Lukuisilla pihoilla nököttävä ruusu tekee tuhoa satojen kilometrien päässä – Vieraslajille on kehittynyt kaksi ominaisuutta, jotka tekevät siitä erityisen vaarallisen

Osa ihmisistä ei halua poistaa kiellettyä kurtturuusua pihastaan, sillä ruusun aiheuttama tuho ei näy kotipihassa. Sitkeä ja suolaveteen sopeutunut vieraslaji vaarantaa luontoa etenkin saaristoissa.

Kurtturuusuja Porvoon ulkosaaristossa Söderskärin luonnonsuojelualueeseen kuuluvalla Jussinkarilla vuonna 2018.

31.5. 12:10

Tänään tiistaina on viimeinen päivä nitistää pihan kurtturuusut. Kesäkuun alkaessa kenenkään pihassa ei enää saisi kasvaa tätä uurrelehtistä ruusua, sen kieltää valtioneuvoston asetus. Kurtturuusu on erittäin haitallinen vieraslaji, yksi pahimmista.

Asetus tuli voimaan jo kolme vuotta sitten. Koska kurtturuusu on hankala hävitettävä, kasvin kitkemiseen annettiin kolmen vuoden siirtymäaika. Nyt se on kulunut, ja kurtturuusun kasvattaminen edes omassa pihassa ei enää ole sallittua.

Todellisuus on toista. Kurtturuusua kasvaa edelleen kaikkialla. Osittain tämä johtuu siitä, että kasvin hävittäminen on vaikeaa ja kallistakin, jos kasvustot ovat isoja.

Toinen syy on vastustus. Esimerkiksi sosiaalisen median puutarharyhmissä ihmiset ovat kertoneet, etteivät aio hävittää haitallista vieraslajia pihastaan. Moni pitää aniliininpunaisena ja valkoisena kukkivaa ruusua yksinkertaisesti kauniina. Jos ruusu ei ole 30 vuoteen levinnyt pihassa lainkaan, mitä haittaa siitä voi olla kenellekään?

”Näin ajatellaan etenkin sisämaassa”, kertoo vanhempi tutkija Terhi Ryttäri Suomen ympäristökeskus Sykestä.

Kurtturuusun haitallisuus ei kuitenkaan synny kotipihoissa, vaan jopa satojen kilometrien päässä niistä.

Vanhempi tutkija Terhi Ryttäri tutkii kurtturuusuja Vallisaaren ja Kuninkaansaaren välisellä kannaksella.

Helsingin edustalla Vallisaaressa kurtturuusua on torjuttu tarmokkaasti jo vuosien ajan. Vahvaa kurtturuusua joudutaan usein kitkemään kaivinkoneella. Vanhassa sotilas­saaressa kaivaminen on kuitenkin kielletty mahdollisten räjähteiden takia. Siellä laajat kasvustot on hävitetty joko tukehduttamalla tai näivettämällä.

Tai ainakin melkein. Kierroksellamme näemme uutta ruusunalkua puskevan sepelistä maanrajassa.

Viereisen Kuninkaansaaren rannalla ruususta on jäljellä vain kuolleet kuivat rangat, joista piikitkin ovat jo pudonneet. Kun risuja tutkii tarkemmin, huomaa, että raaskuissa on muutamia heleänvihreitä tuoreita silmuja. Kurtturuusun hengiltä saaminen on vaikeaa.

Näivetetty ja kuolleelta näyttävä kurtturuusu osoittaa elonmerkkejä Vallisaaressa.

Kurtturuusu on haitallinen vieraslaji sekä Suomessa että EU:ssa.

Ruusun tekee vaaralliseksi sen kyky levitä ja se pystyy valtamaan laajoja alueita nopeasti. Etenkin rannikoilla ja saaristoissa se vaarantaa Itämeren herkkiä luonto­tyyppejä sekä uhanalaisia kasvi- ja eläinlajeja.

Terhi Ryttäri on kuvannut kurtturuusun tuhoja saaristossa, jotta ihmiset ymmärtäisivät, miten vakavasta asiasta on kyse.

Kurtturuusujen valtaamia rantoja Jurmossa Saaristomerellä vuonna 2007. Vieressä kasvoi erittäin uhanalaista rantakauraa. Kurtturuusun kasvustot on myöhemmin raivattu.

Kurtturuusut ehtivät vallata Hangossa valtavia alueita. Kuva on Furuvikin luonnonsuojelualueelta vuonna 2007. Ruusu on pääosin saatu raivattua alueelta ja uhanalainen meriotakilokki on palannut sinne.

Kurtturuusua hävitettiin talkoissa vuonna 2018 Söderskärin suojelualueeseen kuuluvalla Jussinkarilla Porvoon ulkosaaristossa. Kurtturuusu oli vallannut laajan rantakedon, jolla kasvoi keltamataraa ja ahomansikoita.

Kurtturuusu on kotoisin Koillis-Aasiasta Tyynenmeren rannoilta. Siksi sille on kehittynyt kaksi meren­rantaluonnon kannalta vaarallista ominaisuutta.

Ensinnäkin se sietää suolavettä, mikä auttaa sitä pärjäämään rannoilla. Lisäksi sen kiulukat eli marjat sekä yksittäiset siemenetkin kelluvat. Kiulukat voivat kellua jopa 40 viikkoa, jolloin ne ehtivät levitä kauas.

Kotipihassa kurtturuusu voi hyvinkin näyttää siltä, että se nököttää kiltisti samoilla sijoillaan kymmeniä vuosia. Sitä pitävät kurissa esimerkiksi asvaltin reuna tai ruoholeikkuri.

Kotipihasta ei näe, kuinka linnut käyvät nappaamassa marjat, syövät ne ja kuljettavat siemenet mahassaan saaristoon. Kiulukat kypsyvät juuri sopivasti lintujen syysmuuton aikaan. Etenkin viherpeipon tiedetään levittävän siemeniä, mutta myös muut linnut syövät kurtturuusun marjoja.

Uudella kasvupaikalla Itämeren luodoilla, saarilla ja rannoilla kurtturuusun leviämistä ei pidättele ruohonleikkuri eikä mikään muukaan. Ruusu muodostaa vahvan ja laajan juuriston ja vesoo voimakkaasti.

Luonnon kannalta haitallisinta sen leviäminen on luonnon­hiekka­rannoille, dyyneille, rantaniityille, kedoille ja nummille, jotka ovat kaikki määritelty Suomessa uhanalaisiksi luontotyypeiksi.

Kurtturuusu tekee uutta kasvustoa Helsingin edustalla sijaitsevassa Kuninkaansaaressa.

Etenkin hiekkarannoilla ruusu voi levitä laajoiksi, läpitunkemattomiksi ruusuryteiköiksi. Siellä kurtturuusu voi syrjäyttää alkuperäisen merenranta­lajiston kokonaan. Vaarassa ovat monet kasvit, perhoset ja kovakuoriaiset.

”230 eliölajia on sellaisia, ettei niitä ole kuin Itämeren luonnon­hiekkarannoilla. Niistä 141 on luokiteltu uhanalaiseksi tai silmälläpidettäväksi”, Ryttäri sanoo.

Silmälläpidettävä laji ei ole uhanalainen, mutta uhanalaisuus on lähellä tai jopa todennäköinen, sillä laji on taantunut tai sen elinympäristöt ovat vaarassa.

Lisäksi kurtturuusu pilaa rantoja ja saaria virkistyskäytöltä, siltä tiheäpiikkinen kurtturuusu muodostaa läpipääsemättömiä muureja.

Turo Tuomikoski pukeutui suojavaatteisiin päästäkseen piikikkäiden ja tiheiden kurtturuusujen keskelle vuonna 2018 Porvoon ulkosaariston Jussinkarilla järjestetyissä kurtturuusutalkoissa.

Etenkin Hangon hiekkarannoilla kurtturuusu on tehnyt valtavia läpitunkemattomia kasvustoja. Kun ruusu­kasvustoja hävitettiin vuosien ajan, alueelta jo hävinneet erittäin uhanalaiset rantakaura ja meriotakilokki pystyivät palaamaan.

Helsingissä ensimmäinen kasvusto havaittiin vuonna 1919 Isosaaressa, ja nyt Helsingin 300 saaresta noin 260:llä on kurtturuusua. Saaristomerellä kasvustoja on satoja. Havaintoja on koko rannikolta aina Tornioon asti.

Kurtturuusua on myös sisämaassa. Pelkästään Väylävirastolla on alueillaan lähes 34 hehtaaria kurtturuusua yhteensä 1 132 paikassa. Hyvin tiesuolaa kestävää kurtturuusua on aikanaan istutettu teiden varsille.

Poistamista vaikeuttaa se, että etenkään moottoriteiden liikennettä ei noin vain voi pysäyttää ruusunjuurien kaivuun ajaksi. Lisäksi kaikilla alueilla ei ole tarpeeksi vieraslaji­jätteen vastaan­ottopaikkoja. Väylävirasto on arvioinut, että maantieverkon kurtturuusujen hävittäminen jätekustannuksineen maksaisi noin 50 miljoonaa euroa.

Valtakunnallinen vieraslajikoordinaattori Reima Leinonen nostaa kurtturuusun haitallisimpien vieraslajien kärkiviisikkoon komealupiinin, jättiputkien, jättipalsamin ja espanjansiruetanan joukkoon.

Kurtturuusun hävittämistä valvovat ely-keskukset.

Jos ruusuaan kieltäytyy hävittämästä, ely-keskus voi lopulta määrätä sen poistettavaksi tai jopa poistattaa sen maanomistajan kustannuksella. Määräystä on mahdollista tehostaa uhkasakolla.

”Laki on yksiselitteinen, maanomistajan pitää se torjua”, Kainuun ely-keskuksessa työskentelevä Leinonen sanoo. Ensimmäisenä ei kuitenkaan olla jakelemassa rangaistuksia.

Kurtturuusuista on jalostettu myös puutarharuusuja, joita kutsutaan tarha­kurtturuusuiksi. Niitä myydään muun muassa kauppanimikkeillä Hansa, Sointu, Ritausma, Pohjolan Kuningatar tai Katri Vala. Näitä puutarharuusuja ei ole määritelty haitalliseksi vieraslajiksi, koska niiden ei uskota olevan yhtä tehokkaita leviäjiä.

Aino Peltolan vuonna 2021 julkaistussa siementutkimuksissa kuitenkin selvisi, että osa tarhakurtturuusuista tuottaa jopa enemmän elinkelpoisia siemeniä kuin heikoimmat kurtturuusut. Siksi Terhi Ryttäri ei hankkisi kotipuutarhaan myöskään tarha­kurtturuusua tai ainakin varmistaisi, että lajike on steriili eli lisääntymiskyvytön.

Jos tarhakurtturuusua haluaa kasvattaa kotipihassaan, siitä kannattaa syksyisin kerätä ruusunmarjat pois, etteivät linnut levitä tätä jalostettuakaan versioita.

Tarhakurtturuusussa on usein kerrotut kukat. Haitallisen kurtturuusun kukka taas on yksinkertainen, eli terälehdet kasvavat vierekkäin, eivät kerroksittain.

Kielletyn kurtturuusun aniliininpunaisessa tai valkoisessa kukassa on yleensä viisi terälehteä. Piikit ovat suorat ja niitä on tiheässä. Lehdet ovat paksut, uurteiset ja kiiltävät.

Haitallisen kurtturuusun tunnistaa esimerkiksi kukasta, joka on yksinkertainen ja jossa terälehtiä on yleensä viisi. Kasvin lehdet ovat paksut, kiiltävät ja uurteiset.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut