Janne Pajula saa työssään varautua mehiläisten pistoksiin – Kävimme Kangasalla katsomassa mehiläistarhaajan työtä ja saimme oivan ruokavinkin

Tuore hunaja on mehiläispesästä maistettuna mitä hulppeinta herkkua. Tarhuri itse ei touhuissaan juuri kerkiä huuliaan lipomaan, sillä sadonkorjuu on tehtävä nopeasti. Janne Pajulalla on alalta liki neljännesvuosisadan kokemus.

Kokenut mehiläistarhaaja Janne Pajula työssään Kangasalla. Suojavarusteista ei sovi konkarinkaan tinkiä. Yhden pesän hunajasato on keskimäärin 30 kiloa satokaudelta.

6.8. 20:22

Kangasala

Tiheäverkkoisella hatulla varustettu haalari päälle, hanskat käteen ja kumisaappaat jalkaan. Olemme valokuvaaja Maaria Koskelon kanssa päässeet seuraamaan, kun mehiläistarhaaja Janne Pajula, 52, tarkistaa, alkaako hunajasato tietyssä pesässä olla pian korjattavissa. Pajula on valinnut kotikaupungistaan Kangasalta nyt kesyimmän oloisen mehiläispesän, mutta varovaisuus on hyvästä.

”Näistä varotoimenpiteistä huolimatta itsellekin tulee muutama pistos per kesä”, Pajula naurahtaa ja pumppaa putelista savua, joka on omiaan rauhoittamaan siivekkäitä.

”Vihaisuudessa on merkittäviä eroja. Jos alettaisiin porukalla puuhata tuon viereisen pesän kimpussa, voisi tulla välillä tehtäväksi juoksulenkki metsään.”

Savulla on rauhoittava vaikutus mehiläisiin. Tämän pesän mehiläiskanta ei tosin muutenkaan ollut ärhäkkäintä laatua.

Mieluummin sitten näin. Ei tässä kenelläkään ole allergioita todettu, mutta eivät pistokset houkuttelekaan. Allergisille mehiläisen tuikkaus on kirjaimellisesti elämän ja kuoleman kysymys. Niin toimittajan kuin tarhurinkin tuttavapiireistä muutaman vuoden takainen tavallista kovempi pörriäiskesä vei nimenomaan yhdellä osumalla henkilöitä ajasta ikuisuuteen.

Meillä ei ole hätää, sillä turva-asusteidemme läpi nuo veijarit eivät piikittele. Kun pesälaatikoita availlaan, surina toki hieman kiihtyy. Haalarien pinnalle harhautuu kuitenkin vain muutama mehiläinen kerrallaan.

Kuka?

Janne Pajula

Ikä: 52 vuotta.

Asuu: Kangasalla.

Ammatti: Mehiläistarhaaja sekä voiteluaine- ja suodatinkauppias. Hoidettavana noin 200 mehiläispesää Pirkanmaalla ja Kanta-Hämeessä.

Perhe: Avovaimo, aikuinen tytär, poika ja viisi koiraa.

Harrastaa: Metsästystä, kalastusta ja moottoripyöräilyä.

Oma pakkaamo

Pajulalle elokuun alku on vuoden kiireisintä aikaa. Hän saa tehdä töitä kirjaimellisesti hiki verkkohatussa. Mutta hyvä niin, sillä lämmin sekä kuiva sää on sadon kannalta tässä vaiheessa erittäin tervetullut.

”Parissa viikossa täytyy kerätä hunajasato 200 mehiläispesästä ympäri Pirkanmaata ja hieman Kanta-Hämeen puoleltakin. Keskimääräinen sato on 30 kiloa pesältä”, Pajula toteaa.

Kangasalan alueella pesiä on muun muassa Liuksialassa, Sahalahdella ja Kuhmalahdella. Pälkäneelläkin Pajulalla on pesiä, samoin nykyään Hämeenlinnaan kuuluvan Hauhon suunnalla. Nyt tarkistuksen kohteena olevalta pesältä ei vielä kerätä mitään, mutta lähipäivinä on senkin vuoro.

”Hankin ensimmäisen pesäni vuonna 1998, ja lisää on tullut koko ajan. Nyt kun näitä on 200, täytyi ryhtyä uusiin investointeihin”, Pajula selittää.

”Ostin tänä vuonna hunajapakkaamoa varten hallitilat tuosta Kallion teollisuusalueelta. Ennen pakkaaminen piti teettää muilla. Samoin taannoin hankin kuorma-auton, jolla sato kuljetetaan pesistä linkoukseen ja pakkaamolle. Sillä ajan myös purkit kauppoihin. Merikontteja tulee hallin eteen hunajatynnyrien varastointia varten. Tämä on pitkälti logistiikkalaji.”

Pajula sopii maanomistajien kanssa siitä, minne hän saa sijoitella mehiläispesiään. Vastaavasti tilallinen saa kasvustoilleen tehokkaan pölytyksen, kun lähellä on pesiä. Tarhaajan mukaan yksi pesä hoitaa pölytystä noin kahden kilometrin säteellä.

Alueelle mahtuu yleensä monenlaista maastoa ja kasvustoa rantavatukoista omakotitalojen omenapuutarhoihin ja jonkinlaisiin metsiköihin mustikoineen ja puolukoineen.

Vadelma pääkasvina

Vuosi sisältää mehiläispesälle ja sen hoitajalle monta työvaihetta. Kierron alkutaipaleella ollaan loppukesästä edellisen sadon keräämisen jälkeen. Tuolloin on aika tuupata pesiin reilut satsit sokeria talvimehiläisten ravinnoksi. Pajula käyttää nykyään sokeripumppua, niin ei tarvitse muutaman litran astioilla roudata seitsemää tuhatta kiloa sokeria pesiin.

”Kesämehiläiset varastoivat sokerin pesässä kennoihin vielä viime töikseen syksyllä ennen menehtymistään. Helmikuulta lähtien pesän emo alkaa munia. Talvimehiläiset kuolevat toukokuun loppuun mennessä”, Pajula kertoo.

Kanta on huipussaan yleensä juhannuksen tienoilla. Pesässä voi olla jopa 60 000 mehiläistä. Kerääjämehiläiset kantavat mettä pesään keväästä elokuun alkupuolelle saakka eli siihen asti, kun sato korjataan.

Yhdessä pesässä voi olla jopa 60 000 mehiläistä.

Mehiläisten vihaisuudessa on eroja.

Eri kasvit kukkivat eri ajankohtina. Esimerkiksi paju ja leppä ovat aikaisia. Loppukeväästä ja alkukesästä kukkivat vuorollaan muun muassa erilaiset metsä- ja puutarhamarjat sekä voikukka ja horsma.

”Eri kasvien tuottamat sadot maistuvat hieman erilaisille, ja rakennekin vaihtelee. Kanervasta valmistunut hunaja on herkullista mutta ei meinaa irrota kennoista kunnolla. Pääsatokasvi tällä seudulla on vadelma. Varsinais-Suomessa se on paikoin rypsi.”

Punkkeja torjuttava

Hunaja syntyy medestä, jota mehiläiset kuljettavat kukinnoista pesään. Mehiläiset lisäävät meteen entsyymejään ja kuivailevat ainesta. Hunajakakun päälle ne valmistavat vahaa, jotta hunaja säilyisi. Sadonhan olisi tarkoitus ruokkia pesän kantaa koko talven ajan.

Valmis hunaja kerätään pesistä harjaamalla tai puhaltimia käyttämällä. Pajula suosii jälkimmäistä menetelmää. Mehiläiskannan ruokkii talvella hunajan sijasta sokeri.

Tuotantotiloissa kuorimakoneella poistetaan mehiläisvaha hunajan päältä. Sitten alkaa linkous. Sen aikana keskipakoisvoima heittää hunajan linjaston reunalle, josta se valuu siivilän läpi isoihin pakkauksiin asti. Sitten valmis tavara annostellaan pienempiin purkkeihin, jotka toimitetaan kauppojen hyllyille.

Pajulan tarhausbisneksessä uutta on tänä vuonna pakkaamotilojen lisäksi brändäys. Hänen tuottamansa hunaja on nimetty Kesäpäivän hunajaksi.

”Lähiruoka on aina hyvästä, ja mehiläistenhoidostahan kertyy raha- ja pölytyshyötyä paikallisesti. Ihan jokaisen viljelijän ei kannattaisi kuitenkaan omia pesiä hankkia, sillä tämä on kaikkea muuta kuin helppoa hommaa. Palkoillekin pääsee vasta pitkäjänteisellä vuosia kestävällä toiminnalla. Työ on pohjimmiltaan nimenomaan mehiläistenhoitoa eikä hunajan tuottamista.”

Ammattitarhuri painottaa, että pesiä on hoidettava äärimmäisen huolellisesti. Jos ne ovat vain muun työn ohessa tehtävää puolihölmöä lisäpuhdetta, esimerkiksi tuholaistorjunta saattaa jäädä vajavaiseksi. Riesaa kertyy tuolloin helposti paitsi harrastelijan omille, myös lähiseudulla ihan ammattimaisesti hoidetuille pesille, sillä tartuntariski on korkea.

Tuholaisista pahin on punkki. Sen ilmestyttyä saattaa koko pesän mehiläiskannalle käydä kalpaten. Punkkia torjutaan esimerkiksi säännöllisellä muurahaishappokaasutuksella sekä tymoolin ja oksaalihapon käytöllä. Myös toukkamädän ja useiden muiden tautien suhteen pitää olla varuillaan.

Pesien hoito on äärimmäistä huolellisuutta vaativaa työtä.

Helle oli hyväksi

Mehiläislajeja on lukemattomia. Pajulan pesissä on enimmäkseen Alppien itäpuolelta nykyisen Slovenian alueelta periytyviä krainilaismehiläisiä, jotka keräävät mettä suhteellisen vauhdikkaasti heti keväästä alkaen. Esimerkiksi italialaislajit ehtivät yleensä mukaan vasta vadelman kukinnan aikoihin.

”Kaikkea on kyllä tullut kokeiltua. On ollut englantilaislähtöisiä buckfastmehiläisiä ja Afrikassa alkunsa saaneita elgonmehiläisiä sekä niiden eri kantoja. Liiallinen hyysääminen on jäänyt vuosien varrella pois. Tapana on nykyisin vaihtaa kanta melko pian, jos homma vaikuttaa heikolta ja mehiläiset ovat esimerkiksi poikkeuksellisen kiukkuisia”, Pajula mainitsee.

Hän ottaa pesästä yhden kakun mukaansa autonsa luokse, ja saamme maistaa tuoretta, erittäin herkulliseksi osoittautuvaa hunajaa kaikessa rauhassa ilman pörriäisten läsnäoloa. Sitten kakku palautetaan vielä muutamaksi päiväksi pesään. Satonäkymät vaikuttavat varsin mukavilta.

”Säällä on ratkaisevan suuri merkitys. Tänä vuonna niin pesien kehitys kuin kevätkin olivat hivenen myöhässä. Sitten vadelman kukinta-aikaan juhannuksena tuli sopivat helteet. Mettä kehittyi hyvin. Jos tuolloin olisi ollut rankkoja vesisateita, sato olisi pilalla. Helteiden jatkuminen olisi tiennyt huippusatoa, nyt lopputulos on keskitasoa.”

Miten tarhuri sitten hunajasatoaan hyödyntää omassa keittiössä? Tungetaanko pesien tuotosta kovinkin moneen sapuskaan ja juomaan?

”Kaiken valkoisen sokerinhan voi halutessaan korvata hunajalla. Itse käytän hunajaa esimerkiksi grillimarinadeihin sekä juustojen kanssa nautittavaksi. Teessä se on oiva makeutusaine, ja rommitotikin on hyvä käyttökohde. Flunssan yllättäessä kurkkua voi desinfioida hunajalla”, Pajula luettelee.

Tarhaaja ilman päähinettään. Työssä tulee hiki.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut