Mies iski Tiinaan takaapäin, kouri ja kopeloi­­ – harva lenkkeilijä joutuu ahdistelun kohteeksi, mutta moni varautuu siihen

Lenkkeilijänaisten ahdistelu on puhuttanut juoksijayhteisöjä Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Pitäisikö suomalaisen lenkkeilijän pelätä, ja jos pitää, niin mitä?

Veera Korhonen
Mies iski Tiinaan takaapäin, kouri ja kopeloi­­ – harva lenkkeilijä joutuu ahdistelun kohteeksi, mutta moni varautuu siihen

Pääasiassa juoksun harrastajat saavat lenkkeillä rauhassa, selviää juoksijayhteisölle suunnatusta kyselystä. Harmia aiheuttavat lähinnä koirat.

Armi Niemelä , palaute lannenmedia fi

Minua on tervehditty lenkilläni.

Tämä oli suosituin vastaus, kun selvitin Facebook-kyselyllä, ovatko juoksuharrastajat kokeneet ahdistelua lenkeillä. Tervehtimistä ei moitittu häirinnäksi, vaan ilmeisesti juoksijayhteisö halusi kertoa huumorilla, että jonkin lenkin pikkuharmi unohtuu, kun yleensä saa juosta häiriöttä.

Valtaosa vastaajista klikkasikin vaihtoehdon ”Olen saanut lenkkeillä rauhassa”. Yleisin häiriö lenkeillä näyttää olevan eläimellinen: moni on pelännyt irtokoiraa tai kytkettyä koiraa, joka ei ole taluttajan hallinnassa. Melkein 30 vastaajaa kertoi tulleensa koiran puremaksi lenkillä.

Osa kommentoi, että ahdistelusta kyseleminen on turhaa, koska Suomessa on turvallista lenkkeillä. Osan mielestä huutelu ja ulkonäön kommentointi lenkin aikana on ahdistelua, ja jotkut eivät taas pitäneet tällaista edes häiritsevänä.

Mutta joiltakin juoksurauha on rikottu pahasti. Kyselyssä kuusi henkilöä ilmoitti, että heidän kimppuunsa on hyökätty lenkillä.

Otin yhteyttä yhteen heistä, nelikymppiseen espoolaiseen. Sanotaan naista Tiinaksi, sillä hän ei halua nimeään julki.

Tiinan lenkki keskeytyi järkyttävästi arki-iltana viime syksynä.

– Olin jättänyt lapsen urheiluharkkoihin ja tapani mukaan lähtenyt harjoitusten ajaksi juoksemaan. Juostessa pyörätietä ohitin miehen, joka juoksikin minut kiinni.

Mies iski Tiinaan takaapäin, kouri ja kopeloi­­ häntä. Ohikulkijat näkivät tilanteen, mutta vaikka Tiina huusi apua ja taisteli miestä vastaan, kukaan ei auttanut.

Tiina muistaa, miten musertavaa oli huomata, että lähellä tuijotettiin tilannetta kuin katuteatteria. Tiina itse osoitti suurta rohkeutta. Kun hän pääsi päällekarkaajasta irti, tämä lähti karkuun. Tiina soitti hätänumeroon, seurasi miestä välimatkan päästä ja opasti hätäkeskukselle, mihin mies eteni. Poliisi saapui ja otti miehen kiinni.

– Haluaisin siksi puhua asiasta, että ulkoilevat ihmiset voisivat miettiä etukäteen, miten toimia, jos tulee tällainen tilanne. Puuttuminen pelottaa, mutta katseen kääntämisen ja sekaan hyppäämisen väliin jää paljon vaihtoehtoja.

Tapahtuneesta ei jäänyt Tiinalle vammoja­­, mutta hän oli pitkään arka lenkeillä. Hän vältteli juoksemista yksin tai suojaisissa paikoissa. Aika hälvensi pelkoa.

– Juoksen urheiluseurassa, ja juoksukavereiden kanssa puhuin paljonkin tapahtuneesta. Uskon, että fyysinen päällekäynti on erittäin harvinaista, ja se on auttanut ylipääsemisessä, Tiina sanoo.

Veera Korhonen

Tiina on oikeassa. Äärimmäisen harva nainen joutuu väkivallan kohteeksi ihan sattumalta. Tuoreimman Kansallisen rikosuhritutkimukseen­ mukaan seitsemän prosenttia 15–74-vuotiaista suomalaisista oli joutunut läimäisyn tai sitä vakavamman väkivallan kohteeksi. Naiset kokivat väkivaltaa useimmin työtehtävissään ja kodissaan, miehet julkisilla paikoilla.

Tilastot eivät kerro, ovatko uhrit olleet harrastamassa – lenkillä tai muuten. Poliisista kuitenkin tiedetään kertoa, että ulkosalla tapahtuvat hyökkäykset ja nujakat ovat Suomessa tyypillisesti ”yöelämän” lieveilmiö.

– En tunnista sellaista, että lenkkeilijöihin kohdistuisi häirintää tai väkivaltaa, kommentoi ylikomisario Seppo Kujala Helsingin poliisista.

Juoksijoihin liittyvä ahdistelu tuli kuitenkin ilmi noin vuosi sitten.

– Helsingin keskuspuistossa joku ajeli­­ fillarilla ja puristeli lenkkeilijöitä ta­­­­­­ka­puolesta­­­­­­­­­­­­­­. Tästä tuli muutamia ilmoituksia, ja ilmeisesti tekijä oli sama, Kujala kertoo.

– Paljastelijoita on aika ajoin. Heidän tekonsa eivät kohdistu lenkkeilijöihin, kommentoi Timo Malinen Varsinais-Suomen poliisista.

Konkaripoliisit Kujala ja Malinen kuitenkin uumoilevat, että varsinkin naislenkkeilijöihin kohdistuu ahdistelua, josta ei ilmoiteta poliisille.

Ruotsissa naisjuoksijoiden häirintä verbaalisesti näyttäisi olevan tavallista. Miehetkin kokevat häirintää, mutta selvästi harvemmin. Harrastajien kokemuksia selvitti Ruotsin Runner’s World -lehti 1 200 lukijan kyselyllä.

Yli puolta naisvastaajista oli ahdisteltu huutelemalla, itsensäpaljastelulla, seksuaalisilla ehdotuksilla ja seuraamalla. Miehistä joka viides oli kokenut vastaavaa.

Väkivalta tai kimppuun hyökkääminen oli ruotsalaisten mukaan äärimmäisen harvinaista, mutta kuitenkin 90 prosenttia naisista varautuu siihen, että lenkillä voisi tapahtua jotain uhkaavaa. Naiset kertovat ennakkoon jollekin lenkistään, eivät juokse yksin, kantavat mukana puhelinta tai jotkut pippurisumutetta.

Kyselyn mukaan 63 prosenttia naisjuoksijoista on muuttanut harjoitteluaan, koska ei halua tulla häirityksi tai pelkää väkivaltaa.

Lukijakysely tehtiin viime keväänä, mutta Ruotsissa lenkkeilijöiden turvallisuus oli pinnalla jo pari vuotta aiemmin, kun 21-vuotias Ida Johansson murhattiin tämän ollessa lenkillä kuntopolulla Väsbyn pikkukunnassa Tukholman lähellä. ”Lenkkeilijämurha” herätti runsaasti huomiota, ja kuntoilevia naisia alettiin neuvoa varautumaan vaaroihin. Tästä taas seurasi väittelyä naisten syyllistämisestä ja vapauden rajoittamisesta.

USA:ssa juoksuharrastuksen pelon maantiede on ollut esillä reilun vuoden ajan. Juoksijayhteisöjä eri puolella maata järkyttivät kolme lenkkeilijämurhaa kesällä 2016. Nuoret juoksijanaiset joutuivat uhreiksi Michiganissa, New Yorkissa ja Massachusettsissa. Tapaukset eivät liittyneet toisiinsa.

Harrastajien kokemuksia selvitti Amerikan Runner’s World -lehti, ja tulokset olivat samankaltaisia kuin Ruotsissa. 43 prosenttia lehden kyselyyn vastanneista naisista ja 4 prosenttia miehistä oli kokenut ahdistelua harrastaessaan. Valtaosa häirinnästä oli kaikkea muuta kuin henkeä uhkaavaa tai edes pelottavaa. Kyse on siitä, että miellyttävä juoksukokemus keskeytyy ja siihen tulee ikävä sävy.

Lehti halusi välttää väkivaltailmiön paisuttelun. Lehden haastattelema mediatutkija muistuttaa, että mediassa tarinallisuus lisää yleisön samaistumista. Mitä enemmän kerrotaan yksityiskohtia, sitä helpompi on kuvitella itsensä tai läheisensä uhriksi. Jos tragedioita on vielä monta, yleisön uhrikokemukset kertautuvat ja herää turvattomuutta, joka ei perustu todelliseen vaaraan.

Mediatutkijan sanat palauttivat välittömästi mieleen parin vuoden takaiset tapahtumat Satakunnassa. Otsikot kirkuivat ”Porin lenkkeilijätytön surmasta”. Teon motiivi oli seurustelusuhteen päättyminen, eikä 17-vuotias joutunut 25-vuotiaan miehen raiskaamaksi ja polttamaksi sattumalta.

”Lenkkeilijätytön” julma kohtalo sai miettimään, kannattaako juosta yksin pimeällä Porissa. Pääsin ikävistä ajatuksista yli parin yhteislenkin ansiosta. Voi olla, ettei turvallisuuskuplani olisi rikkoutunut lainkaan, jos en olisi pystynyt samaistumaan uhriin lenkkeilijänä.

Juoksijoiden kokemuksia häirinnästä ei ole tiettävästi kartoitettu Suomessa, eikä avoin kysely Facebookissa ole kovin luotettav­a lähde. Se antaa hyvin rajoitetun kuvan, jossa vastauksiin voi vaikuttaa se, miten muut kommentoivat aihetta.

Joka tapauksessa juoksijoiden kom­menteissa näkyy, kenen kanssa käydään taistelua oman ja julkisen tilan reuna- alueilla. Koska koiria on yhä useammalla, on väistämätöntä, että lenkkeilijöiden ja koiranulkoiluttajien välillä kipunoi reviirikiista.

Kyse on vallasta. Siitä, kuka saa mennä ja olla niin kuin haluaa, muista piittaamatta.

Näin juoksijat vastasivat

Onko juoksijoiden lenkille osunut häiriöitä tai ahdistelua? Näin harrastajat vastasivat kyselyyn Kestävyyttä pintakaasulla 24/7 -ryhmän seinällä Facebookissa 18.–19. heinäkuuta. Luku tarkoittaa sitä, kuinka moni vastaaja valitsi kyseisen vaihtoehdon. Vastausvaihtoehtoja ei rajoitettu.

294 Minua on tervehditty lenkillä.

289 Olen saanut lenkkeillä rauhassa.

218 Olen joutunut väistämään tai pelkäämään irtokoiria.

182 Olen joutunut väistämään kytkettyä koiraa, joka ei ole ollut hallinnassa.

157 Olen saanut positiivisia kehuja lenkillä.

135 Perääni on vislattu tai huudettu lenkillä.

55 Ulkonäköäni on kommentoitu lenkillä.

23 Itsensäpaljastaja tuli tielleni lenkillä.

13 Koira puri jalkaan lenkillä.

11 Epäilyttävä tyyppi on seurannut lenkillä.

9 Koira puri käsivarteen lenkillä.

8 Auto ajoi päälleni.

7 Minua pelottaa lenkkeillä yksin.

6 Kimppuuni on hyökätty lenkillä.

5 Kohtasin laturaivoa (kesällä).

Vastauksia kertyi vuorokauden aikana yli 300 vastaajalta. Ryhmässä on yli 9 000 jäsentä.


Kommentit (2)

  • RaG

    Kaikki päällekarkaus ehdottoman tuomittavaa ! Kuitenkin naispuolisille lenkkeilijöille hieman vinkkiä: Vahva kasvomeikki korostaa tiettyjä naisellisia piirteitä ja näin herättää huomion kuten yö-elämässä tavataan tarkoituksella tehdä, vaaleanpunainen eli pinkki vaatetuksessa on signaaliväri joka korostaa ja esittää yleisesti naissukupuolta, tiukat vartalonmuodot esiintuova vaatetus korostaa selkeästi naisellisia muotoja, auki olevat muotoillut hiukset ovat sukupuolta korostavat, taatusti miehen herättävä signaali. Jos siis tarkoituksella käytät edellämainittuja tapoja lenkkipolullasi, on paljon todennäköisempää joutua todellisiin vaikeuksiin kun vastaantulee jonkinlaiseen häiriötilaan ajautunut säännöistä piittaamaton mieshenkilö. Omalla käytöksellä ja järjen käytöllä voi vaikuttaa hyvin paljon miten elämässä selviää eteenpäin.

  • Ihan siis Porissa

    Ensimmäinen itsensäpaljastelija kauppareissulla kuusivuotiaana, seuraavat kaksi kertaa lenkillä 14-vuotiaana. Peräänlähtijät 15- ja 35-vuotiaana. Nykyään lenkkeilen vain ison koiran kanssa, koska kokemuksieni vuoksi todella kuljen silmät auki ja väitän, että ne naiset, jotka eivät ole koskaan kohdanneet esim. itsensäpaljastelijaa eivät liiku missään tai sitten pitävät silmänsä kiinni.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös