Miksi suomalainen nainen on yhä sylkykuppi? Lopetetaan ulkonäön arvostelu, vaatii Saara Särmä

Suomalainen nainen tuomitaan toistuvasti väärän väriseksi, näköiseksi ja kokoiseksi. Feministi Saara Särmä haastaa jokaisen kysymään itseltään tärkeän kysymyksen. Satavuotiaan Suomi-neidon nimessä: osaatko olla arvostelematta toisten ulkonäköä?

ERIIKA AHOPELTO
Miksi suomalainen nainen on yhä sylkykuppi? Lopetetaan ulkonäön arvostelu, vaatii Saara Särmä

Saara Särmä poseeraa Messukylän kansallispuvussa. Hän haastaa satavuotiaan Suomen juhlijat kohtelemaan Suomi-neitoa arvonsa veroisesti.

Jussi Saarinen

Ulkomailla Suomesta puhutaan naisen paratiisina. Hiljattain näin julisti esimerkiksi arabiankielinen mediajätti Al-Jazeera.

Silti joillekin totuus on toinen. Joillekin suomalainen nainen on sylkykuppi. Kotimaassaan Suomi-neito haukutaan toistuvasti lihavaksi, rumaksi ja väärän väriseksi.

Siksi suomalainen nainen tarvitsee kunnianpalautuksen. On aika myöntää ongelmat, kohdata ne ja miettiä, miten päästä eteenpäin.

Oppaaksi olemme pyytäneet Saara Särmän. Hän on tamperelainen feministi, politiikan tutkija, taiteilija, ajatushautomo Hatun johtaja, aktivisti ja miehisen ylivallan kriitikko.

Särmä jos kuka tietää, miksi ja miten suomalainen nainen poljetaan pohjamutiin – ja miten sieltä voi nousta ylös.

Hän myös heittää haasteen satavuotisen Suomi-neidon juhlijoille. Oppisimmeko elämään niin, ettemme arvostelisi toisten ulkonäköä?

ERIIKA AHOPELTO

1. ongelma: rasismi

Saara Särmälle asia on täysin selvä: suomalainen nainen saa olla ihan sen näköinen kuin itse haluaa.

Ongelma on se, että kaikki eivät ajattele niin.

Hoikan, kauniin ja vaaleahiuksisen Elovena-neidon mielikuva näyttää jämähtäneen satavuotiaan kansan alitajuntaan – ikään kuin se olisi jokin mystinen, aidon suomalaisen naisen muotti, jota ei saa rikkoa.

Särmä kertoo esimerkin.

– Felix-ketsupilla oli viime vuonna mainoskampanja, jossa tummaihoinen nainen kehui suomalaista luontoa. Tietty porukka raivostui mainoksesta. Heidän mielestään mainoksen nainen ei voi edustaa suomalaisuutta.

Toinen esimerkki: vuoden 2017 alussa tuore Miss Helsinki, Kongossa syntynyt Sephora Ikalaba, joutui rasistisen ryöpytyksen kohteeksi.

Syy meuhkaamiselle oli väärä ihonväri. Missiin kohdistunut suomalainen some-rasismi nousi uutiseksi ulkomaillakin.

Yhtä lailla kuonaa niskaansa sai viime vuoden Miss Suomi Shirly Karvinen. Elovena-muotiin ei sovi hänkään, sillä Karvisella on kiinalainen äiti.

Tässä valossa Suomi on kaukana naisen paratiisista.

– Keskustelu junnaa paikallaan. Ikään kuin mikään ei olisi muuttunut siitä, kun Lola Odusoga voitti missikisan 1990-luvulla, Särmä huokaa.

Niin tosiaan, Odusogahan joutui keskelle ennennäkemätöntä vihapuhetta ja rasismia jo vuonna 1996.

2. ongelma: puhetapa

Ironista on se, että suomalaisen naisen ulkonäön arvostelu tiivistyy nimenomaan itsenäisyyspäivänä.

Oikeastaan ilmiö on niin tuttu, ettemme välttämättä ymmärrä kiinnittää siihen sen erityisempää huomiota.

Yli 2,5 miljoonaa suomalaista katsoo Linnan juhlia. Suurinta viihdettä on naisten pukujen ja niiden kantajien arvostelu ja kommentointi. Iltapäivälehdet heittävät lisää vettä myllyyn arvottavilla otsikoilla ja pukuäänestyksillä.

Särmän mielestä kyse on salakavalasta ongelmasta: arvostelevasta puhetavasta, joka on yleisesti hyväksytty.

Sama ilmiö nousi esiin Emma-gaalassa, kun Saara Aallon Meri-kihlatun asu poiki älämölön sosiaalisessa mediassa. Kommentoijat ihmettelivät, miksi naisen täytyi pukeutua miehen asuun.

Lopulta ilmiö potutti Ajatushautomo Hatun feministejä – siis Särmää, Rosa Meriläistä ja Johanna Vehkoota – niin paljon, että he päättivät haastaa koko kansan käytöstalkoisiin.

Lopetetaan ihmisten ulkonäön ja pukeutumisen arvioiminen, he vaativat.

– Tässä on melkein koko vuosi aikaa harjoitella, että osataan käyttäytyä riittävän arvokkaasti satavuotispäivänä, Särmä sanoo.

Hänen mielestään lähtökohta pitäisi olla se, että kukaan ihminen ei ole tällä pallolla sen takia, että miellyttäisi toisten esteettistä silmää.

– Mieluummin katsotaan toisiamme lempeydellä. Ja kun oppii olemaan arvostelematta toisia, ei tarvitse arvostella itseäänkään, hän sanoo.

– Sen jälkeen itsen ja toisten vahtimiseen käytetyn energian voi käyttää johonkin muuhun asiaan.

3. ongelma: vartalo

Linnan juhlien pukujen kommentointi ja naista halventava vihapuhe ovat kaksi eri asiaa.

Totuus on kuitenkin se, että suomalaisen naisen vartalo joutuu toistuvasti törkeän arvostelun kohteeksi. Etenkin, jos hän on ylipainoinen.

Teatterintekijä Raisa Omaheimo kertoo Läski- monologissaan, kuinka keski-ikäinen suomalaismies puristi häntä laivaristeilyllä takamuksesta.

Kun Omaheimo suuttui, mies tokaisi: ”Saisit olla kiitollinen siitä, että joku tahtoo kouria sinua.”

Saara Särmä taistelee kaikin voimin tällaista asenneilmastoa vastaan.

MATTI MATIKAINEN
Sephora Ikalaba (keskellä) voitti Miss Helsinki -kilpailun tammikuussa.

Sephora Ikalaba (keskellä) voitti Miss Helsinki -kilpailun tammikuussa.

Näin Särmä kirjoittaa hänen ja Rosa Meriläisen kirjassa Anna mennä (2016) : ”Minä olen läski, eli minulla on paljon rasvakudosta ihon alla. Se on ihan ok. Sen ei pitäisi vähentää arvoani ihmisenä.”

Samaa viestiä julkisuuteen tuo Ylen toimittaja Jenny Lehtinen. Hän on lanseerannut vuoden alussa Vaakakapina-kampanjan.

Lehtinen kirjoittaa, että ”omaa kehoa voi ja saa rakastaa, olipa se millainen tahansa. Jokainen ansaitsee asiallista kohtelua riippumatta siitä, paljonko painaa”.

Hän haluaa, että vuonna 2017 muuttuu viisi asiaa. Vaakakapinan manifesti kuuluu näin:

1. Lopetetaan laihduttaminen. 2. Etsitään rakkaus ja hyväksyntä omaa kehoa kohtaan. 3. Parannetaan terveydenhuollon suhtautumista lihavuuteen 4. Nostetaan mediassa esille kaiken kokoiset vartalot ilman kauhistelua 5. Tuodaan liikunta- ja terveyspalvelut aidosti kaikkien ulottuville.

Kari Hakli
"Rasvainen monologi ei ole yli tunnin papatusta läskiydestä, vaan herättävä ja herkkä puheenvuoro ylipainosta ja siihen suhtautumisesta", kirjoitti Aamulehden kriitikko Raisa Omaheimon Läski-esityksestä.

"Rasvainen monologi ei ole yli tunnin papatusta läskiydestä, vaan herättävä ja herkkä puheenvuoro ylipainosta ja siihen suhtautumisesta", kirjoitti Aamulehden kriitikko Raisa Omaheimon Läski-esityksestä.

1. ratkaisu: taide ja viihde

Nyt ongelma on tunnistettu ja tunnustettu: joillekin väärän näköinen ja kokoinen nainen on sylkykuppi. Samalla ulkonäön arvostelusta on tullut yleinen puhetapa.

Niinpä tärkeä kysymys kuuluu, miten Suomesta voisi kehittyä maa, jossa jokainen nainen saisi arvoisensa kohtelun.

Saara Särmän mukaan vahvimpia lääkkeitä vääristyneisiin asenteisiin ovat taide ja viihde – silloin kun ne auttavat meitä hyväksymään erilaisuutta.

– Tutkimusten mukaan kirjallisuuden lukeminen kehittää erilaisuuden sietoa ja ja empatiaa. Jos kohtaat erilaisia ihmisiä viihteen kuluttajana, on entistä helpompi kohdata toiset ihmiset vain ihmisinä ulkomaailmassa.

Sukupuolten välistä vääristymää tosin pönkittää kulttuurin yksipuolisuus, väittää Särmä.

– Länsimaisen kirjallisuuden, tv-viihteen ja elokuvan keskiösssä on pitkälti valkoinen heteromies. Nainen on se, jota vasten mies kehittyy. Mies on se, johon samastutaan.

Yksipuolisuus on kuitenkin murtumassa. Kaikille se ei sovi.

– Esimerkiksi kun tuoreessa Ghost Busters -elokuvassa pääosia näyttelevät naiset, keski-ikäiset miehet ovat itkeneet, että heidän lapsuutensa on mennyt takautuvasti pilalle, Särmä naurahtaa.

Hyviä esimerkkejä löytyy myös suomalaisen kulttuurin kentältä. Sellaisia ovat vaikkapa kipakkaa komediaa tekevät tv-sarjat Siskonpeti ja Kätevä emäntä. Tai Anna Paavilaisen teatteriraiskauksista kertova monologi Play Rape. Unohtamatta stand up -komedienneja, kuten Heli Sutelaa ja Anitta Ahosta sekä sukupuolenkorjauksestaan komiikkaa tekevää Jamie McDonaldia.Särmän mielestä vahva, naisten tekemä kulttuuri vaientaa ääniä, jotka painavat sukupuolta alas.

– Ehkä se on vastareaktio tämänhetkiselle politiikalle, jossa setämiehet keskenään puuhailevat kiky-sopimuksia, hän nauraa.

2. ratkaisu: sosiaalinen media

Toinen avain muutokseen on sosiaalinen media.

Nyt tarjolla on valtavaa määrä kuvastoa erikokoisista ja -näköisistä naisista – siis sellaista kuvastoa, jota ei ollut aiemmin tuotu naistenlehdissä ja valtamediassa juurikaan esiin. Naisia, jotka eivät ole mallin mitoissa tai photoshopilla siloiteltuja.

Saara Särmällä on netin voimasta omakohtaista kokemusta. Hän oppi hyväksymään itsensä ja oman ylipainonsa aikuisiällä löydettyään läskiaktivismin amerikkalaisilta verkkofoorumeilta.

– Kehopositiivisuus on antanut minulle todella paljon. Olen joutunut tekemään paljon töitä oppiakseni pois ikäviä alitajuisia ajatusmalleja.

Näin Särmä kirjoittaa Anna mennä -kirjassa:

”Jälkikäteen olen jäänyt toivomaan, että olisin löytänyt fatospheren eli läski-blogosfäärin jo aiemmin enkä olisi haaskannut kaikkia niitä vuosia itseni inhoamiseen ja rääkkäämiseen.”

Verkko antaa myös feminismille uutta pontta.

– Kun kasvoin Forssassa 1990-luvulla, en edes ymmärtänyt lainata kirjastosta Toista sukupuolta ( Simone de Beauvoirin feminismin perusteos), Särmä sanoo.

– Nyt parikymppiset feministit ovat tosi älykkäitä ja skarppeja.

3. ratkaisu: huumori

Lopulta suurin voima taitaa kuitenkin olla huumorilla.

Saara Särmä on kehittänyt yhdessä Rosa Meriläisen kanssa radikaalin hauskuuden teoriaa. Siinä valtarakenteita paljastetaan naurun avulla.

Särmälle huumori on suorastaan elämäntyö. Väitöskirjassaan hän tutki ydinaseisiin liittyvää nettihuumoria ja teki kollaaseja, joissa ydinasepropaganda yhdistyy kirkkoveneisiin.

Myös Särmän All Male Panel -blogi on osuva esimerkki huumorin voimasta murskata naisia vähättelevää kulttuuria.

Blogin ansioista tamperelainen feministi nousi kansainväliseen julkisuuteen vuonna 2015. Yhtäkkiä The Guardianin kaltaiset laatumediat kirjoittivat Särmästä, ja ympäri maailmaa havahduttiin sukupuolten väliseen epätasa-arvoon. Ja naurettiin.

All Male Panelin idea on yksinkertainen: Särmä julkaisee kuvia tilaisuuksista, joissa esiintyy asiantuntijoina pelkkiä miehiä. Sitten hän lätkäisee kuvan päälle peukkua näyttävän David Hasselhoffin ja tekstin, ”Congrats! You have an all male panel”.

Nyt blogin viesti on yhä ajankohtaisempi. Suomi täyttää sata vuotta, ja näkökentän täyttää miehinen juhlakuvasto: sotaelokuvat, kunniamerkit, urheilusankarit, arvokkaat herrat tummissa puvuissaan.

Jos haluaa toisenlaisen näkökulman juhlahumuun, voi piipahtaa maaliskuussa Tampere-talossa Women of the World Finland -tapahtumassa.

Siellä juhlitaan naista, tasa-arvoa ja Suomi-neitoa koko viikonloppu.

Tämän takia Suomi on hyvä naiselle

Kansainvälisesti vertailtuna Suomi kohtelee naisia hyvin. Feministitutkija Saara Särmä kertoo neljä tärkeää syytä.

1. Maksuton koulutus, päivähoitojärjestelmä ja äitiysvapaat mahdollistavat naisille uran tekemisen.

2. Suomalaisella naisella on vapaus valita omat ihmissuhteensa ja yhdessä olemisen tavat.

3. Suomessa on suhteellisen suuri vapaus kyseenalaistaa kulttuurisia normeja.

4. Suomalaisella on ruumiillinen ja kaikkinainen muukin itsemääräämisoikeus.

Suomalaisen naisen merkkipaalut

Suomalaisen naisen asema on parantunut sadan vuoden aikana valtavasti. Listasimme tärkeitä merkkipaaluja.

1917 Nainen saa äänestää kuntavaaleissa ja asettua ehdolle. Ensimmäiset naiset saavat neljän viikon äitiysloman.

1926 Naiset saavat oikeuden tulla valituiksi valtion virkoihin.

1926 Ensimmäinen naisministeri: sosiaali- ja terveysministeri Miina Sillanpää.

1927 Ensimmäinen naisprofessori: Alma Söderhjelm Åbo Akademissa.

1930 Naisesta tulee naimisissa ollessaankin täysivaltainen kansalainen.

1945 Ensimmäinen naispääjohtaja Yleisradiossa: Hella Wuolijoki.

1948 Lapsilisää aletaan maksaa.

1949 Kaikki äidit saavat äitiysavustuksen.

1950 Nainen voi saada terveydellisistä syistä abortin.

1957 Naisillekin aletaan maksaa kansaneläkettä.

1961 E-pilleri hyväksytään.

1970 Naisia valitaan eduskuntaan ensimmäistä kertaa yli 20 prosenttia.

1986 Säädetään laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta. Nainen voi pitää oman sukunimensä avioiduttuaan.

1988 Naispappeus tulee mahdolliseksi.

1994 Avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisoidaan.

2000 Ensimmäinen naispresidentti: Tarja Halonen.

2003 Ensimmäinen naispääministeri: Anneli Jäätteenmäki.

2010 Ensimmäinen naispiispa: Irja Askola.

Lähteet: naisjärjestöt.fi, thl.fi ja Suomalainen naisliitto.

Kuka on tärkein suomalainen naistaiteilija?

– Sonya Lindfors. Hän on koreografi ja tanssitaiteilija, joka käsittelee töissään rodullistamiseen liittyviä kysymyksiä ja purkaa valkoista hegemoniaa. Lindforsin NOIR? ja Nobel savage ovat hienoja teoksia, sanoo Saara Särmä.

Saara Särmä

Syntynyt vuonna 1975 Forssassa.

Asuu Tampereella miehen ja kissan kanssa. Feministi, politiikan tutkija, taiteilija, ajatushautomo Hatun johtaja ja some-keskustelija.

Löytyy somesta nimerkillä @huippumisukka.

Aloitti kansainvälisen politiikan opiskelun Tampereen yliopistossa vuonna 1998.

Väitteli tohtoriksi vuonna 2014.

Väitöskirja sisältää Särmän tekemiä kollaaseja, joilla hän ilmentää sitä, kuinka ydinasevalloiksi mieliviä valtioita sukupuolitetaan, seksualisoidaan ja vähätellään.

Nousi kansainväliseen julkisuuteen vuonna 2015 All Male Panel -bloginsa ansiosta. Blogin idea on yksinkertainen: siinä julkaistaan kuvia tilaisuuksista, joissa esiintyy asiantuntijoina pelkkiä miehiä.

Harratukset: musavisassa käyminen, Netflix, museot ja Pokemon Go.

Motto: Ei se oo niin justiinsa.


Kommentit (2)

  • Nimetön

    Ei suomalainen nainen ole mikään sylkykuppi, millainen mies pitäisi, äitiä, sisaria, tyttäriään, vaimoaan, sekä muitakaan naisia sylkykuppina, jos pitää, niin en laske sellaista mieheksi. Jos joku nainen tuntee olevansa sylkykuppina, niin pitää miettiä onko syy itsessä, ellei ole, niin pitää vaihtaa heti ympäristöä, sekä tehdä ero näihin sylkijöihin.

  • Nimetön

    Ohho! Olen suomalainen nainen, mutta en ole koskaan kokenut olevani sylkykuppi. Ja miehetkin ovat minusta ihan kivoja, siis suurin osa niistä ketä tunnen. Särmän katkeruutta on vaikea ymmärtää. Katso ympärillesi ja nauti elämästä!

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös