Porilaisella Jenna Mäkelällä on ulosotossa 250 000 euron velat, joita hän ei pysty koskaan maksamaan – Ylivelkaantuneisuus aiheuttaa pahoja kannustin­loukkuja

Ylivelkaantuneisuus aiheuttaa pahoja kannustinloukkuja. Hallitus yrittää helpottaa tilannetta, mutta asiantuntijoiden mukaan toimet ovat vaatimattomia.

Koko aikuisikänsä velkaongelmissa ollut Jenna Mäkelä ei halua mitään niin paljon kuin saada tilanteensa korjattua.

11.4. 18:00 | Päivitetty 12.4. 18:18

Jos tuijottaisi vain tilin saldoa, porilaisen Jenna Mäkelän ei kannattaisi oikeastaan käydä töissä. Ulosotto silpaisee niin ison osan hänen kuukausituloistaan.

”Jos minä nyt niin sanotusti luovuttaisin, meillä on sellainen järjestelmä, jossa saisin [kolmen lapseni takia] suunnilleen saman verran rahaa kuin sillä, että teen joka kuukausi järjettömän määrän töitä”, Mäkelä sanoo.

Joka aamu Mäkelä yrittää motivoida itseään. Helppoa se ei ole, sillä hänellä on ulosotossa 250 000 euron velat.

”Teen mitä tahansa, en tule ikinä samaan Suomessa sellaista kuukausipalkkaa, jolla pystyisin maksamaan ulosottovelkani pois”, Mäkelä sanoo.

”Velkasummani on niin suuri, että palkasta menevä jokakuukautinen summa on sama kuin repisi ne setelit. Se ei muuta velkasaldoa mihinkään.”

Joskus ulosottosumma on itse asiassa saattanut jopa kasvaa, jos siihen on lisätty maksamattomia korkoja.

Mäkelä on yksi niistä, joihin Suomen hallitus haluaa helmikuussa julkistamillaan uusilla työllisyystoimilla vaikuttaa. Hallitus kertoi alkavansa valmistella ulosottokaaren muuttamista.

Esityksen mukaan ulosotossa olevat voivat tietyillä tuloilla saada jatkossa yhden vapaakuukauden lisää. Joidenkin kohdalla se tarkoittaisi yhtä automaattista vapaakuukautta vuodessa, toisilla taas vapaakuukausien määrän kasvamista kolmeen. Vapaakuukausiksi tulojen ulosmittaus keskeytetään.

Lisäksi hallitus kertoi aloittavansa työn ulosmittausjärjestelmän uudistamiseksi.

Mäkelä on sitä mieltä, ettei yksi vapaakuukausi lisää kannusta työntekoon eikä osoita ymmärrystä ainakaan pitkäaikaisessa ulosotossa olevien tilannetta kohtaan.

Mäkelä ei puhu vain omasta puolestaan, sillä hän on auttanut velkaongelmaisia sekä työkseen että vapaaehtoisena. Ulosmittausjärjestelmän uudistamisessa pitäisi hänen mielestään kuulla näkemyksiä myös ulosotossa olevilta ihmisiltä.

”Moni sanoo, että voisi vetää vaikka ilman vapaakuukausia, jos keksitään jokin tapa, jolla omalla toiminnalla kykenisi vaikuttamaan velkojen vanhenemiseen. Velkojen vanheneminen voisi vaikka aikaistua jatkuvalla työnteolla.”

Ohto Kanninen

Tutkija Ohto Kanninen oli vuosi sitten mukana tutkijaryhmässä, joka selvitti ulosotto­järjestelmän yhteyttä toimeentuloon ja työllisyyteen. Raportin tilaaja oli valtio­neuvoston kanslia.

Ryhmä esitteli tutkimukseen nojaten myös vaihtoehtoja ulosottojärjestelmän uudistamiseksi. Vapaakuukausien lisääminen ei päätynyt suositeltujen toimenpiteiden listalle.

Vapaakuukaudet antavat Kannisen mukaan velalliselle vähän lisää vapausastetta. Tuloja voi esimerkiksi keskittää vapaakuukausiin. Hyvin köyhien kohdalla yksi vapaakuukausi voi myös lisätä hyvinvointia, kun stressitasot tippuvat edes hetkeksi.

”Muuten se on monimutkaistus jo valmiiksi liian monimutkaiseen järjestelmään.”

Takuusäätiön toimitusjohtaja Juha A. Pantzar näkee, että ulosoton vapaakuukausien lisääminen ”on ylläpitävää hoitoa eikä suinkaan parantamista”.

Juha A. Pantzar

”Koska ulosoton ensisijainen tarkoitus on saada velka maksetuksi tai ainakin pyyhityksi pois, vapaa­kuukaudethan käytännössä vain pidentävät ulosottoa”, Pantzar sanoo.

Kanninen ja Pantzar eivät usko, että vapaakuukausien lisäämisellä on pysyvää työllisyysvaikutusta. Molemmat ovat kuitenkin myös yhtä mieltä siitä, että nykyinen ulosottojärjestelmä kaipaa kipeästi uudistamista.

”Yhteiskunnan kannalta ylivelkaantumisen aiheuttamat kannustinloukut voivat olla pahempia kuin sosiaaliturvasta aiheutuvat”, Pantzar sanoo.

Kannisen mukaan ulosotossa olevien työllisyysasteet ovat suunnilleen puolet pienempiä kuin muilla vastaavissa ikäryhmissä.

”Ulosotto on tietyssä mielessä lisävero. Aluksi saat tietyn nettopalkan, ja sen jälkeen otetaan vielä tulotasosta riippuen noin kolmasosa pois. Totta kai se voi vaikuttaa siihen päätökseen, meneekö duuniin ollenkaan.”

Kanninen kuitenkin korostaa, ettei työllisyysasteiden ero selity pelkästään ulosoton kannustin­vaikutuksilla.

”Eihän se voi olla niin, että neljältä tohtorilta kestää 1,5 vuotta ymmärtää jokin järjestelmä.”

Ulosoton vaikutuksissa työnteon kannattavuuteen ei ole kysymys mistään pienestä asiasta. Vuoden 2021 aikana oli ulosoton perintätoimien kohteena oli 560  288 velallista, joista 510 769 oli yksityishenkilöitä. Loput olivat yrityksiä ja yhteisöjä.

Viime vuonna ulosottovelallisten määrä väheni hieman, 1,4 prosenttia, mutta trendi on pitkään ollut hitaasti kasvava.

Mitä ulosottojärjestelmälle ja koko velkajärjestelyputkelle sitten pitäisi tehdä?

Ulosottoon liittyy Pantzarin mukaan tietynlainen loputtomuuden tunne ja leima. Hän ei kuitenkaan näe, että pelkkä ulosottoaikojen lyhentäminen olisi riittävä ratkaisu.

Ulosoton enimmäiskesto on 15 vuotta. Sen jälkeen jäljellä oleva velka annetaan anteeksi. Enimmäiskesto on kuitenkin lainakohtainen. Jos (ja usein kun) ihmisellä on useampia ulosottoon menneitä lainoja, ulosotto voi käytännössä jatkua vaikka vuosikymmeniä.

Muutaman vuoden lyhennys ulosottoaikaan ei Pantzarin mukaan toisi kovin suurta helpotusta sen paremmin ihmiselle kuin kansantaloudellisesti.

Sen sijaan velkajärjestelyjen saatavuutta pitäisi Pantzarin mielestä parantaa. Tällä hetkellä jonkinlaiseen velkajärjestelyyn pääsee vuosittain noin 6 000 ihmistä.

”Edes kymmenessä vuodessa se ei tarkoita kuin 60 000:ta ihmistä. Ja ulosotossa on puoli miljoonaa ihmistä. Kyllä suhdeluvun pitäisi olla jotakin muuta.”

Valtaosa velkajärjestelyistä tehdään tuomioistuimissa. Niiden velkajärjestelyssä velkoja lyhennetään ensin 3–5 vuotta, minkä jälkeen loput velat annetaan anteeksi.

Myös Kanninen näkee, että velkoja pitäisi antaa tavalla tai toisella nykyistä helpommin anteeksi. ”Vaikuttamalla ulosoton kokonaismaksimikestoon tai sitten velkajärjestelyä helpottamalla”, hän tarkentaa.

Kanninen antaa esimerkiksi Saksan, jossa velkajärjestelyyn pääseminen on helpompaa.

Suomessa velkajärjestelyyn pääsemisessä on Kannisen mukaan tiukat ehdot ja niin vaativa hakuprosessi, ettei siinä välttämättä pääse puusta pitkälle ilman talous- ja velkaneuvonnan tai lakimiehen apua.

Koukeroisuuden lisäksi järjestelmään liittyy Pantzarin mielestä aivan liikaa satunnaisuutta. Liian paljon on jätetty yksittäisten viranhaltijoiden, esimerkiksi tuomioistuimissa toimivien ihmisten, oman harkinnan varaan.

Toinen polttava kehitystarve liittyy kaksikon mukaan koko velkojenhoitojärjestelmän vaikeaselkoisuuteen. Ulosottojärjestelmä, maksuhäiriöiden kestot ja velkajärjestelykäytännöt ovat hyvin monimutkainen kokonaisuus.

Kun Kanninen ja muu tutkijaryhmä lähti tutustumaan ja tutkimaan ulosottojärjestelmää, tulos oli 1,5 vuoden projekti, jossa oli mukana valtakunnanvoudin ja ministeriöiden edustajia avaamassa järjestelmän saloja.

”Eihän se voi olla niin, että neljältä tohtorilta kestää 1,5 vuotta ymmärtää jokin järjestelmä”, Kanninen sanoo.

”Asian kuin asian pitäisi olla sellainen, että sen saa yhdelle A4:lle, ja kansalainen, joka joutuu sen järjestelmän piiriin, ymmärtää A4:sta kaikki olennaiset asiat.”

Kolmantena kehitysehdotuksena Kanninen tuo esiin ulosmittausasteen muuttamisen progressiiviseksi. Pienituloisessa päässä ulosmittaus olisi pienempää ja hyvätuloisessa päässä vähän tiukempaa. Esimerkiksi Saksassa tulojen suuruus vaikuttaa tällä tavalla ulosmittausasteeseen.

Pantzar näkee järjestelmän ongelmien taustalla perustavanlaatuisen ajattelullisen vaikeuden.

”Ulosottoa pidetään oikeudenmukaisuuskysymyksenä. Järjestelmä kohtelee ihmisiä kuin ulosotto tai velkajärjestely olisi enemmänkin rangaistus. Vaikka se, että joku on elänyt yli varojensa, on saattanut johtua vaikkapa pienistä tuloista ja siitä ettei säällistä elämää ole saavutettavissa muuta kuin velalla.”

Jenna Mäkelä on kokenut ilman luottotietoja olevansa B-luokan kansalainen.

”Yhteiskuntana ei ole järkevää kurjistaa ihmisiä yhtään enempää.”

Jenna Mäkelä tunnistaa todella hyvin sen, mitä Pantzar puhuu ulosoton rangaistusluonteisuudesta. Hän on saanut tuntea sen nahoissaan koko aikuisikänsä.

”Minulla on ollut luottotiedot viimeksi 18-vuotiaana, ja olen 37-vuotias tällä hetkellä.”

Elämä ilman luottotietoja tuntuu Mäkelästä siltä kuin olisi B-luokan kansalainen.

”On ihan täysin hyväksyttyä, miten minulle voidaan puhua vaikka jossakin asiakastilanteessa. On olemassa rekisteri, joka kertoo minusta asioita, joiden perusteella voidaan esimerkiksi olla antamatta minulle palvelua.”

Mäkelällä ei ole aavistustakaan, koska koittaa se päivä, jona hän voi kävellä vaikkapa vakuutusyhtiön konttoriin ja hankkia itselleen vakuutuksen, kuten kuka tahansa muu.

Juuri se on Mäkelän mukaan velkakierteessä raskainta, ettei tiedä, koska se loppuu.

Noin kaksi vuotta sitten Mäkelä lähti velkajärjestelyprosessiin.

Osa rahapeliriippuvuudesta toipuneen Mäkelän veloista on rikosperustaisia.

”Suurimmaksi osaksi velkani ovat syntyneet niin, että olen ottanut läheisteni nimiin lainoja ja pelannut rahat.”

Mäkelä on tunnustanut rikoksensa ja saanut niistä ehdollista vankeutta sekä yhdyskuntapalvelusta.

Mäkelä teki ennen velkajärjestelyyn hakeutumista vuosikausia töitä, jotta pystyisi osoittamaan, että hänen elämäntilanteensa ja talouden hallintansa ovat hyvällä tolalla. Rikostaustansa vuoksi hän on tehnyt lisäksi todella paljon esimerkiksi vapaaehtoistöitä, joiden avulla voisi näyttää toteen muutosta.

Lopulta Mäkelä varasi ajan talous- ja velkaneuvontaan, jossa alettiin selvittää asioita.

”Minulla kesti käräjäoikeuteen siirtymisen jälkeen vuoden, että sain päätöksen, joka oli hylätty.”

Talous- ja velkaneuvojan suosituksesta Mäkelä vei hakemuksensa hovioikeuteen. Muutama päivä sitten Mäkelä sai tiedon, että hänen velkajärjestelyhakemuksensa on hylätty.

Hän kokee saaneensa yhteiskunnalta viestin, että ’sori, ei sun kannata yrittää’”.

Mitä vuosikausia velkaongelmien kanssa paininut Mäkelä muuttaisi järjestelmässä?

Puhuessaan ulosottojärjestelmän ongelmista Mäkelä käyttää vankeinhoitovertausta. Rangaistuksen suorittamisen lisäksi vankilan tarkoitus on uusintarikollisuuden estäminen, minkä vuoksi vankeja pyritään kuntouttamaan.

”Ulosottojärjestelmään taas joutuu, kun ei ole osannut hoitaa raha-asioitaan. Myös ulosoton aikana pitäisi tapahtua toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että ihmisellä on ulosoton päättyessä hyvä talouden hallinta.”

Hänestä on esimerkiksi kummallista, ettei ulosotossa saa säästää, vaikka se on olennainen osa talouden hallintaa.

”Jos ulosotossa ollessa vaikka pesukone hajoaa, voit hakea sen toimeentulotukena Kelalta, mutta se on väärin, jos olet itse säästänyt rahat suojaosuuksistasi.”

Mäkelä toivoo, että ulosottojärjestelmän uudistajilla olisi tarpeeksi tietoa velkaantumisen vaikutuksista ihmisiin, jotta he osaavat puolustaa helpotuksia.

”Yhteiskuntana ei ole järkevää kurjistaa ihmisiä yhtään enempää.”.

Vaikka velat painavat, Mäkelä kokee, että hänen elämänsä on hyvää ja että siinä on paljon kiitollisuuden aiheita. Kaikki ylivelkaantuneet eivät ole yhtä onnekkaita.

”Ihmiset ja heidän tilanteensa ovat erilaisia. Voi olla tosi vaikea löytää motivaatiota lähteä aamuisin töihin”, Mäkelä sanoo.

”Ehkä oma motivaationi tulee siitä, että teen paljon asioita, joilla koen olevan oikeasti merkitystä tässä yhteiskunnassa. Veloille en pysty tekemään mitään, mutta ehkä minä pystyn tekemään jotain sen eteen, että muiden polku ei olisi ihan yhtä kivikkoinen.”

Lue lisää: Pori palkkasi yli 100 rikoksesta tuomitun rahapeliriippuvuuden kokemusasiantuntijaksi – "meillä on suuri tarve tällaiseen palveluun"

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut