä: kyky viivästyttää mielihyvää, kyky kontrolloida impulsseja ja kyky noudattaa ohjeita.

Listasimme tähän juttuun Tahkokallion vinkit, miten näitä kolmea osa-aluetta voi kehittää.

1. Viivytä mielihyvää

– Tämä edellyttää kasvatuskulttuuria, jossa emme anna kaikkea heti. Avainsana on: odota. Jos aikuiset keskustelevat, ja lapsi tulee katkaisemaan keskustelun, aikuisen pitää sanoa: Meillä on nyt juttu kesken, odota.

Näin lapselle kehittyy kyky odottaa asioita. Jonkin asian, kuten jonkin kalliin pelin, voi saada ehkä vasta vuoden päästä.

– Kun lapsen pinna kasvaa, hän onnistuu elämässään paremmin. Hän pystyy odottamalla saavuttamaan jotakin, mikä on suurempaa, kuin mitä tällä hetkellä saa. Näin hän jaksaa aikuisena ponnistella esimerkiksi omakotitalon rakentamisen eteen kaikkine byrokratioineen ja selvittää pitkäjänteisesti parisuhteen ongelmia.

Mielihyvää on helppo viivästyttää myös näin: lasten synttärikutsuilla vain sankari saa lahjan, muut eivät mitään.

– Kun lahjat jaetaan kaikille, kukaan ei saa oikein mitään. Kun lahja annetaan yhdelle, silloin huomaaminen on ruhtinaallista, Tahkokallio vertaa.

Seuraus: sydänystäviä?

Odottamaan oppiminen voi tuoda menestystä monilla elämänaloilla.

– Ihmiseen, joka osaa odottaa vuoroaan eikä kävele muiden yli, luotetaan. Hän saa ystäviä, koska muut uskovat hänen hyviin aikomuksiinsa ja hän ottaa muut huomioon.

– Tällainen lapsi ei ole välttämättä suuna ja päänä. Ne, jotka vievät paljon tilaa muilta, eivät useinkaan ole niin suosittuja, että saisivat sydänystäviä.

Tahkokallion mukaan lapsi, jota on opetettu odottamaan vuoroaan, pärjää aikanaan myös koulussa.

Itsenäistymistä ei voi kiihdyttää

Lapsen itsesäätelykyvyn kehittymisen tavoite on itsenäistyminen. Tahkokallion mukaan nykyään aikuiset odottavat lasten itsenäistyvän liian varhain.

– Silloin lapset joutuvat lentämään linnunpoikasina, ja he vain putoavat pesästään, koska eivät osaa vielä lentää. Lapsi asetetaan valintojen ja päätösten eteen yhä aikaisemmin, kuten kysymällä Lähtisitkö jo päiväkodista kotiin?

Monilla aikuisilla on Tahkokallion mukaan uskomus, että kaikki pitää kysyä lapselta – muuten aikuinen tuntee tekevänsä väärin.

– Jos lapsi päästetään valitsemaan liian isoissa asioissa itse, hän tekee huonoja päätöksiä, koska hän tekee ne välittömien tunteiden eikä arvojen ohjaamina.

2. Auta lasta kehittämään impulssikontrollia

Kaikki lapset saavat kiukku- ja raivokohtauksia. Niiltä ei säästy kukaan vanhempi.

Toiset lapset ovat rauhallisempia ja toiset hillittömämpiä, mutta joka tapauksessa aikuiset voivat auttaa lasta kehittämään impulssikontrolliaan suhtautumalla lapsen yli äyräiden tulviviin tunteisiin aikuismaisesti, rohkeasti ja hätkähtämättä.

Lapsi peilaa aikuisen suhtautumistavan ja kehittää sen perusteella omaa tapaansa hallita tunteita. Itsesäätely ei kehity itsestään, vaan lapsi tarvitsee siihen aikuisen ohjausta ja esimerkkiä.

Biologiakin asettaa omat ehtonsa, sillä säätelyä ohjaavien aivojen etuotsalohkojen neurologinen kehitys on hidasta. Noin 16-vuotiaan aivot pystyvät kohtuulliseen säätelyyn, mutta säätelykyky on maksimissaan vasta 25–30-vuotiaana.

Vanhempi on kuin painovoima

Psykologi Keijo Tahkokallio sanoo, että lapsen tunteita ei voi kieltää.

Lapsi saa totta kai olla vihainen, mutta vihaa pitää opetella kontrolloimaan. Vihaisuus tai se, ettei pidä toisesta, ei anna oikeutta väkivaltaan.

– Jos lapset, kuten sisarukset, käyvät toistensa kimppuun, erotan heidät fyysisesti ja sanon: kenelläkään ei ole oikeutta käydä toisen kimppuun. Tämän voi sanoa jo kolmevuotiaalle.

Tahkokallio muistuttaa, ettei ole hyvä sanoa, että ”sinulla ei ole oikeutta”, sillä silloin toimitaan persoonaa loukkaavasti, tehdään lapsesta paha. Siksi on hyvä sanoa ”kenelläkään ei ole oikeutta”.

Tämän jälkeen Tahkokallio ei päästäisi lapsia leikkimään keskenään, ennen kuin he ovat rauhoittuneet. Vanhempien pitäisi siis jaksaa valvoa tilannetta.

Tahkokallio vertaa vanhempaa painovoimaan: Vanhemman pitää olla este, jota vastaan lapsi saa kamppailla.

– Kun lapsi kiipeää puuhun, hän kamppailee painovoimaa vastaan. Jos aikuinen aina auttaa, lapsi ei tule hyväksi kiipeilijäksi.

3. Opeta lapsi noudattamaan aikuisen ohjeita

Ne, jotka ovat suostuvaisia ottamaan vastaan ohjeita muilta, pärjäävät hyvin ja siksi heille kehittyy hyvä itsetunto.

– Kysymys on aikuisen ja lapsen välisistä suhteista: siitä, että lapsi tulee vastaanottokykyiseksi ohjeille. Silloin lapsen on myös helpompi kysyä opettajalta neuvoa, mikä puolestaan nopeuttaa oppimista, Keijo Tahkokallio perustelee.

Kun aikuinen ohjeistaa, moni lapsi sanoo luonnostaan ”joo joo, kyllä mä osaan”.

– Silloin aikuisen pitää tunnistaa, ettei lapsi oikeasti osaa. Auta lasta vaihe vaiheelta täyttämään tiskikone tai auta matematiikan tehtävissä. Kun lapsi ottaa apua vastaan, hän oppii sietämään sitä tunnetta, ettei hän vielä osaa kaikkea.

– Kaikkea ei tarvitse keksiä itse, haparoida pimeässä ja arvata. Kukaan ihminen ei selviä elämässä pelkästään googlaamalla, etenkään pienet lapset, Tahkokallio sanoo.

Hän lisää, että ohjeiden noudattaminen on toki monimutkainen juttu: on myös vääriä ohjeita.


Kommentit (1)

  • Nimetön

    Ne vanhemmat, jotka lukevat ja ajattelevat näitä asioita, toimivat jossainmäärin oikein. Heillä on jokin suunta kasvatuksessa. Jämeryys lasten kanssa johtaa kohti artikkelissa kuvattua tavoitetta ainakin jonkin matkaa. Vanhemmat, jotka kipeimmin tarvitsevat näitä ohjeita, eivät lue, ymmärrä eivätkä ole niistä kiinnostuneita.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös