”Olen syytön ja tosi vihainen.”
”All your enemies smile when you fall.” (Kaikki vihollisesi hymyilevät, kun kaadut.)
Lauseet on kirjoitettu sellin seinään Helsingin vankilan B13-osastolla. Sellissä on sänky, kirjoituspöytä, televisio ja liukuovella erotettu wc-tila. Sellien vessoissa on särkymättömät turvapeilit, joilla ei pysty vahingoittamaan itseään.
Nelipaikkainen 15–17-vuotiaiden vankeusvankien osasto on Suomessa ainoa laatuaan. Sinne sijoitetaan vain alaikäisiä miesvankeja. Osasto on ollut olemassa vasta noin vuoden.
”Lähtötilanne vielä pari vuotta sitten oli aika hajanainen alaikäisten vankien osalta. Heidän sijoittamisensa vankilaan aiheutti aina ikään kuin myrskyn vesilasissa”, kuvailee Helsingin vankilan apulaisjohtaja Maaret Lundahl.
Tyhjillään oleva selli Helsingin vankilan uudehkolla alaikäisten vankeusvankien osastolla.
Tällä hän viittaa siihen, että alle 18-vuotias vanki on pidettävä erillään aikuisista vangeista, jollei hänen etunsa muuta vaadi.
Aiemmin ei ollut vankipaikkoja, joihin alaikäiset vangit olisi voitu sijoittaa erilleen aikuisista ilman täyttä eristystä muista vangeista.
”Nyt alaikäisille on varattuna omat paikkansa ja toiminnot vankiloiden rakenteissa.”
B13-osaston lisäksi Helsingin vankilassa nuorille vangeille on tarkoitettu tänä vuonna avattu alaikäisten tutkintavankiosasto ja erilliset 18–20-vuotiaiden nuorten osastot.
Tyhjän sellin sängyn alle oli jäänyt kirja edelliseltä asukkaalta.
Nuorilla vangeilla yleisesti korostuvat usein päihteidenkäyttöön liittyvät ongelmat, kertoo vankilan erityisohjaaja Satu Silverdal. Hän avaa jutussa nuorten vankien kanssa työskentelyä ja alaikäisten osaston toimintaa yleisellä tasolla.
”Osalla nuorista vankeusaika voi olla ensimmäisiä pidempiaikaisia hetkiä, ehkä jopa ensimmäinen kerta elämässä, että ollaan päihteettömänä päihteidenkäytön aloittamisen jälkeen.”
Päihteiden lisäksi muita ongelmia nuorilla vangeilla saattavat olla esimerkiksi rikosmyönteiset asenteet, puutteelliset ongelmanratkaisukeinot tai matala kynnys käyttää väkivaltaa.
Alaikäisten pakolliseen viikko-ohjelmaan vankilassa kuuluu kuntoutusta, johon voi sisältyä muun muassa päihdetyötä ja tunteiden sääntelyn tehtäviä. Lisäksi alaikäiset käyvät psykologilla tai psykologi konsultoi erityisohjaajia heidän työskentelyssään.
Standardikokoisissa selleissä on sängyn lisäksi työpöytä, tuoli, kaappi ja wc-tila.
Silverdalin mukaan 15–17-vuotiailla esiintyy paljon impulsiivisuutta toiminnassa, päätöksenteossa ja kyvyssä hahmottaa seurauksia. Omaisuus- ja väkivaltarikokset on usein tehty hetken mielijohteesta.
Nuorten vankien levottomuus näkyy aika ajoin purkauksina myös vankilassa. Heillä on paljon energiaa ja ahdas elintila, Silverdal kuvailee.
”Mikäli jonkinlaisia konflikteja tulee, asiat käydään lähtökohtaisesti keskustelemalla läpi.”
Vankilassa harjoitellaan erilaisilla tehtävillä esimerkiksi pitkäjänteisyyttä, pettymysten sietämistä, ”omien tunteiden sanoittamista” sekä tunteiden ja suuttumuksen hallintaa.
Osasto on vieraillessamme tyhjä alaikäisistä vangeista. Mahdolliset asukkaat ovat muualla vankilan tiloissa – tai asukas, sillä vankien yksityisyyden suojaan vedoten vankilasta ei kerrota osaston tämänhetkistä asukaslukua.
Sellien ovet ovat kiinni yhtä avoimeksi jätettyä selliä lukuun ottamatta.
Alaikäisten vankien kontakteja rajoitetaan. He ovat ulkona selleistään aikuisen työntekijän seurassa eivätkä saa viettää aikaa vain keskenään tai tavata aikuisia vankeja.
Eletty vankila-arki näkyy lähinnä osaston pyykkihuoneen pyykkitelineestä. Telineeseen on ripustettu kuivumaan bokserit ja harmaat collegehousut. Vankilan sääntöjen mukaan vangeilla saa olla tietty määrä omia vaatteita mutta ne tulee pestä itse.
”Se on hyvää arjen harjoittelua siviilielämään”, apulaisjohtaja Lundahl sanoo.
Erityisohjaaja Silverdalin mukaan nuoret myös laittavat itse ruokaa osaston omassa keittiössä. Joka toinen viikko vangit pääsevät lisäksi vankilan opetuskeittiöön kokkaamaan raaka-aineista, joita ei saa kanttiinin valikoimista.
”Nuori jatkaa usein itsenäiseen asumiseen täältä vapauduttuaan. Siksi opettelemme sitä, kuinka omasta kodista ja siisteydestä pidetään huolta ja kuinka laitetaan ruokaa.”
Osastolla saa pitää joko vankilan vaatteita tai omiaan. Jos käyttää omiaan, ne tulee pestä itse.
Alaikäisten osasto eroaa aikuisten osastoista selvimmin kontaktien rajoittamisessa. Kun osastolla on enemmän kuin yksi vanki, läsnä on aina aikuinen työntekijä.
”He ovat ulkona selleistään vain aikuisen seurassa. Paikalla on aina joko erityisohjaaja tai valvonnan henkilökuntaa”, Silverdal sanoo.
Alaikäiset vangit eivät saa viettää aikaa vain keskenään – eivätkä olla tekemisissä aikuisten vankien kanssa. Heidät pidetään erillään myös täysi-ikäisistä nuorista vangeista.
Alaikäiset syövät osastolla sen sijaan että kävisivät ruokalassa. Vankilassa liikkuminen pyritään järjestämään niin, etteivät he kohtaa matkalla aikuisia vankeja.
Vangit noudattavat viikko-ohjelmaa, jonka sisältö on lähtökohtaisesti pakollinen.
Valvottuun tapaamiseen läheisten kanssa on varattu 45 minuuttia kerran viikossa, Skype-videopuheluun neljästi viikossa. Puhelimia ja sosiaalista mediaa vangeilla ei luonnollisesti ole käytössä.
”Heille toimitetaan joka päivä Helsingin Sanomat, ja he saavat katsoa televisiota. Niiden välityksellä he pysyvät päivänpolttavissa aiheissa kiinni”, Silverdal kertoo.
Osasto menee kiinni kello 16.45. Tällöin nuoret menevät selleihinsä, jotka lukitaan yöksi.
Erityisohjaaja Satu Silverdal (vasemmalla) ja vankilan apulaisjohtaja Maaret Lundahl osaston oleskeluhuoneessa.
Miten alaikäisten vankien päivät kaltereiden takana sitten kuluvat?
Osaston yhteisessä oleskeluhuoneessa on nojatuoleja, televisio, pöytä ja keittiö. Vapaa-ajalla tilassa esimerkiksi katsellaan televisiota, pelataan lautapelejä tai korttia ja kuunnellaan musiikkia.
Yksi nuorten suosikkivirikkeistä on ollut levyraatityyppinen toiminta, jossa katsotaan Youtubea tai kuunnellaan musiikkia ja keskustellaan sisällöistä.
”Ideana on, että he ikään kuin pysyisivät jollain lailla kärryillä siitä, mitä musiikkirintamalla tapahtuu”, Silverdal selittää.
”Alaikäisten sijoittaminen vankilaan aiheutti aiemmin aina ikään kuin myrskyn vesilasissa. Nyt alaikäisille on varattuna omat paikkansa vankilasta”, kuvailee vankilan apulaisjohtaja Maaret Lundahl.
Vangit noudattavat viikko-ohjelmaa, jonka sisällöt ovat lähtökohtaisesti pakollisia.
Peruskoulun opettaja käy kaksi kertaa viikossa opettamassa vankilan luokkatilassa. Kun peruskoulu on jo suoritettu tai vanki on 17-vuotias, tarjolla on ammatilliseen tutkintoon valmistavia opintoja.
Lisäksi jotkut vangit osallistuvat työtoimintaan noin kolme kertaa viikossa.
Päivittäin on tunti ulkoilua tai kuntosalia. Kerran viikossa nuoret pääsevät liikuntasaliin pelaamaan koripalloa, sählyä tai sulkapalloa.
Vankilan kirjastossa on muun muassa ryhmätyötila.
Tärkeä paikka vangeille on kirjasto.
”Entisten rikostentekijöiden tuottama true crime -kirjallisuus on vankien keskuudessa suosittua. Se kiinnostaa, ja siitä esitetään myös toiveita kirjaston valikoimaan”, Silverdal kertoo.
Viikonloppuna on sauna-aika. Saunassa käydään turvallisuussyistä yksin.
B13-osaston jälkeen vankeja odottaa joko vapaus tai täysi-ikäisten nuorten osastolle siirtyminen. Jos nuori vanki pääsee vapaaksi, seuraavana on usein vuorossa tuettu asuminen.
Tilastojen valossa on yleistä, että alaikäiset vangit uusivat rikoksen. Siksi vankeusaikana pyritään ehkäisemään vapautumisen jälkeistä uusintarikollisuutta. Tähän tähtää erilaisten vankeusajan aktiviteettien lisäksi se, millaisia rangaistuksia alaikäiset saavat.
Osasto menee kiinni kello 16.45. Tällöin nuoret menevät selleihinsä, jotka lukitaan yöksi.
Rikosoikeudellinen vastuuikäraja on Suomessa 15 vuotta. Kun rikos on tehty 15–17-vuotiaana, rangaistus määrätään lievennetyllä rangaistusasteikolla. Alaikäistä ei esimerkiksi voi tuomita elinkautiseen vankeuteen.
Nuoret rikoksentekijät pääsevät yleensä ehdonalaiseen vapauteen jo suoritettuaan rangaistuksesta kolmasosan. Käytännössä alaikäiset siis istuvat vankilassa vakavimmistakin rikoksista vain muutamia vuosia.
Lievennetyt rangaistukset perustuvat siihen, että lainsäätäjien näkemyksen mukaan vankeusrangaistus ei ole tehokkain tapa ehkäistä nuorten uusintarikollisuutta.
Silverdalin mukaan vankilan henkilökunta pyrkii valamaan nuoriin toivoa siitä, että myös vankilan jälkeen on mahdollisuuksia töihin ja opintoihin.
”Että vankeusaika ei ole maailmanloppu.”
Vankien puheissa toistuvat toiveet normaalista elämästä.
”Että olisi mahdollisimman tasaista ja että perhe ja läheiset pysyisivät elämässä. Nuoret haaveilevat myös työstä ja opiskelusta, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän.”
Etenkin jos nuori pyrkii irrottautumaan ryhmistä, joissa tehdään rikoksia ja käytetään päihteitä, oleellista olisi löytää mielekästä vapaa-ajan toimintaa.
”Hän tarvitsee jotakin sen tilalle. Monella nuorella korvaava tekeminen liittyy liikunnallisuuteen ja siihen, että pystyy purkamaan energiaa positiivisella tavalla.”
Nuoriin pyritään valamaan toivoa siitä, että myös vankilan jälkeen on mahdollisuus töihin ja opintoihin.
Loppujen lopuksi kovapintaisellakin nuorella on vahva tarve, että joku olisi kiinnostunut juuri hänestä ja hänen asioistaan, Silverdal summaa.
Erityisohjaaja toivoo, että nuorten kanssa työskentelevät viranomaiset näkisivät vankilasta vapautuvan nuoren muutoinkin kuin tehtyjen rikosten tai käytettyjen päihteiden kautta.
”Kun nuorella on edes yksi kokemus, että joku näkee hänet omana itsenään ja haluaa tukea elämässä eteenpäin, niin se luo nuorelle toivoa, että yhteiskuntaan voi palata.”
Yksi vankilan ulkoilupihoista.
Fakta
Alaikäisten vankien omalle osastolle syntyi tarve
Helsingin vankilan B13-osasto on Suomen ensimmäinen alaikäisten vankeusvankien oma osasto. Kaksi kuukautta sitten Helsingin vankilaan avattiin myös oma tutkintavankeusosasto alaikäisille.
Lisäksi Turussa on yksi paikka alaikäiselle vankeusrangaistusta istuvalle pojalle ja kaksi tutkintavankeuspaikkaa. Myös Vantaalla on tutkintavankiosasto alaikäisille.
Ennen viime vuotta Suomen vankiloissa ei ollut alaikäisille edes korvamerkittyjä paikkoja. Aiemmin heidät sijoitettiin lähtökohtaisesti viiden eri vankilan nuoriso-osastoille, joilla suurin osa vangeista on täysi-ikäisiä nuoria vankeja.
Alaikäiset naisvangit sijoitetaan Hämeenlinnan vankilaan, mutta heille ei ole omaa osastoa.
Lapsivangeille ei ole ollut aiemmin omaa osastoa, koska alaikäisiä tuomittuja vankeja on ollut ja on edelleen kerrallaan vähän. Alaikäisten osastot perustettiin, koska rikosseuraamuslaitos totesi vuonna 2021 selvityksessään, että tuolloinen sijoittelumalli oli riittämätön alaikäisten ja nuorten vankien tarvitsemien palvelujen, tuen ja turvallisuuden suhteen.
Viime vuosina myös tiettyjen nuorten vakavien rikosten kuten ryöstöjen ja henkirikosten, määrä on kasvanut.
Esimerkiksi vuonna 2021 Suomen vankiloihin saapui tutkintavankina 38 alaikäistä. Alaikäisenä tuomiota alkoi suorittaa 8.
Helmikuussa 2023 Suomen vankiloissa oli 11 alaikäistä vankia, joista 9 oli tutkintavankeja ja 2 vankeusvankeja.