Suomalais­tutkimus selvitti ”soturikuninkaan” ampumisen, jota on yritetty ratkaista satoja vuosia

Oulun yliopiston tutkijat selvittävät tuoreessa tutkimuksessa kuningas Kaarle XII:n kuoleman aiheuttajaa eli ammusta ja samalla ampujaa.

Vuonna 1917 tehdyssä ruumiinavauksessa Kaarlen Riddarholmenin kirkkoon haudatut muumioituneet jäänteet röntgenkuvattiin.

23.11. 12:00

Oulun yliopiston tutkijat ovat saaneet varmistuksen kuningas Kaarle XII:n kuoleman aiheuttajasta: Kaarle XII kuoli vihollisen luotiin.

Yliopisto tiedotti tutkimustuloksista keskiviikkona.

Suuressa Pohjan Sodassa (1700–1721) Norjan Fredrikshaldin (nykyisin Halden) piirityksessä kuolleen kuninkaan kuolinsyytä on spekuloitu vuosisatoja. On muun muassa spekuloitu, että kuoleman takana olisi jatkuvaan sotimiseen kyllästyneiden ruotsalaisten toteuttama oman kuninkaan salamurha.

Axel Sparren teos Kaarle XII:sta Ruotsin kansallismuseossa.

Kuolinsyytä on tutkittu vuosisatojen aikana kolmen ruumiinavauksen avulla vuosina 1746, 1859 ja 1917. Viimeisessä ruumiinavauksessa Kaarlen Riddarholmenin kirkkoon haudatut muumioituneet jäänteet myös röntgenkuvattiin. Jo näistä tutkimuksista on selvinnyt, että kuningas kuoli kallon lävistäneeseen ammukseen, mutta muutoin tapahtumien tarkka kulku on ollut hämärän peitossa.

Tuore tutkimus on julkaistu National Academy of Sciencesin ja Oxford University Pressin yhteistyönä julkaisemassa PNAS Nexus -tiedelehdessä.

Siinä tutkijat selvittävät kuoleman aiheuttajaa eli ammusta ja samalla ampujaa. Tutkimuksessa käytettiin oikeus­lääketieteellistä tutkimustekniikkaa, kuten ihmispään ominaisuuksia imitoivia ballistisia kallomalleja.

Tutkijat ampuivat kallomalleihin läpimitaltaan 19,5 millimetrin musketinkuulia eri nopeuksilla ja haavakanavaa tutkittiin tietokone­tomografialla.

Koeammunnat tehtiin kaliiperin 10 haulikolla ja 28 millimetrin mustaruuti­kanuunalla. Tutkimus osoitti, että kuninkaan tappanut ammus ei todennäköisimmin ollut lyijystä tehty musketinkuula. Tutkijoiden mukaan tällainen ammus olisi jättänyt kalloon eri kokoiset vauriot kuin Kaarlella. Lisäksi lyijykuula olisi jättänyt röntgenkuvissa havaittavia lyijyjäämiä.

Tutkijat luovat katsauksen myös kuninkaan kuolinhetkellään käyttämään huopahattuun.

Kaarlen hatussa on edelleen selkeästi nähtävissä tappavan ammuksen jättämä noin 19,5 millimetrin kokoinen pyöreä reikä. Tutkimus osoitti, että vastaavan kokoisen reiän tekemiseen huopakankaaseen tarvitaan selvästi tätä suurempi ammus eli ammusta ei ole voitu ampua musketista.

Tutkijat joutuivatkin tekemään lisätutkimuksia mustaruutikanuunalla ja ampumaan halkaisijaltaan yli 20 millimetrin teräskuulia, jotta huopahattuun saatiin riittävän suuri reikä.

Tutkijoiden mukaan nämä tiedot sulkevat pois legendan, jonka mukaan kuningas olisi salamurhattu hänen omasta sotilaspuvustaan varastetulla napilla, kulknappenilla.

Tutkijat päätyvät tutkimuksessaan siihen johtopäätökseen, että todennäköisemmin kuninkaan surmannut ammus oli halkaisijaltaan yli 20 millimetrinen rautainen kartessiammuksen kuula. Kartessiammus on kanuunalla tai tykillä ammuttava ammus, joka koostuu usein pienistä rautakuulista.

Kallon vaurioiden perusteella osumanopeus on ollut todennäköisesti noin 200 metriä sekunnissa. Tämä vastaisi tutkijoiden mukaan esimerkiksi vihollisen linnoituksesta, noin 200 metrin päästä, ammutun ammuksen nopeutta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut