Osa nuorista ei halua tai pysty poistumaan kotoaan, koska puhelin on ulkomaailmaa tärkeämpi.
Tämä on hyvin huolestuttavaa, sanoo psykologi, psykoterapeutti ja kouluttaja Sirkku Ruutu.
”Älylaite ei opeta sitä, että pidät kiinni unirytmistä, laitat kengät sinnikkäästi jalkaan ja lähdet kauppaan ja olet tekemisissä ulkomaailman kanssa. Näitä taitoja pitää osalle nuorista opettaa”, Ruutu sanoo.
Ruutu on koulutus- ja kehittämiskeskus Sirian ja omistaja ja toimitusjohtaja. Siria kouluttaa lyhytterapeutteja ja tuottaa myös lyhytterapiapalveluita.
Sirialla käy paljon nuoria Kelan tukemassa Nuotti-valmennuksessa. Nuotti-valmennus on Kelan matalan kynnyksen ammatillista kuntoutusta. Koulutus on ilmaista 16–29-vuotiaille.
”Nuoret ovat estyneitä ja lukossa. Sanat juuttuvat kurkkuun ja puhe on hiljaista.
Moni valmennuksessa käyvistä nuorista viettää paljon aikaa yksin puhelimella omassa huoneessaan.
”Olemme pohtineet Nuotti-valmentajien kanssa sitä, miten se vaikuttaa haluun ja kykyyn ilmaista omia tunteita tai olla muuten vuorovaikutuksessa muiden kanssa.”
Valmentajat ovat huomanneet, ettei moni nuorista ole tottunut dialogiin.
”Nuorten keskuudessa havaitaan paljon tietynlaista estyneisyyttä tai emotionaalista lukossa olemista sekä kyvyttömyyttä tunnistaa omia tunteita. Kehokin on jotenkin lukossa, sanat juuttuvat kurkkuun ja puhe on hiljaista. Itseilmaisu on hankalaa, vaikka keskustelun teema olisi kuinka kiinnostava. Vastaukset saattavat olla niukkoja tai nuori sanoo, ettei tiedä.”
Vaikuttaa siltä, että älylaitevälitteiseen vuorovaikutukseen tottuneet eivät ole tottuneet myöskään siihen, että vuorovaikutuksesta voi saada emotionaalista lämpöä.
Kyse ei ole ainoastaan nuoren omasta toiminnasta tai älypuhelimen paheellisuudesta. Vanhemman fyysisellä ja emotionaalisella läsnäololla tai niiden puutteella on suuri vaikutus siihen, miten lapsi oppii ilmaisemaan itseään.
Jo 1970 yhdysvaltalainen kehityspsykologi Edward Tronick teki kokeita siitä, mitä tapahtuu, jos aikuinen ei reagoi vauvan huomionhakuun. Ilmeni, että reagoimattomuus johtaa ensin hätääntymiseen ja lopulta kontaktista vetäytymiseen.
”Sama ilmiö näkyy nykyään siinä, että vanhemmat antavat pienille lapsille älylaitteen ikään kuin ’hoitamaan’ lasta.”
Se on kuitenkin selvää, että älylaitevälitteinen vuorovaikutus on typistettyä. Tykkäämistä ja jakamista, harkittua ilmaisua ja tarkkaan valittuja kuvakulmia. Tämä voi myös lisätä nuoren paineita maailmassa, jossa paineita heillä muutenkin on jo paljon. Todellisuudessa vuorovaikutus on paljon muutakin, paljon inhimillisempää.
”Riskinotto ihmisten välisissä suhteissa vähenee ja sitä ei opita. Moni nuori saattaa kokea, että pitäisi olla koko ajan täydellinen ja siksi ei ota riskejä.”
Sovellukset on luotu usein tarkoituksella koukuttaviksi. Myös tämä voi edesauttaa kotisohvalle jämähtämistä.
”Puhelin antaa välittömän palautteen. Keho tottuu tykkäyksiin ja kehittyy riippuvuus, jossa välitöntä palkkiota pitää saada enemmän ja enemmän.”
Ruutu huomauttaakin, että älylaitteeseen koukuttuminen on myös hyvin yleistä aikuisille. Riippuvuus näkyy siinä, ettei pysty lopettamaan puhelimen selaamista vaikkei se tuota enää mielihyvää.
Nuorelle vaikutus on kuitenkin erilainen, sillä aivojen kehitys on vielä kesken.
”Usein aloitetaan siitä, että siivotaan kotiin tilatut 50 pitsalaatikkoa roskikseen.
Nuotti-valmennus on tarkoitettu nuorille, joiden toimintakyky on olennaisesti heikentynyt.
Usein nuoria pyritään auttamaan hyvin konkreettisesti. Valmentajat suuntaavat nuoren luokse ja näiden arkeen. Usein aloitetaan siitä, että siivotaan kotiin tilatut 50 pitsalaatikkoa roskikseen.
”Koulutuksessa vahvistetaan pystyvyyden tunnetta. Nuori herätetään ja mennään kädestä pitäen kauppaan, kahvilaan tai kirjastoon. Käydään tutustumassa mahdollisiin opiskelu- tai työharjoittelupaikkoihin ja autetaan verkostoitumisessa. Pyritään löytämään sopiva arjen rytmitys. Ollaan ihmisten ilmoilla, vaikkei nuoren tee mieli ja tukka on rasvainen.”
Älypuhelin liittyy kokonaisuuteen mahdollistajana: kotoa ei ole nykypäivänä pakko poistua edes ruokakauppaan.
”Ikävien rutiinien sietämisen kyky on vähentynyt. Nuorella voi olla kokemus, ettei hän kykene poistumaan kotoa tai viemään roskia, vaikka oikeasti hän pystyisi.”
On nurinkurista, että mahdollistaja voi kääntyä rajoittajaksi.
Osa valmennuksesta olevista asuu yhä vanhempiensa kanssa, osa on muuttanut omaan asuntoonsa. Valmennukseen hakeutuu päihdeongelmaisia, syrjäytyneitä ja neljän seinän sisään jämähtäneitä, vaikka alun perin palvelu on tarkoitettu lievempien ongelmien tueksi.
”Moni on käpertynyt itseensä. Koronaviruspandemian aikana monelle on saattanut olla helpottavaa, ettei tarvitse mennä fyysisesti edes kouluun. Toisaalta osa tipahti eikä seurannut edes etäopetusta vaan nukkui tunnit.”
Tilannetta korjaamaan Ruutu ei suosita älypuhelimien hautaamista.
”Uskon siihen, että puhelimen käyttöön pitää kiinnittää huomiota sekä keskustella nuoren kanssa käytöstä ja pelisäännöistä. On parempi, että nuori säätelee käyttöään itse ja tulee tietoiseksi omista vaikutusmahdollisuuksistaan.”
Lisäksi nuoria olisi hyvä totuttaa takaisin vuorovaikutukseen esimerkiksi kouluissa.
”On tärkeää, että nuoret oppisivat myös tunnesääntelyä ja muiden ihmisten kohtaamista ja haavoittuvaisen inhimillisenä olemista.”