Minna Ala-Heikkilä

Jari Virtanen istahtaa sohvalle, vetää peiton ylleen ja käy pitkäkseen. Tyynyn vieressä on käytettyjä kondomeja, valkeaa töhnää ja tyhjä mehupurkki.

Tehtaan lattialla lainehtii tyhjiä oluttölkkejä ja muovisia ruokailuvälineitä. Seiniä koristavat graffitit.

Sohvan edessä on Virtasen hankkima matto. Se vähän suojaa kylmältä betonilta, kun nukkuja aamulla laskee jalkansa lattialle.

Ulko-oven eteen saa vedettyä rautaisen liukuoven. Se pitää auetessaan kovaa kolinaa. Näin yöpyjä ehtii napata turvakseen kättä pidempää, jos kutsumattomat pyrkivät kylään.

Ruokaa voi laittaa ulkona nuotiolla. Polttopuiksi Virtanen repi lautoja viereisen varaston seinästä ja haki grilliltä kanisterilla vettä. Talviaamuisin se oli jäässä.

Tässä, vanhassa tulitikkutehtaassa Tampereen Santalahdessa oli Jari Virtasen koti kolmisen vuotta.

Ensimmäinen asunto kuuteen vuoteen

Jari Virtanen harppoo portaat ylös kepein askelin, työntää avaimen lukkoon ja avaa hervantalaisen yksiön oven. Olohuoneessa on kirpputorilta hankitut sohvat, vuode, tv-taso ja televisio. Keittiössä on hella ja jääkaappi.

–Nyt teen ruokaa oikein sähkölevyllä, Virtanen sanoo ylpeyttä äänessään.

Hän katsoo kotiaan hymyillen. On outoa, kun taskussa on avain.

–Ei tämän parempaa mahdollisuutta voi saada kuin minä olen nyt saanut. Tällainen jätkä kuin minäkin olen. Tästä minä en enää luovu.

Asumaan asettuminen on sujunut häneltä ongelmitta.

–Tämä on minun kotini. En ole edes kertonut alamaailman tyypeille, missä asun, jotta ne eivät tule soittelemaan ovikelloa.

Tomi Vuokola / Aamulehti
Jari Virtanen iloitsee omassa keittiössään siitä, että hänellä on paikka laittaa ruokaa. Aiemmin oli vain nuotio ulkona. –Olen syönyt makkaraa niin paljon, että riittää.

Jari Virtanen iloitsee omassa keittiössään siitä, että hänellä on paikka laittaa ruokaa. Aiemmin oli vain nuotio ulkona. –Olen syönyt makkaraa niin paljon, että riittää.

"Oli pakko olla kännissä koko ajan"

Virtanen on asunut Tampereella kuusi vuotta. Vasta tämän vuoden maaliskuusta lähtien hänellä on ollut ensimmäisen kerran asunto.

Ennen omaa asuntoa ja tulitikkutehdasta Virtanen kulutti yöt kulkemalla rautatieaseman ja hampurilaisravintolan väliä, nukkumalla porraskäytävissä tai juomalla itsensä niin huonoon kuntoon, että tiesi heräävänsä putkasta.

–Se elämä oli rankkaa. Oli pakko olla kännissä koko ajan, hän tokaisee.

–Tulitikkutehdas oli parempi paikka yöpyä kuin porraskäytävät. Sieltä ei tullut vartija tai lehdenjakaja ajamaan pois eikä tarvinnut miettiä, mihin menen seuraavaksi yöksi.

Tomi Vuokola / Aamulehti
Jari Virtanen on tarvittaessa päättäväinen mies. –Kun Turussa asuva poikani täytti 15, soitin hänelle ja kerroin, että isä tulee katsomaan häntä keinolla millä hyvänsä. Niinpä lähdin kävelemään kohti Turkua. Poliisit poimivat minut moottoritieltä kyytiinsä ja veivät Sääksjärvelle asti. Sieltä ei ollut enää kuin 140 kilometriä käveltävää. 17 tunnin päästä olin Turussa.

Jari Virtanen on tarvittaessa päättäväinen mies. –Kun Turussa asuva poikani täytti 15, soitin hänelle ja kerroin, että isä tulee katsomaan häntä keinolla millä hyvänsä. Niinpä lähdin kävelemään kohti Turkua. Poliisit poimivat minut moottoritieltä kyytiinsä ja veivät Sääksjärvelle asti. Sieltä ei ollut enää kuin 140 kilometriä käveltävää. 17 tunnin päästä olin Turussa.

"Amfetamiini jäi sormia napsauttamalla"

Turkulaisesta Jari Virtasesta tuli tamperelainen, kun hän kuusi vuotta sitten lähti reittiä rautatieasemalle kysyneen naisen matkaan Aurajoen rannalta. Junamatkaa edelsivät lastenkoti, amfetamiini, vankila, alkoholi.

Huumeet tosin jäivät jo vuosia sitten.

–Ne jäivät näin, Virtanen sanoo ja napsauttaa sormiaan.

–Nuorin poikani oli menossa kouluun ja päätin, ettei huumeiden täyttämästä elämästä tule yhtään mitään. Siirryin alkoholiin. Ei sekään hyvä ole, mutta on se parempi kuin amfetamiini.

Viinaa on mennyt kurkusta alas paljon, mutta Virtanen kertoo, että nyt, kun hänellä on asunto ja työ, hän ei juo läheskään niin paljon kuin ennen.

–En minä voi juoda, minun täytyy hoitaa työ, hän sanoo. Ylpeys kuultaa taas äänestä.

"Olen mielestäni kärsinyt ihan tarpeeksi"

Virtasen elämään tuli muutos, kun hän istui sakkoja Kylmäkosken vankilassa ja tutustui ViaDia Pirkanmaan toiminnanjohtajaan Pekka Matilaiseen. Tämä järjesti hänelle asunnon Hervannasta ja työn ViaDian ruoka-aputyöstä.

–Aloitin maaliskuussa enkä ole ollut yhtään päivää pois töistä.

Virtanen katsoo ympärilleen asunnossaan ja lausahtaa, että kun hän nyt on saanut kodin, hänellä ei enää ole toiveita.

–Tämä on hienoa. Kyllä minä olen omasta mielestäni kärsinyt ihan tarpeeksi. Kun minulle on annettu tämä mahdollisuus, en missään nimessä mokaa tätä.

Jari Virtanen esittelee, millaista oli asua hylätyssä tulitikkutehtaassa Tampereella.

 

Kommentit (2)

  • Nimetön

    Onnea ja paljon uusia, hyviä mahdollisuuksia Jarille!

  • Tiina

    On niin hieno juttu kun saa uuden mahdollisuuden! Tsemppiä 🙂

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös