Tutkijoiden Venäjä-kritiikkiä on yritetty rajoittaa Suomessa, sanoo Mika Aaltola: ”Sopivuuden säännöt ovat olleet hyvinkin jyrkkiä”

Ulkopoliittisen instituutin Mika Aaltola kertoo tutkijoiden saaneen ”varoituksen sanoja” ja jopa uhkauksia kommenteista, jotka on tulkittu Venäjän uhalla pelotteluksi.

”Vaikka kaikki sanovat, että pitää katsoa eteenpäin, myös menneiden virheiden tarkastelu on hyväksi, jotta reitti on järkevä”, sanoo Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola.

21.7. 12:52

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola sanoo, että tutkijoita on haluttu rajoittaa sen suhteen, miten Venäjästä puhutaan julkisessa keskustelussa.

Keskusteluilmapiiri on hänen mukaansa kuitenkin muuttunut radikaalisti Venäjän hyökkäyssodan myötä.

”Venäjästä ja ulkopolitiikasta puhuttaessa sopivuuden säännöt ovat toisinaan olleet hyvinkin jyrkkiä. Nyt tilanne on muuttunut, ja tällaisia rajoittimia ei enää ole. Ei kuitenkaan tarvitse mennä montaa kuukautta taaksepäin, kun niitä vielä oli”, hän sanoo.

Aaltola otti asian esille Twitterissä aiemmin tällä viikolla.

”Rajoittimet” ovat Aaltolan mukaan useimmiten tarkoittaneet itsesensuuria. Tutkijat ovat miettineet, mitä on sopivaa sanoa ilman, että tulee polttaneeksi siltoja. On huolehdittu rahoituksen jatkumisesta sekä suhteesta haastateltaviin.

Kohujakin on ollut.

Aaltola muistuttaa vuoden 2016 Ulkopoliittisen instituutin (UPI) selvityksestä, jossa ennakoitiin Venäjän etupiirivaateita ja geopoliittista uhittelua. Selvitys sai osakseen valtavan ryöpytyksen julkisessa keskustelussa, ja osa poliitikoista syytti sitä perusteettomasta pelottelusta.

”Julkisuudessa ja poliitikkojen taholta sen koettiin ylittäneen tietyt sopivuuden rajat, vaikka näin jälkikäteen katsottuna se näytti tavattoman kiltiltä ja oikeaan osuneelta raportilta”, Aaltola sanoo.

”Kohussa näkyi suomettumisen ajan häntä.”

Toisena esimerkkinä Aaltola kertoo eräästä tutkimuksesta, jossa käytettiin Krimin valtauksesta ja Itä-Ukrainan sodasta sanaa ”hyökkäys”.

”Silloin koettiin, että hyökkäys on liian vahva termi kuvaamaan vuoden 2014 tapahtumia. Tutkimus jäi julkaisematta, koska tutkimuksen tekijät eivät suostuneet ottamaan sanaa pois.”

Aaltola ei suostu täsmentämään väitettään eikä kertomaan lisää esimerkiksi siitä, oliko hän itse mukana tekemässä tutkimusta.

Aaltolan mukaan esimerkit kertovat siitä, kuinka kymmenen viime vuoden aikana Venäjän uhalla ei saanut spekuloida eikä pelotella kansalaisia.

Sen sijaan Venäjään suhtauduttiin sekä tutkimuksessa että mediassa pitkään ymmärtäen. Vuonna 2014 Venäjän liitettyä Krimin niemimaan itseensä Suomi oli parin vuoden ajan murroksessa.

”Ei tiedetty mitä tämä tarkoittaa, ja parin vuoden ajan keskustelu eli, että miten tätä pitäisi tulkita”, Aaltola kuvaa ilmipiiriä vuosina 2014–2016.

”Kylmänviileä analyysi, jossa otettiin huomioon ikäviäkin skenaarioita Venäjän suhteen, saattoi aiheuttaa kohua.”

Vaikka Ulkopoliittisen instituutin pitäisi olla täysin suojattu poliittiselta vaikuttamiselta, Aaltola kertoo, että noina vuosina myös poliitikoilta tuli kritiikkiä, mikäli Venäjä-asioista puhuttiin liian negatiivisessa valossa.

”Muistan, kun malesialaiskone oli ammuttu alas Ukrainan yllä ja kommentoin asiaa samana iltana A-studiossa. Sanoin, että luultavasti Venäjä on tästä tuottamuksellisessa vastuussa, koska asiahan oli päivänselvä, kun tiesi koneen reitin ja asejärjestelmät, joilla tuollainen kone voidaan pudottaa. Silloin sain aikamoista ryöpytystä, että olen tylyttänyt Venäjää ja että pitää tutkia tarkasti ennen kuin sanotaan mitään.”

Aaltola kertoo saaneensa kritiikkiä ja ”varoituksen sanoja”, jopa uhkauksia myös Fennovoimaan, kaasuputkiin ja Natoon liittyvistä kommenteistaan. Näitäkään hän ei tarkemmin yksilöi.

”Vallan kamareissa kuiskuteltiin, ettei enää uskalleta sijoittaa Suomeen, jos korostetaan uhkaa pohjoisessa Euroopassa ja Itämerellä tai nähdään energiasidonnaisuudet geopolitiikkana.”

Noin 2016–2017 nähtiin Aaltolan mukaan taitekohta. Puhe kaasuputkista ja energiariippuvuuksista muuttui suoremmaksi ja avoimemmaksi, ja energiakauppojen poliittinen ulottuvuus tuli näkyväksi, kun aiemmin talous pyrittiin pitämään erillään geopolitiikasta.

Tänä keväänä tilanne on muuttunut radikaalisti, ja Aaltolan mukaan puhe on aiempaa avoimempaa ja rehellisempää. Palautekin on ollut positiivista.

Aaltola toivoo, että tutkijoiden rajoittaminen Venäjä-puheen suhteen on nyt menneen maailman ilmiö. Hän haluaa katsoa tulevaan, mutta toivottaa aiempien virheiden tarkastelun tervetulleeksi.

”Laajemman sodan merkit olivat ilmassa pitkään, ja Venäjän retoriikka oli muuttunut rajusti. Se käsitettiin naiivisti niin, että Venäjä puhuu kovia, mutta ei tee kovia ja että sen voi opettaa omaksumaan eurooppalaisia arvoja. Näinhän se ei mennyt.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut