Tommi Lahtonen vaelsi Suomen päästä päähän ja merkitsi uuden vaellusreitin:  Matkavauhti oli sellainen, että heikko­kuntoisimpia hirvittäisi

Lahtonen kulki itärajaa myötäillen Virolahdelta Nuorgamiin. Matkaa kertyi noin 1 850 kilometriä runsaan 50 päivän aikana.

Tommi Lahtonen kutsuu luomaansa vaellusreittiä Finlandia-reitiksi, sillä se kulkee Suomen päästä päähän.

10.7. 21:28

Tommi Lahtonen ei tarkalleen muista, koska idea Suomen päästä päähän vaeltamisesta syntyi. Hän oli kuitenkin jo kauan sitten päättänyt, että tällä vaelluksella olisi tehtävä.

”Moni vaeltaa Suomen halki Nuorgamista Hankoon. Minä halusin kuitenkin suunnitella itärajaa myötäilevän vaellusreitin.”

Näin syntyi idea vaellusreitistä, joka menee Suomen halki itärajaa pitkin.

Lahtosen suunnittelema matka kulkee Virolahdelta Kolin, Kuusamon karhunkierroksen, Urho Kekkosen kansallispuiston ja Vätsärin erämaan kautta Nuorgamiin.

Vaellusreitti sai Lahtosen huulilta myös nimen: Finlandia-reitti.

”Halusin suunnitella Suomeen ensimmäisen pitkän, maan päädystä päätyyn kulkevan vaellusreitin.”

Lahtosen suunnitelmat eivät jääneet vain suunnitelmiksi.

Toukokuussa 2021 hän pakkasi rinkkansa ja vaelluskenkänsä matkaan ja matkusti Suomen kaakkoiskulmaan Virolahdelle, Ravijoen varrelle, mistä hän aloitti noin 1 850 kilometrin mittaisen taipaleensa.

”Tavoitteena oli mennä matka 40 päivässä, mutta hieman reilu 50 päivää siihen kului.”

Vaikka tavoite hieman ylittyikin, oli paitsi matkan kokonaispituus myös matkavauhti sellainen, että heikkokuntoisimpia hirvittäisi.

”Vajaan maratonin verran kuljin keskimäärin päivässä. Pisimmät päivämatkat olivat siinä 55 kilometrin tietämillä.”

”Puolangalla oli sellaista mörkökuusikkoa, etten ole missään muualla nähnyt.”

Lahtonen ei pitänyt aluksi mukanaan telttaa lainkaan, vaan nukkui laavuissa ja muissa majoituksissa.

Lahtonen kuitenkin muistuttaa, ettei hänen vaellustaan voi sinänsä verrata esimerkiksi perinteiseen viikon Lapin vaellukseen.

”Olin suunnittelut reitin etukäteen niin, että pystyin kulkemaan mahdollisimman kevyellä repulla. Alkumatkasta en pitänyt telttaa ollenkaan mukana, vaan nukuin laavuissa ja muissa majoituksissa”, Lahtonen kertoo.

Myöskään ruokaa ei Lahtosen tarvinnut raahata tolkuttomasti matkassa.

”Etelä-Suomihan muistuttaa itse asiassa vaeltajalle siinä mielessä Keski-Eurooppaa, että palveluita löytyy matkalta reippaasti. Ruokaa ei tarvitse kantaa juurikaan mukana, ja puhtaissa lakanoissa voi nukkua halutessaan vaikka joka yö”, Lahtonen miettii.

”Varsinainen oikea vaellus alkaa vasta Vuokatin jälkeen.”

Lahtonen kulki vaeltaen Suomen halki hieman yli 50 päivässä.

Lahtonen ei toki ole ensimmäinen, joka on tehnyt Suomessa pitkiä vaelluksia. Kuuluisimpia on varmasti presidentti Urho Kekkonen, joka vaelsi vuonna 1957 Lieksan Kolilta Savukosken Tulppioon Itä-Lappiin.

Kekkosen mukaan nimensä saanut vajaan 1 000 kilometrin mittainen UKK-reitti, jota pitkin Lahtonenkin pitkän pätkän kulki, on edelleen olemassa ja merkittynä sekä huollettuna. Tai no, ainakin osin, kertoo Lahtonen.

”Kyllä sitä pitkin vielä pystyi kulkemaan. Reitin merkit näkyvät pääasiassa hyvin, mutta osa pitkospuista on sellaisia, mitä joku sanoisi kulkukelvottomiksi. Myös jokunen silta oli romahtanut, mutta kahlaamalla pääsi ne vedet ylittämään.”

Vaikka UKK-reitti, jota Lahtonen itse kutsuu ”Suomen kansallisaarteeksi”, on jo itsessään melkoinen ponnistus vaeltajalle, halusi Lahtonen luoda Suomeen vieläkin pidemmän reitin.

”Keski- ja Etelä-Euroopassa sekä Yhdysvalloissa on useita pitkiä vaellusreittejä. Suomesta sellaiset kuitenkin puuttuvat, vaikka moni tekee myös Suomessa pitkiä vaelluksia.”

Lahtosen yllättivätkin matkan varrella koetut kanssavaeltajien kohtaamiset. Hän nimittäin törmäsi reitillään useampaan vaeltajaan, jotka olivat liikkeellä samoilla aikeilla.

”Imatran pohjoispuolella huomasin, että joku vaeltaa edelläni polulla. Menin kysäisemään, minne päin olet matkalla, ja Nuorgamiinhan hän oli myös suuntaamassa”, Lahtonen naurahtaa.

”Hetken kun siinä rupattelimme, kävi vielä ilmi, että hän sattui olemaan kotoisin samasta pikkukylästä Lounais-Hämeestä. Suomi on pieni mutta pitkä maa, ja tällaiselle vaellusreitille olisi selkeästi kysyntää.”

Aikaa havainnoille ja ympäristön ihmettelylle oli reissulla juuri niin paljon kun Lahtonen oli ajatellutkin.

Kuinka itse vaellus lopulta sujui? Iskikö epätoivon alho rankkasateessa tuntureilla? Söivätkö hyttyset Lapin soissa?

Suurimmilta rankkasateilta vältyttiin hellekesän takia, mutta hyttysten kanssa Lahtonen oli Kainuun ja Posion tietämillä vaikeuksissa.

”Hyttyset eivät lähtökohtaisesti haittaa minua, mutta niitä oli muutamana päivänä niin paljon, etten meinannut pystyä pysähtymään, vaan oli pysyttävä koko ajan liikkeessä.”

Yleisesti ottaen kaikki sujui kuitenkin reissulla suunnitellusti, ja aikaa havainnoille ja ympäristön ihmettelylle oli juuri niin paljon kun Lahtonen oli ajatellutkin.

Matkallaan Lahtonen hyödynsi useita jo olemassa olevia vaellusreittejä. Virolahdelta hän lähti ensiksi seuraamaan Salpapolun vaellusreittiä, Joensuussa hän käveli Kolinpolkua ja Kuusamon korkeuksilla myötäili Karhunkierrosta, yhtä Suomen suosituinta vaelluspätkää.

Toki matkalla rämmittiin myös umpimetsässä ja erämaiden teittömillä teillä.

”Hankalimmat pätkät olivat Vätsärin erämaa sekä UKK-reitillä Puolangan alue. Vätsärin erämaassa menin polutonta ja kivistä maastoa, Puolanka taas oli maastollisesti todella raskasta: umpimetsää ja valtavia vaaroja, eikä reittiä ole juurikaan kuljettu.”

Entä millaisia salattuja helmiä tai uusia kansallisaarteita Lahtonen löysi?

Mieleen jäivät tunnettujen kohteiden lisäksi ainakin Tuntsan erämaa Sallan ja Savukosken kuntien pohjoisosassa sekä Juuassa sijaitseva Porttilouhi.

”Puolangalla oli sellaista mörkökuusikkoa, etten ole missään muualla nähnyt. Kometon massiiviselta kalliojyrkänteeltä taas maisemat tuntuivat siltä, ettei tämä näky voi olla Suomesta.”

Lahtonen toivoisi, että hänen luomansa vaellusreitti virallistettaisiin.

Tulevaisuudessa Lahtonen toivoisi, että hänen kävelemänsä ja kartalle merkitsemänsä Finlandia-reitti otettaisiin osaksi Metsähallituksen virallisia ja ylläpitämiä reittejä.

”Tämä voisi kiinnostaa myös ulkomaisia vaeltajia. Venäjän rajan läheisyydessä kulkeva reitti voisi olla eksoottinen valinta ihmisille.”

Realistisesti ajatellen hän kuitenkin uskoo, että projekti olisi valtiolle liian suuri.

Lahtonen on kuitenkin tehnyt avauksen – jos ei Metsähallitukselle, niin vähintään muille vaeltajille, joita kiinnostaa nähdä Suomi-neidon vaihteleva luonto ja olosuhteet etelästä pohjoiseen.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut