Turpeen tuotanto romahti niin äkkiä, että sillä ei enää ole merkitystä huoltovarmuudelle: ”Se on menetetty” - Kotimaa - Satakunnan Kansa

Turpeen tuotanto romahti niin äkkiä, että sillä ei enää ole merkitystä huolto­varmuudelle: ”Se on menetetty”

”Muutos on tullut niin pian, ettei kukaan osaa oikein sanoa, miten tässä niin kävi”, sanoo Huoltovarmuuskeskuksen asiantuntija.

Turvetuotanto vähenee Suomessa rajusti. Kuvassa turvetuotantoalue Kaustisella.

15.11. 10:39

Turpeen merkitys Suomen energia­huolto­varmuudelle on pienentynyt lyhyessä ajassa lähes olemattomiin. Syynä on turpeen käytön ennusteitakin jyrkempi väheneminen muutamassa vuodessa. Tämä heijastuu sen tuotantoon.

”Kyseessä on dramaattinen muutos”, sanoo voima­järjestelmä­asia­mies Petri Nieminen Huolto­varmuus­keskuksesta.

”Muutos on tullut niin pian, ettei kukaan osaa oikein sanoa, miten tässä niin kävi.”

Nieminen kuvaa tuotannon romahtamista ”hallitsemattomaksi”. Vielä 2010-luvulla energiaturvetta tuotettiin keskimäärin noin 15 terawattituntia vuodessa, mutta tänä vuonna ollaan lähellä yhtä terawattituntia.

”Jos käyttö on kymmenen prosenttia siitä, mitä se oli 2010-luvulla, silloin turve ei ole enää mikään merkittävä polttoaine. Se on menetetty. Huoltovarmuusmielessä ollaan menettämässä yksi hyvä lämmöntuotannon huoltovarmuuden tekijä.”

Niemisen arvion mukaan turpeen käytön ehdoton alaraja kulkee 5–10 terawattitunnissa.

”Jos sellainen käyttö ja tuotantokyvykkyys pyörisi Suomessa, saisimme sillä vielä tyydytettyä kriittisimmät tarpeet eli niiden, jotka voivat polttaa ainoastaan turvetta. Sen kanssa olisi huoltovarmuusmielessä pystytty elämään.”

Toimialapäällikkö Hannu Salo bioenergia-alan edunvalvojasta Bioenergia-yhdistyksestä on samoilla linjoilla kuin Nieminen.

”Voin vahvistaa, ettei turpeella ole enää huoltovarmuuden kannalta merkitystä”, hän sanoo.

”Ei kannata puhua koko maan laajuisesta huoltovarmuuspolttoaineesta enää. Se aika on jo mennyt.”

Salo kertoo, että lopulliset tuotantotilastot tältä vuodelta valmistuvat marraskuun puolivälissä mutta tuotanto näyttää vähenevän edelleen tasolle, jolla voi olla vain marginaalinen merkitys energiahuoltovarmuudelle.

Turpeesta puhuttaessa pitää erottaa sen tuotanto ja käyttö.

Varsinkin tuotanto vaihtelee paljon sääolojen ja kysynnän mukaan. Esimerkiksi tänä talvena poltetaan vielä pois hyvän turvevuoden 2018 varastoja.

Salo ottaa esimerkiksi 2010-luvun, jolloin energiaturvetta tuotettiin keskimäärin 15–16 miljoonaa kuutiometriä.

Viime vuonna energiaturpeen tuotanto oli vielä 6,5 miljoonaa kuutiota. Tänä vuonna tuotanto pienenee kahteen miljoonaan kuutiometriin tai jopa sen alle.

Turve on kattanut 5–7 prosenttia Suomessa käytettävistä energialähteistä, mutta sen merkitys on ollut huoltovarmuudelle suurempi.

Energiaturpeen lisäksi tuotantoalueilta nostetaan myös huoltovarmuuden kannalta tärkeitä kasvu- ja kuiviketurpeita, joita käytetään kasvihuoneissa ja eläinten­kasvatuksessa. Niille ei ole olemassa yhtä hyviä ja edullisia vaihtoehtoja.

Muun kuin energiaturpeen osuus koko turvetuotannosta on ollut aiemmin 10–15 prosenttia, mutta turvetuotannon romahdettua niiden osuus on kasvanut suhteessa energiaturvetuotantoa suuremmaksi.

Salo arvioi, että pintaturpeesta otettavia kasvu- ja kuiviketurpeita riittää vanhoilla tuotantoalueilla vielä 5–7 vuodeksi, minkä jälkeen pitäisi avata uusia turve­tuotanto­alueita. Niitä tuskin avataan nykyisessä markkinatilanteessa.

Turve on kattanut 5–7 prosenttia Suomessa käytettävistä energialähteistä, mutta sen merkitys on ollut huoltovarmuudelle suurempi.

Tämä johtuu muun muassa siitä, että turve on ollut kotimaisista kiinteistä polttoaineista ainoa, jota on voitu varastoida merkittäviä määriä kahdeksi tai kolmeksi vuodeksi.

Turpeella on voitu myös varmistaa hakkeella käyvien sähkö- ja lämpölaitosten toiminta tilanteissa, joissa haketta ei ole saatavilla esimerkiksi metsäteollisuuden työn­seisauksien tai sääolojen vuoksi.

Turvetta varastoidaan muoveilla peitettyihin aumoihin. Enimmäissäilytysaika on yleensä kolme vuotta.

Useat päättäjät, kuten elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.), ovat nostaneet esille, että energiaturpeen huoltovarmuus olisi turvattava.

Lintilä on ehdottanut huoltovarmuuden takaamiseksi turpeen turvavarastojen lisäämistä ja turvetuotantoalueiden reservin perustamista.

Suomessa on voimassa laki polttoturpeen turvavarastoinnista. Turvavarastointi on tuottajalle vapaaehtoinen järjestely, jossa hän saa varaston perustamisesta ja ylläpitämisestä korvauksen. Huoltovarmuuskeskus tekee lain ja asetuksen mukaiset sopimukset kolmeksi vuodeksi kerrallaan.

”Nämä varastot eivät ole kauhean suuria. Turvavarastot ovat tähän mennessä olleet noin 2–3 terawattituntia”, sanoo Petri Nieminen Huoltovarmuuskeskuksesta.

Turvavarastot ovat olleet mekanismi, jolla on taattu se, että Suomessa on ylimääräistä turvetta. Niistä on saanut Huolto­varmuus­keskuksen luvalla myydä turvetta tietyin ehdoin, esimerkiksi silloin kun sitä ei ole muuten saatavissa. Tämä mekanismikin on nyt menettämässä merkitystään.

”Kun nykyiset sopimukset päättyvät, todennäköisesti emme tule saamaan uusia esityksiä turvavarastoiksi. Tuottajat eivät enää tee esityksiä, koska he eivät näe, että kyseisille polttoturveaumoille olisi turva­varastointi­kauden jälkeen enää kysyntää.”

Varmuusvarastointi on todettu liian kalliiksi.

Myös valtion omia polttoturpeen varmuusvarastoja on pohdittu. Silloin toimittaisiin samoin kuin nyt öljyn ja kivihiilen suhteen.

Isojen turveaumojen ylläpito vaatisi kuitenkin jatkuvaa valvontaa ja ylläpitoa, joten varmuusvarastointi on todettu liian kalliiksi.

Turvetuotantoalueiden reserviajattelu perustuu siihen, että turvetta olisi ehkä järkevää säilyttää kriisitilanteita varten luonnontilassaan suossa, josta sitä voitaisiin tarpeen vaatiessa nostaa.

Reservialueiden ongelmana on se, että turvetuotannon loppuessa katoaa myös kyky nostaa turvetta. Käytännössä valtion pitäisi maksaa siitä, että jotkut ylläpitäisivät tuotannossa tarvittavia koneita ja tuotantoalueita varmuuden varalta.

Reservialueiden suunnittelu on aivan alkuvaiheessa. Niemisen mukaan niiden ylläpito voisi kuitenkin olla yksi keino kriittisimmän alueellisen tuotantokyvyn ylläpitämiseksi.

”Olemme sitä laskeskelleet, mutta virallista selvitystä asiasta ei ole tehty. Se on ruutupaperiasteella.”

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut