Syrjäytyneet miehet herättivät moraalipaniikin - Kotimaa - Satakunnan Kansa

Syrjäytyneet miehet herättivät moraalipaniikin – "Elämän rakentaminen nollasta uudelleen ei ole kaikkein helpoin tehtävä"

Vastikkeellinen ja kuntouttava sosiaaliturva auttaa, jos palvelut ja yksilön motivaatio osuvat kohdilleen, sanoo sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari. Ylen Logged in -sarja on herättänyt keskustelua siitä, kenen rahoilla voi elää yhteiskunnan ulkopuolella.

Minna Akimo

18.2.2020 18:39

Näkökulma

Ylen Logged in -sarja vie katsojansa maailmaan, jossa nuorten miesten päivät kuluvat neljän seinän sisällä pelaten ja nukkuen. Huumeet, alkoholi ja työttömyys ovat kuvassa vahvasti mukana.

Unelmia paremmasta tulevaisuudesta ei juuri ole, ja asuntokin on siivoamatta. Toimeentulo koostuu erilaisista tuista ja kuntouttavasta työtoiminnasta, johon osallistutaan kerran viikossa, koska on pakko.

Iholle tuleva dokumenttisarja on herättänyt keskustelua siitä, pitäisikö sosiaaliturvan olla vastikkeellisempaa ja kysymyksen yksilön omasta vastuusta.

Joillekin kommentoijille sarja on herättänyt suoranaisen moraalipaniikin, ja tämän ilmiön tuntee Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden dekaani ja sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari.

Hän sanoo, että mitä kauempaa syrjäytyneitä, erilaisten vaikeuksien keskellä eläviä ihmisiä katsotaan, sitä laiskempina nämä ihmiset nähdään.

– Kun keskusteluissa aletaan puhua sosiaalipummeista, on hyvä huomioida se, että elämän rakentaminen nollasta uudelleen ei ole se kaikkein helpoin tehtävä, Saari sanoo.

Ylen esittämä dokumenttisarja Logged in kertoo nuorista miehistä, jotka elävät yhteiskunnan laitamilla. Tarinoita yhdistävät pelaaminen, syrjäytyminen ja erilaiset päihdeongelmat. Sarja tuo miesten elämäntarinat iholle ja samalla se on herättänyt moraalisen keskustelun sosiaaliturvan rajoista.

Kokoomuksen kansanedustaja Paula Risikko totesi vuonna 2013, että vastikkeettomasta sosiaaliturvasta pitäisi päästä eroon.

Hänen mukaansa järjestelmän pitäisi olla sellainen, että sosiaaliturvan saajan olisi pakko osallistua yhteiskunnan toimintaan, sillä yhteiskunta ei voi järjestää kaikkea. Tuolloin Risikko toimi sosiaali- ja terveysministerinä.

Vastikkeelliseen sosiaaliturvan kantava ajatus on se, että rahallista tukea saa vain työtä vastaan. Sitä, mitä tuon työn pitäisi olla, määritellään harvemmin.

Arkikeskusteluissa vastikkeelliselle sosiaaliturvalle löytyy kyllä perusteluja, mutta onko sen vaikutuksesta tutkimusnäyttöä?

– Kuten kaikissa sosiaaliturvajärjestelmissä, sen vaikutuksen merkitys vaihtelee yksilökohtaisesti, Juho Saari sanoo.

Kuntouttava työtoiminta toimii hyvin, jos palvelumallit ja henkilön oma motivaatio kohtaavat. Jos motivaatiota ei ole, silloin eivät myöskään erilaiset aktivointitoimenpiteet auta.

Ulkopuolelta on vaikea arvioida, milloin kunkin motivaatio muutokseen on kohdillaan, mutta jos sellaisen motivaation huomaa, sitä on syytä tukea kaikin mahdollisin keinoin.

Tilanteiden ja ihmiselämän vaikeuksista huolimatta toivottomia ja mahdottomia tapauksia ei ole. Sekin on hyvä huomioida, että hyvä elämä ei aina tarkoita sitä, mitä juuri itse hyvällä elämällä tarkoittaa.

– Meillä on erinomaisia esimerkkejä siitä, miten sosiaalinen kuntoutus ja kuntouttava työtoiminta ovat vieneet ihmisiä elämässä eteenpäin.

– Palvelun järjestäjältä tämä vaatii sensitiivisyyttä ja käytännön järkeä rajojen ja vapauden asettamisessa ja ymmärrystä henkilön kykyyn sitoutua sääntöihin. Palvelut ja ihmisen oma motivaatio pitäisi pystyä yhdistämään, Saari sanoo.

Kun ihmiselle maksetaan erilaisia yhteiskunnan tukia, rahat tulevat kansalaisten maksamista veroista. Silloin on helppo ajatella, että ei ainakaan minun rahoillani tulisi tuollaista elämäntyyliä mahdollistaa.

On selvää, että koulutuksesta ja työelämästä pudonneet ihmiset aiheuttavat aina lisäkustannuksia yhteiskunnalle. Ja mitä enemmän syrjäytymistä on, sitä isompi on myös hintalappu.

– Jossain vaiheessa tullaan aina siihen tilanteeseen, että listakustannukset per yksilö ylittävän odotettavissa olevan hyödyn. Siinä vaiheessa joudutaan miettimään sitä, mitä on tehtävissä. Silloinkin on parempi katsoa eteenpäin ja yrittää myöhemmin uudelleen, kun ostaa kädet pystyyn, Saari sanoo.

Logged in -sarjan päähenkilöitä yhdistävät syrjäytymisen, pelaamisen ja kotiin jäämisen lisäksi samankaltaiset kokemukset jo elämän alkuvaiheilta.

On kiusaamista, rikoksia, vääriä valintoja, heikkoja koulutodistuksia - puhumattakaan sosiaaliturvajärjestelmän kannustinloukuista, jotka voivat tehdä orastavan muutoksen niin vaikeaksi, ettei esimerkiksi työn ja koulutuspaikan vastaanottaminen yksinkertaisesti kannata.

Sarjaa katsoessa on helppo arvostella ja kritisoida sitä, ettei meidän yhteiskunnallamme ole varaa mahdollistaa näiden ihmisten elämäntapaa.

Kritiikillekin on ilman muuta paikkansa. Sosiaaliturvaa voidaan käyttää aivan samalla tavalla väärin kuin mitä tahansa etuutta.

– Jos ihminen elää pitkään erilaisilla etuuksilla, hän sopeutuu tilanteeseen ja odotukset alkavat laskea, Saari toteaa.

Jos syrjäytyminen ei koske omaa elämää millään tasolla, ymmärrystä on vaikea löytää. Silloin on helppo nähdä laiskuutta ja itsekurin puutetta sielläkin, missä sitä ei ole.

Menestyneiden ja heikosti menestyneiden ihmisten vertailu keskenään ei välttämättä ole reilua, koska jokaisen elämänpolku ja lähtökohdat ovat erilaiset. Se, mikä tepsii toiselle, ei tepsi kaikille.

Sitäkin voi joskus miettiä, onko oma menestys vain ja ainoastaan oman ponnistelun tulosta, vai olisiko senkin takana julkisin varoin maksetun hyvinvointiyhteiskunnan luomat mahdollisuudet kouluttautua ja edetä omien kykyjensä mukaan?

Kirjoittaja on Lännen Median toimittaja.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: