Kokoomuksen kannattaa pitää tulevissa hallitustunnusteluissa kaikki vaihtoehdot avoinna mahdollisimman pitkään, arvioivat tutkijat.
”Kokoomuksen intresseissä on pitää sekä perusporvari- että sinipunavaihtoehdot olemassa mahdollisimman, pitkään eikä lähteä sulkemaan kumpaakaan pois kovin aikaisessa vaiheessa. Elleivät sitten muut puolueet tee sitä heidän puolestaan”, toteaa yliopistotutkija Jenni Karimäki Helsingin yliopistosta.
Kokoomus nousi sunnuntain vaaleissa 48 kansanedustajallaan suurimmaksi puolueeksi, joten hallitustunnustelijan tehtävä lankeaa puheenjohtaja Petteri Orpolle.
Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että vaihtoehdot ovat joko sinipunahallitus tai perusporvarihallitus. Perussuomalaiset sai 46 kansanedustajan paikkaa, sosiaalidemokraatit 43.
”Isoja kysymyksiä on ratkaistavana. Kyse ei ole vain paikoista ja hallituspohjan enemmistöstä, vaan siitä, mihin suuntaan Suomi lähtee tulevaisuudessa”, sanoo puolestaan politiikan tutkija ja yleisen valtio-opin dosentti Hanna Wass Helsingin yliopistosta.
Tutkijat arvioivatkin, että hallitusneuvotteluista tulee kireät.
”Moni puolue kärkikolmikossakin on ilmaissut ennakkoon vahvasti haluttomuutensa tehdä yhteistyötä jonkin toisen puolueen kanssa”, muistuttaa väistöskirjatutkija Theodora Helimäki Helsingin yliopistosta.
”Äänestäjät eivät juurikaan tiedä, millainen hallitus saadaan”, Wass huomauttaa.
Ydinkysymys hänen mukaansa on, onko äänestäjäkunta siirtynyt niin paljon oikealle kuin vaalitulos osoittaa.
”Vaalitulos sisältää mielenkiintoisia, ristiriitaisiakin elementtejä, ja sitä voi tulkita moneen suuntaan”, toteaa Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä Turun yliopistosta.
Äänestäjien kuluttajansuoja ei kuitenkaan hänen mukaansa ole erityisesti näiden vaalien erityisongelma.
”Puheet ennen vaaleja ovat aina rajumpia kuin tuloksen varmistumisen jälkeen. Varmaa tietoa hallituspohjasta ei voi olla kenelläkään ennen kuin tulos varmistuu”, Jokisipilä sanoo.
Sinipuna koostuisi Jokisipilän mukaan kokoomuksesta, SDP:stä, vihreistä ja RKP:stä.
”Kysymysmerkki on kuitenkin, haluavatko vihreät hallitukseen näin rajun vaalitappion jälkeen.”
Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo sanoi maanantaina näkevänsä, että hallituksen lähtemisen kynnys on ”äärimmäisen korkea”.
Porvarihallitus muodostuisi kokoomuksesta ja perussuomalaisista.
”Näiden kahden puolueen kansanedustajilla päästäisiin 94 edustajaan, joten lisäksi tarvittaisiin lisää puolueita. Iso kysymys on, haluaako RKP perussuomalaisten kanssa samaan hallitukseen”, Jokisipilä sanoo.
Keskusta ehti jo ilmoittaa, että puolueen paikka on oppositiossa.
Vihreiden Maria Ohisalo (vas.) sanoi maanantaina hallitukseen lähtemisen kynnyksen olevan ”äärimmäisen korkea”, Annika Saarikko (kesk.) taas ilmoitti keskustan paikan olevan oppositiossa. Kuvassa myös SDP:n Sanna Marin.
Vähemmistöhallituksen mahdollisuuteen tutkijat eivät usko.
”Perustuslakiuudistuksen hengen mukaisesti enemmistöhallitus on ensisijainen tavoite, ja muutenkin itsenäisyyden ajan 74 hallituksesta vain 19 on ollut vähemmistöhallituksia”, huomauttaa valtio-opin professori Elina Kestilä-Kekkonen Tampereen yliopistosta.
Jokisipilä nostaa esiin vielä kolmen suuren puolueen hallituksen mahdollisuuden: ”Mielenkiintoinen ajatusleikki olisi hallitus, jossa kokoomuksen Petteri Orpo olisi pääministeri, perussuomalaisten Riikka Purra valtiovarainministeri ja SDP:n Sanna Marin ulkoministeri.”
Hän kuitenkin toteaa, että ”toistaiseksi näyttää kuitenkin olevan voimassa SDP:n ilmoitus siitä, että se ei näe itseään samassa hallituksessa perussuomalaisten kanssa”.
””Puheet ennen vaaleja ovat aina rajumpia kuin tuloksen varmistumisen jälkeen.”
Avoinna on myös se, miten hallitusneuvottelut ylipäätään tullaan käymään.
Viimeksi hallitusneuvottelut aloitettiin Wassin mukaan niin sanotuissa ilmiöpöydissä, joissa mietittiin, mitä halutaan tehdä. Vasta sitten alettiin tehdä julkisen talouden suunnitelmaa.
”Nyt prosessi on erilainen, jos mennään niin sanotulla valtiovarainministeriön mallilla. Ideologisen liiman pitäisi löytyä talouspoliittisesta visiosta”, Wass sanoo.
Mikä tutkijoita yllätti eniten sunnuntai-illan ääntenlaskennassa?
Hanna Wass sanoo yllättyneensä eniten suomalaisten omintakeisesta tavasta tehdä blokkipolitiikkaa. Hän kutsuu sitä ”eräänlaiseksi kaverille ei jätetä -strategiaksi”.
”Tulos osoitti, että se ei myöskään kannata – ainakaan vihreille ja vasemmistoliitolle.”
Ääniä onnistuttiin Wassin mukaan keskittämään sosiaalidemokraateille sillä oletuksella, että puolue tarjoaa kriittisen vastavoiman porvarihallitukselle.
”Samalla nähtiin, miten vaikeaa taktinen äänestäminen on suomalaisessa vaalijärjestelmässä: Vasemmistoliiton ja vihreiden menetykset eivät siirtyneet sosiaalidemokraateille, vaan muille puolueille.”
Taktikointi kävi Wassin mukaan kalliiksi kaikille osapuolille.
”Vaikka SDP sai osuuttaan nostettua ja aseman potentiaalisena hallituskumppanina, punavihreän blokin sisäinen luottamus sai vakavia säröjä. Ei jäänyt epäselväksi, paljonko kahta pienempää hallituskumppania harmitti”, hän sanoo.
Helimäen mielestä yksi kiinnostavimmista ilmiöistä oli, että keskusta hävisi suurimpien puolueiden joukosta täysin.
”Olemme tottuneet siihen, että keskusta on monessa vaalipiirissä suurin puolue. Nyt sillä ei ole yhtäkään omaa vaalipiiriä”, hän sanoo.
Myös Jokisipilä yllättyi siitä, miten radikaalisti vaalipiirien tilanne muuttui: ”Perussuomalaiset ohitti keskustan maakuntien Suomessa.”
Purra voikin Jokisipilän mukaan olla suoritukseensa tyytyväinen.
”Purra oli ensimmäistä kauttaan kansanedustajana. Hän otti puolueen historian ylivoimaisesti parhaan vaalituloksen. Merkittävä henkinen kynnys meni rikki, kun puolue sai yli 600 000 ääntä. Lisäksi tämä oli perussuomalaisille jo neljäs iso vaalitulos peräkkäin”, Jokisipilä sanoo.
””Punavihreän blokin sisäinen luottamus sai vakavia säröjä.”
Jokisipilää hätkähdytti erityisesti SDP:n Antti Rinteen putoaminen eduskunnasta.
”Neljä vuotta sitten Rinne muodosti hallitusta ja oli pääministeri vaalikauden kahdeksan ensimmäistä kuukautta. Nyt hän putosi eduskunnasta kokonaan.”
Kestilä-Kekkonen pani merkille, että Rinteen lisäksi eduskunnasta putosi muitakin pitkän linjan kansanedustajia tai ministereitä, kuten Mika Niikko (ps.), kuntaministeri Sirpa Paatero (sd.) ja pohjoismaisen yhteistyön ministeri Thomas Blomqvist (r.).
”Myös vihreissä näkyvässä roolissa ollut Iiris Suomela putosi, toisaalta vihreiden Oras Tynkkynen palasi eduskuntaan”, Kestilä-Kekkonen toteaa.
Yllättävää ja poikkeuksellista on Kestilä-Kekkosen ja Helimäen mielestä myös se, että pääministeripuolue kasvatti kannatustaan, vaikka punavihreät puolueet kokonaisuudessaan menettivät reilusti paikkoja.
”Sotien jälkeen pääministeripuolue on kasvattanut kannatustaan eduskuntavaaleissa vain kolmesti”, Helimäki muistuttaa.
Karimäkeen teki vaali-iltana vaikutuksen se, miten jännittävä tilanne oli kaikille puolueille.
”Kärkipuolueiden puheenjohtajien puheista kuului, että paine oli ollut kova, vaikka julkisuudessa oli vakuutettu, että voitto on tulossa. Kun tilanne purkautui, kaikkien äänistä kuului, että kukaan ei ollut varma omasta asemastaan”, Karimäki sanoo.