"En kertonut työhakemuksessa sokeudestani" – Tuukka Ojala, 23, sai vakituisen työn koodarina

Kerran ohjelmoija muisti vasta asiakkaat tavatessaan, ettei hän ole kertonut sokeudesta sähköpostitse käydyssä viestinvaihdossa.

Katarina Sällylä / Aamulehti
"En kertonut työhakemuksessa sokeudestani" – Tuukka Ojala, 23, sai vakituisen työn koodarina

Tuukka Ojala kannustaa nuoria kokeilemaan omaa alaansa. Hänelle oli alusta asti selvää, että hän voisi toimia koodarina sokeudesta huolimatta.

Anu Leena Koskinen

Tietokone puhuu kirjoitetun koodin niin nopeasti, että vain 23-vuotias ohjelmoija Tuukka Ojala saa siitä työpaikalla selvää. Lukuohjelma lukee ääneen lähes yhtä nopeasti kuin mitä näkevä ihminen lukee koodin tietokoneen ruudulla.

Ojala on ollut sokea syntymästään saakka, kuten hänen veljensäkin. Hän näkee vain todella kirkkaan valospotin, mutta ei mitään, mistä olisi hyötyä. Perheen lapsista vain siskolla ei ole perinnöllistä silmäsairautta.

Sokeus ei ole estänyt työtä ja tavoitteita. Tuukka Ojala on vain 23-vuotiaana vakituisessa työssä ohjelmoimassa suoraan asiakkaille. Hänen kaltaisiaan ei löydy monta kymmentä maailmasta.

–Maailmanlaajuisesti ei ole kovin yleistä, että sokea ohjelmoi suoraan asiakkaille. Olen löytänyt Twitterin kautta joitakin sokeita koodareita maailmalta, mutta en ketään, kenellä olisi ihan samoja kokemuksia, Ojala kertoo.

Ojalan ikäluokassa sokeita on Suomessa kymmenkunta. Nykyään sokeita lapsia ei synny joka vuosi.

Sokea ohjelmistosuunnittelija näyttää, miten koodaaminen onnistuu pelkän kuuloaistin varassa:

 

Tietokoneet alkoivat kiinnostaa Ojalaa jo nuorena. Kyläkoulussa Elimäellä luokkatoverit pelasivat tietokoneella pelejä, mutta ne perustuivat näköön, joten Ojala ei voinut osallistua.

–En tiennyt siinä vaiheessa vielä, että on olemassa myös ääneen perustuvia tietokonepelejä.

Katarina Sällylä / Aamulehti
Kerran Tuukka Ojala muisti vasta asiakkaat tavatessaan, ettei hän ole kertonut sokeudesta sähköpostitse käydyssä viestinvaihdossa.

Kerran Tuukka Ojala muisti vasta asiakkaat tavatessaan, ettei hän ole kertonut sokeudesta sähköpostitse käydyssä viestinvaihdossa.

Kotona oli salliva ilmapiiri, ja Tuukka Ojalan annettiin kokeilla eri asioita.

–Kotona puhuttiin tosi vähän, ettei noin voi tehdä. Annettiin kokeilla ja lyödä päätä seinään. Vanhemmat eivät tienneet esimerkiksi tekniikasta juuri mitään, mutta antoivat vapaasti kokeilla.

Tuukka Ojalan eno auttoi tietokoneen käyttämisessä alkuun.

Sitten Tuukka Ojala sai ohjelman, joka puhui ääneen ja elämä mullistui. Internet muutti kymmenvuotiaan pojan elämän.

–Ensimmäinen juttu, mitä koodasin, oli omat nettisivut, jotka värkkäsin alle 11-vuotiaana. Minua kiinnosti, miten kaikki toimii ja miksi ne toimivat niin kuin toimivat.

–Ensimmäistä kertaa pystyin tekemään koneella mitä vain. Sille tielle sitten jäin.

Katarina Sällylä / Aamulehti
Tuukka Ojala kannustaa nuoria kokeilemaan omaa alaansa. Haaveiden toteuttaminen vaatii uskallusta.

Tuukka Ojala kannustaa nuoria kokeilemaan omaa alaansa. Haaveiden toteuttaminen vaatii uskallusta.

Yläasteella Tuukka Ojala jo koodasi innokkaasti. Hän oppi lukemalla ja tekemällä. Nuori mies opiskeli toisten tekemiä koodeja ja luki alan kirjallisuutta. Lukiossa hän kävi Helsingin yliopiston kursseja.

–Nuorena oli muotia, että kotisivuilla oli vieraskirja. Se oli taidonnäyte teineille. Perustasoa oli kopioida koodi muilta, kaikista guruimmat teki sen itse. Minä tein itse.

Tuukka Ojala kävi kirjeenvaihtoa ja löysi samanhenkistä porukkaa. Sosiaalinen elämä pyöri nettimaailmassa.

Kahta asiaa hän ei tahtonut kuitenkaan kertoa: Ikäänsä ja sokeutta.

–Osa ei tiedä niitä vieläkään. Internetin maailmassa saatoin olla normaali. Siellä ei ollut näöllä väliä. Normaaliuden illuusio säilyi.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Tuukka Ojala pääsi heti ensimmäisellä yrittämällä Tampereen ammattikorkeakouluun opiskelemaan tietojenkäsittelyä.

–Jostain syystä olen aina ollut itsevarma. Ennen tietokoneita ajattelin, että minusta tulee muusikko.

Ojala on soittanut pienestä asti pianoa ja kosketinsoittimia, myöhemmin myös kitaraa ja bassoa. Koodaaminen vei kuitenkin voiton. Ojala rakastaa sen tuomaa luovaa ongelmanratkaisua.

Veljestä tuli muusikko.

Katarina Sällylä / Aamulehti

Tuukka Ojala opiskeli neljässä vuodessa, koska hän teki opintojen ohella freelancer-töitä ja projekteja.

Opintojen aikana hän laittoi hakemuksen tamperelaiselle pörssiyhtiölle Vincitille.

–En kertonut hakemuksessa, että olen sokea. En nähnyt syytä kertoa asiaa, joka voisi hyllyttää minut, vaikka vastapuoli ei tiedä, mitä sokea voi tehdä. Aiemmat kokemukseni vaikuttavat ehkä siihen, etten kamalasti huutele sokeudesta.

Ojala sai kutsun haastatteluun. Sokeus paljastui.

–Sokeus aiheutti yllättävän vähän hämmennystä. Pystyimme keskustelemaan vapaasti ja avoimesti, mitä voin tehdä ja mitä en.

Mitä se on?

–En pysty vain varmistamaan visuaalisia asioita mutta voin koodata niitä. Jonkun muun täytyy katsoa ja varmistaa, miltä ne näyttävät.

Nyt Ojala on ollut vakituisessa työssä 1,5 vuotta. Työnkuvassa pääpaino on taustajärjestelmien koodauksessa.

Kerran Ojala muisti vasta asiakkaat tavatessaan, ettei hän ole kertonut sokeudesta sähköpostitse käydyssä viestinvaihdossa.

Ojala käveli huoneeseen valkoisen kepin kanssa ja mietti, mitä asiakkaat sanovat.

–Asiakkaat olivat hämmentyneen yllättyneitä, miten vähän näkövamma haittaa työtä.

Ojala viihtyy työssään. Hän haluaa jatkuvasti oppia uutta. Ehkä jonakin päivänä hän kokeilee myös projektin johtamista.

–Joka päivä on valtavan palkitsevaa, kun saan selville, miten jokin toimii. Sama koukuttava tekijä on läsnä: saan käyttää päätäni ja tykkään siitä.

Tuukka Ojala kannustaa nuoria kokeilemaan omaa alaansa. Haaveiden toteuttaminen vaatii uskallusta.

–Kaikkia hulluja ideoita kannattaa kokeilla. Ei ainakaan kannata jäädä kotiin. Minulla on tietyllä tavalla uhkarohkea luonne. Ei voi tietää ennen kuin on kokeillut.

Päättäjien ei pitäisi rangaista alan vaihdosta nuoria opintotukikuukausien menettämisellä.

–Nuoret pakotetaan valitsemaan nykyään niin nuorena. Tämä saa aikaan vain sen, että osa putoaa pois koulusta ja syrjäytyy. Lukion jälkeen moni ei vielä tiedä, mitä haluaa tehdä isona. Pitäisi saada kokeilla. Ehkä tässä voi tulla joitakin elämäntapaopiskelijoita, mutta pitäisi ajatella kustannuksia kokonaisuudessaan.

Katarina Sällylä / Aamulehti

Kommentit (2)

  • Tiina Orell-Nacar

    Positiivinen ja rohkaiseva kirjoitus. Upea nuorimies ja kannustavat vanhemmat.

  • Nainen

    Hyvä.. olet hyvä esimerkki kaikille!!

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös

Sammio