HS:n toimittajilla oikeudessa erilaiset käsitykset Viestikoekeskus-jutun synnystä

Helsingin käräjäoikeudessa jatkuneessa oikeudenkäynnissä kuultiin tiistaina HS:n toimittajia Tuomo Pietiläistä ja Laura Halmista. Syyttäjät vaativat heille vankeutta turvallisuussalaisuuden paljastamisesta.

HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi (oik.) ja taustalla asianajaja Kai Kotiranta (vas.) sekä toimittaja Laura Halminen saapuivat oikeudenkäyntiin tiistaina Helsingissä.

18.10. 19:24

Helsingin Sanomien kahdella toimittajalla on hyvin erilaiset käsitykset siitä, miten joulukuussa 2017 julkaistu juttu Viestikoekeskuksesta syntyi.

Toimittaja Tuomo Pietiläinen kertoi kaksikon tehneen juttuprojektissa "hyvin intensiivistä yhteistyötä”. Toimittaja Laura Halminen puolestaan kertoi Pietiläisen olleen projektin ”omistaja” ja kuvaili oman panoksensa olleen lähellä nollaa.

”Jos jotain kadun, kadun sitä, ettei minulla tässä äärimmäisen paineisessa tilanteessa ollut voimia ryhtyä vaatimaan nimeäni pois [artikkelista]”, Halminen sanoi.

Halminen piti oikeansuuntaisena toimitusjärjestelmästä löytynyttä tietoa, jonka mukaan hän olisi kirjoittanut juttuun 160 merkkiä eli yhden tai parin lauseen verran.

Molemmille toimittajille vaaditaan nyt ehdollista vankeusrangaistusta turvallisuussalaisuuden paljastamisesta. Kolmas syytetty toimi jutun julkaisun aikaan vt. esihenkilönä. Kolmikkoa kuultiin tiistaina Helsingin käräjäoikeudessa.

Kaikki kiistävät syyllistyneensä rikoksiin. Puolustuksen mukaan artikkelin tiedot on löydettävissä julkisista lähteistä, eivätkä nyt syytteessä olevat työntekijät tehneet jutun julkaisupäätöstä.

Äänensävyt oikeussalissa kiristyivät Laura Halmisen kuulemisessa.

Halminen kuvaili Pietiläistä senioritoimittajaksi, joka päätti itse omasta ajankäytöstään. Omaa asemaansa hän luonnehti epäitsenäisemmäksi ja kertoi, ettei toimituksen johto kuunnellut hänen huoltaan artikkeliin liittyvistä oikeudellisista ongelmista.

Sanomien juristien olisi Halmisen mielestä pitänyt katsoa juttu ennen sen julkaisemista. Tähän tulokseen hän tuli, kun hän oli muutama päivä ennen julkaisua keskustellut Puolustusvoimien tiedustelupäällikön Harri Ohra-ahon kanssa. Halmisen mukaan Ohra-aho oli muistuttanut turvallisuussalaisuuden paljastamista koskevasta rikoslain säännöksestä.

Halminen kertoi keskustelusta Pietiläiselle, mutta hänen mukaansa tämä ei ottanut viestiä vakavasti.

Pietiläinen puolestaan kertoi käyneensä juttelemassa sotilasasioita seuraavan HS:n toimittajan kanssa. Tämä oli kertonut, että Ohra-aholla on tapana uhkailla lakipykälillä täysin perusteettakin.

”Koin, että nyt ollaan siirtämässä päätösvaltaa pois Helsingin Sanomista, ja tämähän ei käy. Toimitukselliset päätökset tehdään toimituksen sisältä.”

Halminen kertoi Pietiläisen pyytäneen vapun 2017 korvilla häntä työpariksi projektiin ja antoi silloin luettavaksi paperipinon. Halminen kävi pinon läpi pariin otteeseen, mutta hänen mielestään siitä puuttui punainen lanka.

Hankkiakseen lisää ymmärrystä Halminen oli yhteydessä Puolustusvoimien upseeriin ja näytti tälle papereita. Miehen reaktio oli voimakas.

”Hän istui keittiön pöydän ääressä, selasi ja kiroili”, Halminen kuvaili upseerin käytöstä.

”En aivan tarkkaan toista niitä sanoja, joita hän käytti, mutta muotoillaan näin, että hänen kiroilunsa oli monipuolista, värikästä ja toistuvaa.”

Halminen sanoi ymmärtäneensä, että asia on Puolustusvoimien kannalta äärimmäisen vakava. Hän myös itse huolestui siitä, että Puolustusvoimissa on tietovuoto.

Upseeri kertoi Halmiselle vievänsä asian eteenpäin omassa organisaatiossaan. Hän myös halusi ottaa kuvia aineistosta, ja myöhemmin hän pyysi Halmiselta lisää kuvia. Upseeri ei kuitenkaan missään vaiheessa kieltänyt käyttämästä aineistoa.

Pietiläisen asianajaja Timo Ylikantola tiukkasi Halmiselta, miksi tämä oli näyttänyt upseerille HS:n hallussa ollutta aineistoa.

”Miksi ette ole suojellut Tuomo Pietiläisen lähteitä”, asianajaja kysyi.

”Pietiläinen ei kertonut minulle mitään lähteistään”, Halminen vastasi.

Halmisen tietojen mukaan keskusrikospoliisi sai tiedon hänen yhteydenpidostaan Puolustusvoimien upseerin kanssa hyvin pian artikkelin julkaisun ja Halmisen kotiin tehdyn kotietsinnän jälkeen, siis joulukuussa 2017.

Esitutkinnassa asia ei kuitenkaan tullut esille, vaan syyttäjä teki lisätutkintapyynnön yhteydenpidosta vasta tammikuussa 2022 eli syytteiden nostamisen jälkeen.

Halminen ei katsonut olevansa oikea henkilö arvioimaan, sisälsikö juttu turvallisuussalaisuuksia.

”En ota kantaa, onko rikosta on tapahtunut. Välttämättä ei, on tapahtunut tyylirikko.”

Tuomo Pietiläisen mukaan juttu sisälsi vain julkisia tietoja.

”Olen aivan varma, että siinä [artikkelissa] ei ole turvallisuussalaisuuksia.”

Pietiläinen kertoi seuranneensa tiedusteluasioita jokseenkin koko uransa ajan.

”Näiden kymmenien vuosien aikana on syntynyt käsitys siitä, mitkä tiedot ovat julkisia ja internethauilla saatavissa.”

Syytteeseen johtaneessa jutussa oli kyse julkisista lähteistä löytyneistä tiedoista, Pietiläinen sanoi. Juttuluonnoksen luki myös hänen mukaansa kaksi HS:n emeritustoimittajaa, joilla on kymmenien vuosien kokemus siviili- ja sotilastiedustelun seuraamisesta. Kumpikaan heistä ei maininnut, että jutussa olisi jotain uutta, kriittistä tietoa.

Artikkelin tarkoitus oli Pietiläisen mukaan välittää yleisölle merkityksellistä tietoa uusista tiedustelulaeista. Sen myötä viranomaiset saivat oikeuden seurata rajat ylittävää internetliikennettä.

"On itsestään selvää, että jos meidän kaikkien internetliikennettä yhtäkkiä voidaan suodattaa, se loukkaa kaikkien suomalaisten viestintäsalaisuutta”, Pietiläinen painotti.

”Tiedustelulla on myös hinta yksilöille, ja sitä halusimme avata yleisölle.”

Tyylillisenä virheenä Pietiläinen piti jutun kuvittamista punaleimoilla.

”Voi olla, että tyylillisesti emme onnistuneet, mutta minun mielestäni tyyliseikkojen vuoksi toimittajia ei pidä laittaa vankilaan Suomessa.”

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut