Huoltovarmuuskeskus varoittaa suomalaisia dieselautojen tarvitseman urealiuoksen hamstrauksesta – ”Se voi lisätä tilanteen hankaluutta”

Adblue-lisäaineen raaka-aineita saadaan muualtakin kuin Venäjältä, mutta tuotantoketjujen muutos vie aikaa, sanoo alan suuryrityksen edustaja.

Adblue on urealiuos, jota käytetään vähentämään typen oksidipäästöjä nykyaikaisissa dieselmoottoreissa. Ilman Adblueta moottori ei toimi.

19.3. 8:30

Dieselautojen tarvitseman Adblue-lisäaineen mahdolliset valmistus- ja saatavuusongelmat eivät toteutuessaan jäisi Suomessa pitkäaikaisiksi, arvioivat sekä Huoltovarmuus­keskus että maailman suurin Adblue-valmistaja Yara.

Huoltovarmuuskeskus varoitti keskiviikkona, että urealiuoksen saatavuus Suomessa saattaa heiketä jo huhtikuun aikana. Adblueta Suomessa valmistavat yhtiöt kertoivat keskiviikkona HS:lle, että lisäaineen tuotanto Suomessa on vaarassa Venäjään kohdistettujen talouspakotteiden vuoksi, koska liuokseen tarvittavaa ureaa ei saada itänaapurista.

Venäjä on yksi Adbluen valmistuksessa käytettävän urean suurimpia tuottajia maailmassa.

Adblue on urealiuos, jota käytetään vähentämään typen oksidipäästöjä nykyaikaisissa diesel­moottoreissa. Ilman Adblueta moottori ei toimi.

Huoltovarmuuskeskuksen (HVK) toimitusjohtaja Janne Känkänen toteaa, että Adblue-pulan uhka on yksi konkreettisimmista yksittäisistä esimerkeistä Suomen ja Venäjän keskinäisestä riippuvuudesta.

”Tämä on yksittäinen tuote, jota on totuttu saamaan tuonnin kautta normaalisti ja jonka saatavuus on ollut hyvää. Tämä on ollut kohtuullisen pitkällekin Venäjän tuonnin varassa. Kun tämä häiriintyy, sillä on tällaisia kerrannaisvaikutuksia.”

Känkänen kuitenkin toppuuttelee pahimpia uhkakuvia. Hänen mukaansa suomalaisilla Adbluen valmistajilla on kykyä lisätä tuotteen volyymia ja urealle pyritään löytämään tuontikanavia muualta.

”On mahdollista, että tilanne heikkenee, mutta toki siihen nyt määrätietoisin voimin voidaan vaikuttaa. Uskoisin, että pystymme Suomessa hoitamaan saatavuuden kuntoon. Mutta selvää on, että ei tätä asiaa syyttä suotta nostettu esille”, Känkänen sanoo.

Adbluen saatavuuden epävarmuus on jo aiheuttanut tyypillistä hamstrausilmiötä. Torstaina liuos oli jo loppu joissain liikkeissä.

Känkänen toteaa, että hamstrausreaktio ei tässäkään tapauksessa auta mitään.

”Hamstraus ei palvele sitä, että meillä olisi kyky häiriöttömään toimintaan. Päinvastoin, se voi tarpeettomasti lisätä tilanteen hankaluutta hetkellisesti. Hamstrausta ei tästäkään näkökulmasta kannata tai pidä tehdä, eikä siihen ole perusteita.”

Valkeakoskella Adblueta valmistavan norjalaisen Yaran Suomen liiketoimintapäällikkö Juha Sarlund kertoo, että suurin osa EU:ssa tuotetusta Adbluesta tukeutuu Euroopan sisäiseen raaka-aineiden tuotantoon.

Sarlundin mukaan Euroopassa on muutamia markkinoita, joissa EU:n ulkopuolelta tulevia raaka-aineita käytetään prosentuaalisesti paljon. Näitä ovat muun muassa Iso-Britannia, Irlanti ja Suomi.

Sarlundin mukaan venäläiseen ureaan pohjaavat tuotantoketjut ovat normaalissa tilanteessa olleet hyvin luonnollisia. Kun osa venäläisistä toimittajista joutui pakotteiden piiriin, se aiheutti pulan ureasta näitä yhtiöitä käyttäneille suomalaisille valmistajille.

”Suomella on pitkät kauppasuhteet Venäjälle. Tällaisessa tilanteessa me olemme niitä, jotka ottavat iskuja vastaan, vähän niin kuin muiden puolesta”, Sarlund sanoo.

Aivan huoletta ei tosin eletä Euroopankaan Adblue-markkinoilla. Kaasun korkean hinnan vuoksi monet Euroopan suurimmista Adbluen valmistajista ovat keskeyttäneet tai vähentäneet tuotantoa tehtaillaan.

Yara kertoi 9. maaliskuussa supistavansa tuotantoa tehtaillaan Italiassa ja Saksassa niin, että sen ammoniakin ja urean tuotanto toimii noin 45 prosentin kapasiteetilla.

Sarlund sanoo, että kaasun hinnan nousu on nostanut myös kaasusta tehtävien tuotteiden hintaa. Maakaasusta tehdään muun muassa ammoniakkia, josta taas tehdään Adbluessa tarvittavaa ureaa.

Ureamarkkinan suurmaa Kiina taas aiheutti jo viime syksynä Adblue-pulan Aasian ja Tyynenmeren alueella, etenkin Etelä-Koreassa, kun se vähensi urean vientiä.

”Se aiheutti kaaoksen sinne markkinalle. Kiinan ratkaisut johtuivat kaasun hinnasta ja heidän omasta sisäpolitiikastaan”, Sarlund arvioi.

Tuleeko Suomeen tällä hetkellä ureaa Venäjältä? Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja Känkänen sanoo, että hänen tietojensa mukaan ei tule, mutta kehottaa varmistamaan asian kaupallisilta toimijoilta.

Yaran Sarlund kuitenkin kertoo, että ureaa – ja muitakin tuotteita – tuodaan edelleen Venäjältä Suomeen yrityksistä, jotka eivät ole pakotteiden piirissä.

”Yaran virallinen politiikka on, että voidaan toimia niiden toimijoiden kanssa, jotka eivät ole sanktioissa. Sellainen tilanne, jossa kategorisesti kaikki lopetetaan olisi äärimmäisen vaikea kaikille. Silloin pysähtyisi yksi jos toinenkin paikka.”

Mikäli venäläisiä yrityksiä koskevat pakotteet jatkuvat pitkään, siirtyisi Suomi Yaran Sarlundin mukaan vain toisiin toimitusketjuihin Adbluen valmistuksessa. Se tosin vie aikaa.

”Yara on Euroopan suurin Adblue-valmistaja ja sen takia meillä on tuotevolyymia, mutta sellaisten volyymien siirtely ei ole aina nopeaa. Emme voi vain kääntää hanasta. Tällaisten fyysisten tuotteiden toimitusketjujen muutoksissa kestää jonkin verran aikaa.”

Sarlund kertoo esimerkkinä, että Euroopassa käynnissä olevien suurimpien tehtaiden Adblue-kapasiteetti on noin 2,5 miljoonaa tonnia, ja Suomen markkinan koko on noin 60 000 tonnia.

Myös Huoltovarmuuskeskuksen Känkänen uskoo, että urean ja sitä kautta Adbluen saatavuus pystytään pitkällä aikavälillä järjestämään tarvittaessa uusia kanavia pitkin.

”Lyhyen aikavälin tilanne aiheuttaa hetkellisiä haasteita, josta tässäkin on varmasti hyvin pitkälti kyse, mutta uskon, että myös Adbluen ja urean saatavuuden osalta tilanteeseen pystytään sopeutumaan. Suomalaisten yritysten sopeutumiskyky uusiin tilanteisiin on hyvällä tasolla. Reitit kyllä löytyy jos ja kun siihen tarve on, ja tällaisesta sopeutumisesta tässäkin on kyse.”

Mutta miksi Suomi ei valmista ureaa itse?

Sarlundin mukaan ureatehtaan kapasiteetin pitäisi olla vähintään puoli miljoonaa tonnia vuodessa, että se kannattaisi perustaa.

”Suomen koko ureamarkkina on noin 50 000–60 000 tonnia vuodessa, eli noin kymmenesosa siitä. Myös kustannuksiltaan kilpailukykyisiä raaka-aineita pitäisi olla saatavilla, ja se tarkoittaa käytännössä maakaasua.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut