Liikennesuunnittelu, liikennepsykologia, Hanna Kalenoja

Keltainen viiva ohitussuoralla ja yhdeksän muuta syytä käydä kuumana ratissa – asiantuntija kommentoi tieraivon aiheita

Satumaari Ventelä
Keltainen viiva ohitussuoralla ja yhdeksän muuta syytä käydä kuumana ratissa – asiantuntija kommentoi tieraivon aiheita

Liikenteen erityisasiantuntija Hanna Kalenoja tuntee suomalaisautoilijoiden ärsytyksen aiheet.

Ilari Tapio

Miksi hyvällä ohitussuoralla on keltainen viiva? Miksei kääntyjille ole omaa liikennevaloa?

Toisten tienkäyttäjien töppäilyn lisäksi myös törttöinä pidetyt liikennejärjestelyt kiristävät autoilijoiden pinnaa.

Tässä kymmenen ärsyttävää esimerkkiä. "Kootut selitykset" niihin antaa liikenteen erityisasiantuntija Hanna Kalenoja Tieliikenteen tietokeskuksesta.

1. Körötän mutkaista valtatietä rekan perässä. Lopulta aukeaa ohitussuora eikä ketään tule vastaan, mutta siihenpä on vedetty keltainen viiva jonkin sivutien takia. Ottaa päähän.

–Ohittaminen on siinä kielletty, koska kääntyvät autot aiheuttaisivat vakavia vaaratilanteita. Valtatiellä liittymävälejä on harvennettu kokoavilla rinnakkaisteillä, mutta ne tulevat melko kalliiksi. Siksi niitä on vain vilkkaimmilla teillä.

2. Saavatko nuo tulla tuolta? Onko siellä kärkikolmio vai ei? Joidenkin katujen toiset risteykset ovat etuajo-oikeutettuja ja toiset eivät. Miksei koko katu voi olla joko etuajo-oikeutettu tai sitten ei?

–Jos väylä on luonteeltaan pääkatu, se on yleensä etuajo-oikeutettu. Kohdatessaan isomman kadun sen status voi kuitenkin muuttua. Tasa-arvoiset liittymät toimivat paikoissa, joissa liikennevirrat ovat kaikkiin suuntiin tasaisia eikä liikennettä ole kovin paljon. Lisäksi tasa-arvoisuus rauhoittaa liikennettä ja vähentää ylinopeuksia selvästi.

3. Hoh-hoijaa. Tietyön vuoksi on taas peninkulman verran 50 km/h rajoitusta, vaikkei missään tehdä mitään!

–Tämä on liikenneturvallisuuden lisäksi työturvallisuuskysymys. Vaikka työpäivä olisi päättynyt, työmaa-alueella on kavennuksia, ajolinjojen muutoksia ja tien pinnan epätasaisuuksia. Lisäksi työmaalla voi olla työntekijöitä tai materiaalikuljetuksia poikkeavinakin aikoina.

4. Joka aamu sama pysäköintiongelma! Parkkiruutuja ei ole tässä kaupungissa koskaan tarpeeksi – varsinkaan sellaisia, joissa kärryä voi pitää työpäivän ajan.

–Asioinnin sujuvuuden vuoksi ydinkeskustoissa suositaan lyhytaikaista asiakaspysäköintiä. Parkkiruutujen kierto halutaan pitää nopeana. Vapaan pysäköinnin alueet muuttuvat helposti pitkäaikaisen pysäköinnin paikoiksi, joissa autoja seisotetaan jopa kuukausia. Pysäköintilaitokset ja niiden kuukausimaksut ovat toimivia ratkaisuja työpaikka- ja asukaspysäköintiin.

5. Tässäpä odotan ja pikavuorobussi odottaa takanani. Tietyöjonossa saa kuunnella vartin verran Metsäradiota ennen kuin punainen valo vaihtuu vihreäksi. Yhden kaistan osuudet ovat päällystystöissä aivan liian pitkiä.

–Väliaikaisissa työmaavaloissa ei ole vielä tehokasta automatiikkaa. Osa autoista voi ajaa työmaan kohdalla oletettua hitaammin. Siksi valojen jaksotuksessa joudutaan käyttämään pitkähköä läpiajoaikaa. Kaikkien pitää ehtiä alta pois ennen toisen suunnan vihreää.

6. Ehdinkö tästä ikinä? Kaikissa risteyksissä ei ole kääntyjille omia valoja. Vasemmalle ei pääse, kun vastaan tulee katkeamaton letka. Sitten valo vaihtuukin jo punaiseksi.

–Ahtailla kaduilla ei ole aina tilaa lisäkaistalle, jota erillinen kääntyvien vihreä vaihe edellyttäisi. Valo-ohjauksessa on kuitenkin kaikille punaista näyttävä suoja-aika, jolla varmistetaan risteysalueen tyhjeneminen. Vilkkaisiin risteyksiin voidaan lisäksi järjestää ns. jälkivihreä, joka näyttää vasemmalle kääntyville ja saman suunnan suoraan ajaville vihreää vähän pitempään.

7. Leutoina talvina turhauttaa 80 km/h yleisnopeusrajoitus kuivilla ja hyväkuntoisilla valtateillä. Eikö rajoitus voisi olla vaikka 90 km/h?

–Jos nopeusrajoitus olisi korkeampi, raskaiden ajoneuvojen ohittamisen tarve lisääntyisi, mikä on talvikeleillä vaativaa. Kelin ja sään mukaan muuttuvia opasteita tulee kuitenkin vähitellen lisää.

8. Tämä on hätävarjelun liioittelua: kilometrikaupalla 40 km/h rajoitusta tuppukylän kohdalla, vaikka tien molemmilla puolilla on kevyen liikenteen väylä. Sakkorysästäkö on kyse?

–Kevyen liikenteen väylästä huolimatta pyöräilijöillä ja jalankulkijoilla on tarve ylittää katu. Jalankulkijan kuoleman riski pienenee lähes 50 prosentista 15 prosenttiin, kun törmäävän auton vauhti putoaa 50 kilometristä 40 kilometriin tunnissa.

9. Näen kaukana automarketin valototeemin, mutta miten sen luokse pääsee? Miksei isoihin palvelukeskuksiin ole viitoitusta? Me epätietoiset ja äkkikäännöksiä tekevät autoilijat olemme turvallisuusriski.

–Viralliset opasteet pyritään pitämään yksinkertaisina ja ei-kaupallisina. Siksi kauppakeskuksiin opastetaan yleensä vain paikannimillä. Navigaattorit ja markettien omat saapumisohjeet auttavat suunnistamisessa.

10. Miten tästä kaupungista pääsee ulos? Viitoittaminen on onnetonta. Oletetaanko, että kaikki kuskit ovat paikallisia ja tuntevat reitit?

–Kuljettaja ei voi omaksua suurta määrää opasteita. Viitoitusta käytetään yleensä vain ulosmenoteiden liittymäkohdissa, mutta ne pyritään tekemään jatkuviksi niin, että ulkopaikkakuntalainen löytää oikean reitin. Tienumeroihin kannattaa perehtyä ennalta.


Kommentit (1)

  • tosimies

    Ehkä näiden kysymysten esittäjien kannattaa viedä ajokortti poliisiasemalle ja siirtyä, pyörän tai julkisten kulkuneuvojen käyttäjäksi.
    Onhan se nyt niin kauheata jos jotuu ajamaan muutaman kilometrin vaikka 40km/h, eikö olekin………….

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös