23-vuotiaan Teemu Viidan katse on tarkka ja syvästi keskittynyt. Hän seisoo Rajavartiolaitoksen vartiolaivan Tursaan komentosillalla ja ohjaa alusta irti Turun Pansion sotasataman laiturista.
Tämä hetki on Viidalle ainutkertainen. Tursaan irrottaminen on vastavalmistuneen sotatieteiden kandidaatin ensimmäinen työtehtävä hänen elämänsä ensimmäisessä virkatyössä.
”Meni ihan mukavasti”, Viita uskaltaa arvioida mallikelpoisesti suoritetun tehtävän jälkeen.
Vahtipäällikkönä toimivan 2. upseeri Aapo Pihlajamäen ohjeistuksessa Viita suuntaa vartiolaiva Tursaan Airistolle ja sieltä Örön lähistölle, jonne alus ankkuroidaan yön ajaksi.
Aamun sarastaessa matkan on tarkoitus jatkua Suomen aluevesirajoja mukaillen Ahvenanmaan vesille.
Ennen merelle lähtöä suoritetaan reittitarkastelu. Siinä käydään läpi muun muassa tulevan matkan reitti, sää ja ankkuripaikat. Vartiolaiva Tursaan reittitarkasteluun osallistuivat syyskuun ensimmäisenä perjantaina 2. upseerit Richard Mellin (vas.), Teemu Viita, Aapo Pihlajamäki ja Otto Lehtinen (edessä oik.) sekä 1. upseeri Aku Virjula.
Rajavartiolaitoksen vastuualue merellä on laaja.
Merivartiosto hoitaa kovan turvallisuuden tehtäviä, kuten rajatarkastuksia ja rajojen valvontaa, sekä meripelastusta ja ympäristövahinkojen torjuntaa aavalla merellä. Samoin se osallistuu alueellaan esimerkiksi ensihoidon sairaankuljetuksiin sekä vesiliikenteen ja kalastuksen valvontaan.
”Tiedämme, keitä täällä kulkee ja keitä tänne tulee. Teemme saaristossa poliisin pyynnöstä myös kiireellisiä poliisitehtäviä”, sanoo Tursaan päällikkönä tällä vartiovuorolla toimiva 1. upseeri Aku Virjula.
Rajavartiolaitos on tänä vuonna ottanut käyttöön uudet tehtävänimikkeet. 1. upseeri oli aiemmin 1. perämies ja 2. upseeri oli 2. perämies.
Vartiovuoron päällikkö, 1. upseeri Aku Virjula sanoo, että kevään jälkeen monet vartiolaiva Tursaalla tehtävät työt ovat muuttaneet muotoaan.
Syyskuisena perjantai-iltana vartiolaiva Tursas suuntaa yhä ulommas avomerelle samalla kun sesongin viimeiset huviveneilijät jäävät yksi kerrallaan sisemmäs saaristoon.
Aku Virjula sanoo, että turvallisuusympäristön muutos on tuonut esimerkiksi pakotteiden voimaantuloon liittyviä uusia valvontatehtäviä.
”Venäläisomisteisten huvialusten maahantulo ja maastavienti on ollut kiellettyä. Tässä yksikössä emme ole tehneet tarkastuksia mutta muut yksiköt ovat.”
Sininen hetki. Kun ilta alkoi hämärtyä, oli vartiolaiva Tursas ehtinyt jo Örön vesille saakka.
Vaikka tilanne Pohjois-Itämerellä on rauhallinen, alueen profiili on selvästi muuttunut.
”Kauppamerenkulun määrä Venäjän satamiin on kevään jälkeen pienentynyt. Kauppalaivoja ja öljykuljetuksia ei ole kuten ennen. Niiden sijaan alueella liikkuu nyt aiempaa enemmän muiden valtioiden sota-aluksia”, Virjula sanoo.
Hänen mukaansa on ensiarvoisen tärkeää varautua turvallisuusympäristön muutokseen.
”Me olemme varautumisorganisaatio. Olemme harjoitelleet tehtäviä, jotka ovat liittyneet tilannekuvan luomiseen ja esimerkiksi siihen, miten reagoisimme, jos tapahtuisi alueloukkauksia.”
Harjoituksia on tehty yksin ja yhdessä Merivoimien kanssa.
”Meillä on sotilaallisen maanpuolustuksen tehtäviä, ja olemme viime aikoina varmistaneet, että se kyky on meillä olemassa”, Virjula painottaa.
Harjoitukset ovat säännöllisiä ja tärkeitä, jotta valmius erilaisiin tehtäviin pysyy hyvänä. Tällä kertaa järjestettiin mies yli laidan -harjoitus, jossa Tursaan kolmen hengen venepartio kävi hakemassa veteen heitetyn nuken.
Veneen nosto merestä takaisin vartiolaivaan käy rivakasti.
Vanhempi merivartija Jari Hallakorpi kiskoo ja kiinnittää harjoituksen jälkeen partiovenettä vartiolaiva Tursaan kannelle.
Vartiolaiva Tursas ankkuroituu yöksi Örön vesille. Vapaalla oleva miehistö saunoo, osa katsoo televisiota laivan messissä. Nukkumaan vetäydytään ajoissa.
Komentosilta ei nuku edes sydänyöllä. Valvontavuorossa ehtii yön aikana olla useita merivartijoita.
Aamukuuden jälkeen yön pimeys alkaa hiljalleen väistyä. Konemestari Jukka-Pekka Kuparivuo hengittää kannella aamunraikasta meri-ilmaa ja hörppii aamukahviaan.
”Sinä päivänä, kun tympäännyn tähän nousevan auringon maalaamaan maisemaan, tiedän, että nyt on aika lopettaa nämä hommat.”
Konemestari Jukka-Pekka Kuparivuo tulee aamuisin kahvikuppeineen katsomaan auringonnousua. Rauhallinen hetki kauniin meriluonnon keskellä lataa akkuja päivän työtehtäviin.
Viimeinen hörppy kahvista, sitten nostamaan aluksen ankkuri. Tursas lähtee liikkeelle kohti Suomen aluevesien rajoja. Yksi toisensa jälkeen saaret ja luodot pienenevät ja häipyvät lopulta kokonaan pois näkyvistä.
Kännykkä ei löydä enää verkkoa Suomesta, Virosta eikä Ruotsista. Yhteydenpito siirtyy satelliittipuhelinten maailmaan.
Keittiössä kolisee. Tursaan merivartija-kokki Juha Laitila siivoilee pois aamupuuron jämiä ja alkaa valmistaa lounaaksi pinaattikeittoa, johon tulee myös kananmunaa.
”Tarjoan yleensä päivisin jotain kevyempää, kuten keittoa. Päivällinen on raskaampi. Silloin miehistö haluaa syödä pyttipannua, makaronilaatikkoa, pitsaa tai lasagnea.”’
Vartiolaivalla päivittäinen muonitus hoituu poikkeuksellisesti. Aluksella on hyvä keittiö ja valtio maksaa kokin palkan, mutta miehistö maksaa ruoan raaka-aineista itse omakustannehinnan, noin 13 euroa päivää kohden.
Kotiin lähtiessään jokainen saa laskun kuluneen vartiovuoron muonituksista.
Juha Laitila on vartiolaiva Tursaan merivartija-kokki. Hänen mukaansa laivalla on tärkeää saada hyvää ruokaa, jota on ennen kaikkea riittävästi. Hyvän ruoan arvo korostuu miehistön mukaan laivalla entisestään, koska nautinnon lähteet ovat muutoin harvassa.
Tursaan miehistö partioi aluksella aina 10–11 peräkkäistä päivää. Niiden jälkeen edessä on yhtä monta päivää vapaata, jolloin Tursas partioi toisen miehistön voimin.
Tiiviissä tilassa 13-henkisellä miehistöllä on selvät pelisäännöt. Toisten hytteihin ei mennä eikä käytävillä metelöidä ennen puoltapäivää, jotta yöllä valvoneet saisivat nukkua.
2. upseeri Otto Lehtinen rentoutuu vapaavuorollaan laivan messissä.
Kun uudet vartiolaivat saadaan käyttöön, tilaa on hieman enemmän.
Rajavartiolaitoksella on nykyisin käytössään kolme vartiolaivaa, joista ainoastaan vuonna 2014 Suomenlahdella käyttöön otettu vartiolaiva Turva on ajanmukainen.
Vartiolaivat Tursas ja Uisko ovat elinkaarensa päätepisteessä. Ne korvataan vuosina 2025 ja 2026 uusilla monitoimisilla Turva-luokan ulkovartiolaivoilla.
1980-luvulla rakennetut vartiolaivat Tursas ja Uisko ovat jo elinkaarensa päässä. Ne korvataan lähivuosina uusilla ulkovartiolaivoilla, jotka rakentaa Meyer Turku.
Uudet alukset parantavat tilannekuvatietojen vaihtoa Puolustusvoimien kanssa. Myös ihmisten mahdollinen massaevakuointi helpottuu ja öljynkeräyskapasiteetti kaksinkertaistuu nykylaivoihin verrattuna.
”Uudet laivat ovat kaikin puolin nykyisiä suorituskykyisempiä ja nopeampia”, Virjula kiittelee.
Turvallisuusympäristön muuttuminen on tuonut Rajavartiolaitokselle myös entistä vankemman jalansijan Ahvenanmaalla.
Demilitarisoidussa saarimaakunnassa on rajoitettu sotilaallista läsnäoloa.
”Merivoimat voi toimia siellä vain hyvin rajoitetusti, joten aluevalvontaviranomaisen rooli on siellä paljolti meidän vastuullamme. Sen vuoksi meidän reissumme suuntautuvat Ahvenanmaalle yhä useammin. Joskus olemme koko reissun ajan siellä”, Aku Virjula sanoo.
Hän kertoo, että Ahvenanmaalta valvotaan kaikkea Selkämerelle ja Perämerelle suuntautuvaa meriliikennettä.
”Kun laiva on ohittanut Märketin, meidän pitää lähtökohtaisesti tietää, kuka ja mikä sinne Selkämeren suuntaan on liikkunut. Siinä on syy, miksi pohjoisessa operoidaan vähemmän. Tiedämme jo tässä vaiheessa, keitä siellä liikkuu. Sinne ei muualta pääse.”
Seuraavana yönä vartiolaiva Tursas ei ankkuroidu vaan ajaa läpi yön.
Kaukana etuoikealla näkyy rivi kirkkaanpunaisia valoja. Siellä ovat Ahvenanmaan Eckerön saaren eteläkärkeen viime talvena nousseet kymmenen uutta tuulivoimalaa, joiden sähköntuotanto kattaa ison osan saarimaakunnan tarpeista.
Työt jatkuvat vartiolaiva Tursaan komentosillalla sunnuntain vastaisena yönä. Vartiovuoron päällikkö Aku Virjola kertoo, että öisin ajetaan tarvittaessa, mutta jos erityistä tarvetta ei ole, tehtävät pyritään hoitamaan päiväaikaan.
Vanhempi merivartija Jari Hallakorpi ohjailee komentosillalla lämpökameraa ja tarkkailee sen näkymää tietokonenäytöltä. Paljas ihmissilmä ei näe pilkkopimeässä mitään, mutta tehokas lämpökamera piirtää uskomattoman tarkkarajaisena näkyviin usean merimailin päässä kulkevan rahtilaivan.
Hallakorpi tarkentaa kameraa kannella oleviin rahtikontteihin ja katsoo aluksen nimen, kansallisuuden sekä lähtö- ja määräsataman.
Hallakorven harjoittama alusten tunnistaminen on yksi Rajavartiolaitoksen päätehtävistä Suomen aluevesillä.
”Meidän pitää tietää, keitä täällä kulkee. Kevään jälkeen ulkomaalaisvalvonta on nostanut päätään: nyt valvotaan tarkkaan, keitä tänne tulee”, Aku Virjula sanoo.
Vartiovuoron päällikkö, 1. upseeri Aku Virjula sanoo, että vartiolaiva Tursas täydentää kiinteiden valvontavälineiden keräämää tietoa merellä liikkujista kuten Rajavartiolaitoksen muutkin pinta- ja ilma-alukset.
Pelkästään kahden vartiolaivan voimin valvontaa ei tehdä. Länsi-Suomen merivartioston johtokeskus tarkkailee jatkuvasti eri puolille merialuetta sijoitettuja tutkia, kameroita ja kiinteitä valvontavälineitä.
Näitä tietoja täydennetään venein ja laivoin. Pinta-alusten lisäksi aluksia tarkastetaan myös valvontalentokonein tai helikopterein.
”Tuolla savuaa! Onko nyt metsäpalovaroitus?”
Konepäällikkö Juha Louhivuori seisoo komentosillalla ja tähystää kiikareilla savuvanaa, joka näyttää kiemurtelevan kaukaisesta saaresta.
Varoitus ei ole voimassa, joten asia jää sikseen.
”Joku taitaa polttaa roskia.”
Louhivuori muistuttaa, että olennaisena osana työhön vartiolaivalla kuuluu havainnointi. Koko miehistön vastuulle kuuluu etsiä ympäristöstä kaikkea sellaista erikoista ja poikkeavaa, mikä ei normaalisti kuulu kuvaan.
”Se voi olla vaikkapa oudossa paikassa oleva vene, rannalla huitova ihminen tai juuri tuollainen savuvana. Turun seudulla oli muutama vuosi sitten paljon mökkipaloja.”
Jatkossa Rajavartiolaitoksen vartiolaivoja ei nähdä enää Turun saaristossa niin paljon kuin tähän asti on totuttu näkemään. Rajavartiolaitos siirtää kaikki ulkovartiolaivansa vuodenvaihteessa Hankoon, ja Turun Pansion tukikohta tyhjenee.
Uusi tukikohta Hangon Lappohjassa ei vaikuta merivartioston toiminta-alueisiin, mutta laivojen kotisatama vaihtuu.
”Sen jälkeen meidän laivojamme näkee Airistolla ja sisäsaaristossa nykyistä vähemmän ja Hankoniemen suunnalla vastaavasti enemmän”, Virjula summaa.
Työn sisällön kannalta siirrolla ei ole suurta merkitystä. Virjulan mukaan veneet ja alukset pyritään joka tapauksessa tunnistamaan tarkoin ennen kuin ne tulevat saaristoon.
Ulkosaaristossa ollaan läsnä myös tulevaisuudessa, sillä valmius mahdollisiin meripelastustilanteisiin pidetään suurena.
Pimeällä merellä kapea keilavalo löytää nopeasti vedessä olevan merkin.
sUUNTAAMME takaisin Turkuun.
Paluumatkalla sekä konepäällikkö Juha Louhivuori että konemestari Jukka-Pekka Kuparivuo sanovat, että parhaat hetket vartiolaivalla työskentelyssä liittyvät ihmishenkien pelastamiseen.
Louhivuori oli vartiolaiva Tursaan kanssa pelastamassa Utön edustalle syyskuussa 1994 uponneen autolautta Estonian uhreja.
”Olin silloin kansimiehenä ja saimme pelastettua alukselle ihmisen, joka pystyi itse auttamaan nostossa. Siinä kelissä muu ei ollut mahdollista.”
Kuparivuo sanoo, että valmiusorganisaatiossa työskentely ei ole joka päivä täynnä toimintaa ja rankkoja työtehtäviä.
”Mutta kun tulee se päivä, jolloin saamme pelastettua yhden jäihin pudonneen ihmisen, silloin kaikki tuntuu taas tärkeältä. Mikään ei ole niin arvokasta kuin ihmishenki.”
Kun vartiolaiva Tursas kiinnittyy jälleen laituriin Turun Pansiossa, voi nähdä miehistön koko ikäkaaren.
23-vuotias 2. upseeri Teemu Viita on juuri tehnyt elämänsä ensimmäisen virkatyöreissun, 55-vuotiaalla konepäällikkö Louhivuorella taas on enää pari työvuoroa jäljellä. Sen jälkeen edessä on eläkkeelle jääminen.
”Tämä on tavallaan unelmieni työ. Uskon kyllä viihtyväni”, Viita summaa tuoreet kokemukset.
Louhivuoren olo on haikea – pian tälle kaikelle pitää sanoa hyvästit.
”Onhan tämä työ muuttunut. Kylmän sodan aikana valvoimme isompia aluksia, nyt valvottavat alukset ovat pienempiä. Loppujen lopuksi me olemme tällaisia merten sekatyömiehiä. Työkaverit ovat aina olleet mukavia, heitä tulee ikävä. Ja tätä laivaelämää myös. Mutta niinhän se on, että sirkus jatkaa matkaa ja pellet vaihtuvat”, Louhivuori sanoo virnistäen.
Konepäällikkö Juha Louhivuori sanoo, että vartiolaivalla tehtäviä jaetaan laajasti ja kaikkien yhteisenä vastuuna on tarkkailla merta ja ympäristöä. ”Loppujen lopuksi me olemme tällaisia merten sekatyömiehiä.”