”Tosi hyvältä näyttää” – Korona ajoi ihmiset nyhjäämään koteihinsa ja se sai yllättävän toimialan kukoistamaan

”Olemme kyllä huomanneet, että pöhinä on kova”, sanoo mikkeliläisen Pirtin Kehräämön toimitusjohtaja.

Juvalla Paavilan tilalla suurin lampaista osa on suomenlampaita, joiden villa on nyt erityisen haluttua. Lampuri Kirsi Vertainen kertoo, että uuhien eli naaraslampaiden selkävilloissa oleva turkoosi väri kertoo lampurille, että ne on astuttu. Pässin rinnassa oleva väripanos värjää villan.

27.2. 12:30

Tässä sitä nyt on. Säkkikaupalla. Supersuosittua suomalaista lampaanvillaa.

Villasta lankaa kehräävän Pirtin Kehräämön toimitusjohtaja Päivi Hämäläinen avaa yhden säkin villavarastossa Mikkelin Hiirolassa. Säkissä on valkoisesta suomenlampaasta kerittyä villaa.

”Suomenlampaan villan erottaa siitä, että se on niin kiharaa. Ja kun sen vetää suoremmaksi, siinä on hieno kiilto”, Hämäläinen sanoo ja sivelee villatuppoa.

Tätä kiharaa ja kiiltävää villaa monet nyt himoitsevat.

Toimitusjohtaja Päivi Hämäläinen Pirtin Kehräämön varastossa villapakkausten keskellä. Varastossa tuoksuu lammas ja villa.

Luonnonmateriaalien, ekologisesti, eettisesti ja lähellä tuotettujen materiaalien arvostus on kasvanut vuosia ympäri maailmaa. Suomalainen villakin oli nosteessa.

Sitten tuli korona-aika. Suomalaiset sulkeutuivat koteihinsa ja hurahtivat neulomiseen. Sosiaalisen median kanavat täyttyivät islantilaisneuleista, Strömsö-villapaidosta ja värikkäistä villasukista. Villalankojen menekki singahti taivaisiin.

Villalankoja Pirtin Kehräämön tehtaanmyymälässä Mikkelin Hiirolassa.

Tuon nousukiidon imuun pääsi myös kotimainen villa. Lammastiloilta kysytään nyt etenkin hyvälaatuista, roskatonta suomenlammasrotuisten lampaiden villaa, ja siitä maksetaan hyvin.

”Tosi hyvältä näyttää”, sanoo Suomen Lammasyhdistyksen toiminnanjohtaja Marjo Simpanen.

”Kysyntää on paljon ja myös erilaiselle villalle. Ei haluta pelkästään sitä hienointa käsityövillaa, vaan on kysyntää myös karkeammalle villalle. Voi olla, että tämä olisi tapahtunut ilman koronaepidemiaakin, mutta kyllä se ihan radikaalisti vaikutti siihen.”

Simpasen mukaan jo ennen pandemiaa suomalaisia villatuotteita ja -lankoja alkoi mennä Aasiaan. Simpasen mukaan siihen vaikutti muun muassa varsinaissuomalaisen Myssyfarmin tekemä villan brändäystyö. Myssyfarmi myy myös ulkomaille pöytyäläisten mummojen neulomia myssyjä, jotka tehdään suomenlampaan villasta.

Villan kysynnän kasvu näkyy nyt niin lammastiloilla kuin jatkojalostuksessakin. Uusia yrityksiä perustetaan, ja jo olemassa olevat yritykset hamuavat kotimaista villaa raaka-aineeksi.

Esimerkiksi Porin Villa ja Peite käyttää kotimaista villaa tyynyjen ja peittojen täytteenä.

Villoja Pirtin Kehräämön varastossa Mikkelissä odottamassa jatkokäsittelyä. Mikkelissä tehdään kehräämön muut työvaiheet, mutta isot villaerät pesetetään Englannissa ja iso osa langoista värjätään Pirkanmaalla.

Myös pellavatuotteistaan tunnettu Lapuan Kankurit on alkanut hankkia kotimaista villaa tuotteisiinsa. Yritys kerätä suomenlampaan villaa noin 200 kilometrin säteellä Lapualta ja jalostaa sitä omiin tuotteisiinsa.

Yritys järjestelee parhaillaan villan hankintaketjua ja rakentaa villakehräämöä sekä villan kudonta-, viimeistely- ja ompelulinjastoa. Ensimmäiset kotimaista villaa sisältävät tuotteet valmistuvat syksyllä.

”Se, mitä saamme aikaan, on Suomen mittakaavassa poikkeuksellista. Vertikaalinen tuotanto, joka lähtee ihan kuidusta valmiiksi tuotteeksi asti”, sanoo toimitusjohtaja Esko Hjelt.

Lapualle rekrytoidaan nyt lisää työntekijöitä. Tällä hetkellä Lapuan Kankurit työllistää noin 50 työntekijää, joista yli 30 on Suomessa ja loput tytäryhtiössä Liettuassa. Hjeltin mukaan yritys investoi villaan nyt huomattavasti.

”Puhutaan kolmesta miljoonasta eurosta. Se tarkoittaa koneita, laitteita, kiinteistöjä, villanhankintaa ja designia. Meidän liikevaihtomme on noin 7,3 miljoonaa, joten onhan se iso ponnistus”, Hjelt sanoo.

Suomenlampaan villan erityisiä ominaisuuksia ovat esimerkiksi kiharuus ja kiilto. Suomenlampaasta keritty tuppo Päivi Hämäläisen käsissä Pirtin Kehräämössä.

Viime vuonna toimintansa aloitti kaksi uutta kehräämöä. Tänä vuonna aloittaa vielä kolme lisää. Niistä suurin on kolmen yrittäjänaisen Saimas Spinnery Puumalassa. Yritys on rekrytoinut neljä työntekijää, jotka se nyt kouluttaa villan saloihin. Toiminta käynnistyy kesällä.

”On vahva usko ja näkemys siitä, että suomalainen villa ja sen jatkojalostaminen kannattavat. Kehräämme suomalaisen lampaanvillan lisäksi alpakkaa, mohairia ja pikkuhiljaa myös kierrätystekstiilijaetta, jota on avattu vaatteista, joita ei voida enää käyttää”, kertoo villa-asiantuntija, toimitusjohtaja Sanski Matikainen.

Mikkeliläinen Pirtin Kehräämö ostaa villoja lammastiloilta eri puolilta maata ja valmistaa omaa Villanka-tuotemerkkinsä lankaa. Yli 70-vuotias yritys kehrää lankaa myös asiakasyrityksille ja lampureille.

”Olemme kyllä huomanneet, että pöhinä on kova”, Päivi Hämäläinen sanoo.

Karstauksesta valmistuu hahtuvalankaa, jonka työstämistä langaksi jatketaan venyttämällä sitä sopivan langan paksuiseksi ja antamalla sille kierrettä.

Päivi Häkkinen työskentelee Pirtin Kehräämön kertauskoneella, jolla yksisäikeisiä lankoja kerrataan yhteen kaksi-, kolme- tai neljäsäikeiseksi langaksi. Kertauksessa lanka vahvistuu. Häkkinen on työskennellyt kehräämössä jo 35 vuotta.

Jo vuosia yrityksen tuotteille olisi ollut enemmän kysyntää kuin yritys on pystynyt tuottamaan. Korona-ajan villabuumi rohkaisi yrityksen viimein laajentumaan: viime vuonna Pirtin Kehräämö osti Jämsän Huopatehtaan kiinteistön ja koneet.

Yrityksen liikevaihto kaksinkertaistui.

”Suurin syy tähän oli Jämsän yksikön aloitus. Ilman sitä liikevaihdon kasvu olisi noin 30 prosentin luokkaa”, Hämäläinen kertoo.

”Alkuvuonna kasvu ei ole ollut niin aggressiivista kuin vuosi sitten, mutta ei se ole loppunutkaan. Asiakkaatkin ennustavat kasvua lisää, ja verkkokaupankin kysyntä kasvaa.”

Kaksi vuotta sitten Pirtin Kehräämössä oli 12 työntekijää, nyt 24, joista 16 työskentelee Mikkelissä ja 8 Jämsässä.

Pirtin Kehräämö kokoaa nyt sopimuslampureiden verkostoa ja kehittää heidän kanssaan yhdessä villan logistiikkaa kuten keräysasemia.

Yli 70-vuotias Pirtin Kehräämö toimii Mikkelin pohjoispuolella Hiirolan kylässä vanhassa navetassa, jota on vuosikymmenien aikana laajennettu.

Villalankoja tuulettumassa pakkasessa Pirtin Kehräämössä.

Jatkojalostajat kilpailevat jo villasta. Villan saatavuudessa on varaa petrata, sillä on arvioitu, että puolet suomalaisesta lampaanvillasta päätyy hävitettäväksi.

Jätteeksi päätyy roskaista ja huonolaatuista villaa, joka ei kelpaa kehrättäväksi. Suuren hävikin taustalla on ollut myös villan alhainen hinta.

Monille lampureille villan talteenotto on ollut taloudellisesti kannattamatonta. Villan kuljetuskin on jäänyt usein lampureiden vastuulle.

”Nyt tilanne on muuttunut”, kertoo projektipäällikkö Anu Pentti Etelä-Suomen Pro Agriasta.

”Kun villasta yhtäkkiä tuli kysyntää ja siitä suorastaan kilpaillaan, hyvälaatuisen villan kilohinta on jopa tuplaantunut. Jatkojalostajat ovat jo perustaneet villankeruupisteitä ja hakevat villaa suoraan tiloiltakin.”

Suomessa on tällä hetkellä noin 70 000 uuhta eli naaraslammasta. Kuvassa Paavilan lammastilan lampaita Juvalla, Etelä-Savossa.

Tämä kaikki on lisännyt lampureiden kiinnostusta villan myyntiin.

Anu Pentti työskentelee Pro Agrian villahankkeessa, jonka tavoitteena on lisätä kotimaisen villan saatavuutta ja hyötykäyttöä. Hankkeessa lampureita koulutetaan tuottamaan hyvälaatuista villaa ja lajittelemaan sitä oikein.

Hanke toteutetaan Varsinais-Suomessa, Pirkanmaalla, Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla. Näillä alueilla on paljon lampaita ja suuria tiloja, joista osa ei vielä kerää villaa talteen.

Vaikka hyvälaatuista villaa tuotettaisiin jatkossa enemmän ja villan talteenotto tehostuisi, osa villasta ei silti kelpaa kehruuseen. Se voi olla liian lyhyttä, huopunutta tai kovin likaista.

Nyt tälle hukkavillallekin yritetään keksiä hyötykäyttöä. Sitä mietitään myös Willatus-hankkeessa, joka on käynnistynyt Lappeenrannan–Lahden teknillisessä yliopistossa (Lut-yliopisto). Tavoitteena on löytää uusia käyttömahdollisuuksia suomalaislampaiden jätevillan kuidulle sekä lanoliinille eli villarasvalle ja keratiinille eli villaproteiinille.

Villan tehokkaaseen käyttöön pyrkii myös esimerkiksi Puumalassa aloittava Saimas Spinnery.

”Alamme ottaa talteen myös lanoliinia, josta teemme jossain vaiheessa tuotteita. Ja pyrimme hyödyntämään kaiken villan, mitä ei voida kehrätä, esimerkiksi katemateriaaleiksi kasvimaille”, Sanski Matikainen sanoo.

Juvalla, Etelä-Savossa Paavilan lammastilalla lampaat märehtivät heinää muhkean villansa suojissa autuaan tietämättöminä villabuumista. Tilan lampuri Kirsi Vertainen ja villayrittäjä Hanna Niskanen sen sijaan ovat seuranneet villan kysyntää sitäkin suuremmalla mielenkiinnolla.

Lampuri Kirsi Vertainen (vas.) ja tuore villayrittäjä Hanna Niskanen Paavilan lammastilan kylmälampolassa. He ovat iloisia siitä, että suomenlampaan villan arvostus on kasvanut.

Villabuumi innosti kymmenen vuotta lampurina toimineen Niskasen luopumaan lampaista ja ryhtymään yrittäjäksi. Yritysidea lähti fleecetakista, jollaisen hän muutama vuosi sitten osti monien muiden suomalaisten tapaan. Takin malli oli kiva, mutta keinokuituinen fleece tuntui ikävältä.

”Mietin, että miksei tätä tehdä kotimaisesta villasta”, Niskanen sanoo.

Nyt hän on perustanut Saimaa Wool -yrityksen, joka ryhtymässä tuottamaan suomenlampaanvillasta kudottua kangasta.

Paavilan lammastilalla villan noste on lisännyt tilan oman kasvivärjätyn langan menekkiä. Tila tuottaa lihaa, villaa ja lankaa. 70 uuhen tilalla on suomenlampaita ja vähän risteytyslampaita.

Ykköslaatuisesta suomenlampaan villasta maksettava hyvä hinta on saanut Kirsi Vertaisen pohtimaan suomenlampaiden määrän lisäämistä.

Lampuri Kirsi Vertainen kehruuttaa lampaidensa villaa langaksi ja värjää niitä kasviväreillä.

Kirsi Vertainen pitää navetassa sylissään ”vahinkokaritsaa”, joka syntyi jo tammikuun lopussa. Yleensä Vertainen pyrkii astuttamaan uuhet niin, että karitsat syntyvät vasta keväällä.

"Suomalaisten kruununjalokivi on nyt tämä suomenlampaan villa”, hän kehaisee ja muistelee erästä kohtaamista joulumarkkinoilla.

Vertaisen myymiä villalankoja tuli katselemaan vanhempi herra – fleecetakissa hänkin – joka tokaisi: ”eikös tämä villa ole aika eilistä”.

”Kuinka väärässä hän olikaan”, Vertainen sanoo huvittuneena.

”Tänä päivänä varmaan kukaan ei ole enää sitä mieltä. Villa on ikiaikainen materiaali, mutta se on niin tätä päivää ja tulevaisuutta.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut