"Seksuaalinen häirintä on yleistä akateemisessa maailmassa" – Professorin mielestä metoo-keskustelua ei ole käyty loppuun - Kotimaa - Satakunnan Kansa

"Seksuaalinen häirintä on yleistä akateemisessa maailmassa" – Professorin mielestä metoo-keskustelua ei ole käyty loppuun

Työskennellessään seitsemän vuoden ajan Lapin yliopiston varadekaanina Susan Meriläinen havaitsi, että naisjohtajan kenttä kapea. – Jos toimit muulla tavoin kuin naiselta odotetaan, olet ämmä.

28.7.2018 7:00

Lapin yliopiston johtamisen professori Susan Meriläisen mielestä suomalainen, seksuaalisia häirintätapauksia julki tuonut metoo-keskustelu jäi Suomessa harmittavan laimeaksi.

– Elokuva-alan epäkohdat ovat tulleet hyvin esiin, mutta siihen se on jäänyt. Esimerkiksi Ruotsissa se on johtanut ihan konkreettisiin toimiin, kuten virasta erottamisiin. Miksi tätä keskustelua ei käydä akateemisessa maailmassa, jossa seksuaalinen häirintä on yleistä? Yksi syy siihen, miksi naiset vaikenevat, on se, että he pelkäävät uransa puolesta, Meriläinen sanoo.

Hän kertoo asian nousseen esille myös akateemisten naisten Facebook-sivulla.

– Uskon, että tämä keskustelu tullaan vielä käymään.

"Työyhteisön hyvä henki"

Susan Meriläinen on tutkinut työelämän tasa-arvoa yli 20 vuoden ajan. Siinä ajassa asiat ovat muuttuneet yllättävän vähän. Naisjohtajat ovat vähemmistönä edelleen, mutta keskiportaan johdossa naisia tavataan hieman useammin.

Aihepiiristä hän kiinnostui jo 1990-luvun puolivälissä havaitessaan Helsingin Kauppakorkeakoulun jatko-opiskelijana, että hänen työyhteisössään miehiä ja naisia kohdeltiin eri tavoin.

Asia ei jäänyt paheksunnan tasolle, vaan hän ryhtyi opiskelijakollegansa kanssa tutkimaan omaa työyhteisöään. Syntyi liuta artikkeleita siitä, miten sukupuolta tuotetaan yliopistomaailmassa. Meriläinen luopui alkuperäisestä väitösaiheestaan ja alkoi tutkia organisaatioiden sukupuolistavia käytäntöjä.

Viikoittaisessa jatkokoulutusseminaarissa tapahtui toistuvasti seuraavaa: Miehet ottivat paljon tilaa itselleen ja viittasivat puhuessaan auktoriteetteihin ja kertoivat omista saavutuksistaan. Naiset ottivat hyvin vähän tilaa. Kun he sitä ottivat, he aloittivat kertomalla omista kokemuksistaan.

–Henkilökohtaista ei arvosteta, kun taas omiin saavutuksiin nojaava tilan ottaminen oli monen silmissä uskottavampaa.

He havaitsivat muitakin pieniä mutta naisten itsetuntoon vaikuttavia asioita. Yksi sellainen oli esimerkiksi se, kun Meriläinen oli muiden tutkijoiden kanssa vastaanottamassa vieraita yliopistolla.

–Meidän piti esitellä toinen toisemme. Esittelyissä kerrottiin, mitä meriittejä miestutkijoilla oli akateemisessa maailmassa. Kun tuli mieskollegani vuoro esitellä minut, hän kertoi minun olevan "työyhteisömme hyvä henki".

–Minulle tuli jotenkin outo olo. Jälkikäteen ymmärsin, että kukaan ei tiennyt sen esittelyn jälkeen mitä oikein tutkin.

Meriläinen päätti kertoa kollegalleen, miltä esittely hänestä tuntui. Vastaukseksi mies sanoi halunneensa olla vain kohtelias ja poiketa siitä tylsästä kaavasta, jolla tutkijoita esiteltiin.

Ironista kyllä, Meriläinen kirjoittelee edelleenkin kyseisen kollegan kanssa yhdessä sukupuoleen liittyvistä asioista.

Paljastetaan nyt sekin, että kyseinen kollega on Hankenin johtamisen professori Janne Tienari. Hänen kanssaan Meriläinen kirjoitti muun muassa paljon julkisuutta saaneen kirjan, Palvelukseen halutaan ajokoira: johtajan ulkonäkö ja esiintyminen (Siltala, 2016).

Miehet mukaan muutokseen

Feminismiä Meriläinen haluaa toteuttaa elämässään ja työssään, vaikkei kuulukaan mihinkään naisasiajärjestöön.

–Perinteisessä feminismissä on kyse poliittisesta aktivismista ja yhteisten asioiden eteenpäin viemisestä, naisten yhteisestä agendasta.

Nykyisin moni ilmoittaa kannattavansa tasa-arvoa, mutta ei halua leimautua feministiksi. Toisaalta on tyypillistä, että mies ilmoittaa olevansa sellainen.

–Joidenkin mielestä mies ei voi olla feministi, vain profeministi eli tukija, mutta ei tätä maailmaa muuteta, jos miehiä ei saada mukaan muutokseen.

Yksi suuntauksista on postfeminismi, jonka voisi pelkistetyimmillään käsittää jonkinlaisena yksilökeskeisenä itsensä toteuttamisen prosessina.

–Nuoret naiset kokevat feminismin sellaiseksi, että he saavat olla sellaisia kuin haluavat eikä heitä saa laittaa mihinkään muottiin. Kaikki on sallittua, ja yksilöllisyyttä korostetaan. Minä en kutsuisi sitä enää feminismiksi.

Naisjohtajan kapea rooli

Viimeiset kymmenen vuotta Susan Meriläinen on työskennellyt johtajuuden professorina Lapin yliopistossa. Aiemmin hän toimi myös varadekaanina professorin työnsä ohella.

–Siinä työssä huomasin, mitä tapahtuu, jos tekee naisjohtajana samat asiat kuin mies. Jos nainen haluaa olla keskusteleva, se on vain naismaista toimintaa. Jos mies tekee samaa, se on pätevyyttä. Jos toimit muulla tavoin kuin naiselta luonnostaan odotetaan, olet ämmä.

Lapin yliopistossa naisprofessoreita on yli puolet, mikä on prosentuaalisesti eniten koko Suomessa. Siihen on tarvittu muutakin kuin hyvää henkeä.

Susan Meriläinen

Syntynyt 1964 Helsingissä.

Asuu Espoossa, kakkosasunto Rovaniemellä.

Perheessä kaksi aikuista lasta ja mies.

Kauppatieteiden tohtori. Lapin yliopiston johtamisen professori vuodesta 2007 lähtien, varadekaani 2008–2015, vastuualueenaan tutkimus.

Työskennellyt tutkijana Helsingin kauppakorkeakoulun markkinoinnin ja johtamisen laitoksella.

Tutkii johtajuutta ja organisointia ammatillisen identiteetin, sukupuolen ja valtasuhteiden näkökulmista.

On mukana tutkimushankkeessa, jossa tarkastellaan ns. uusien maskuliinisuuksien tarjoamia mahdollisuuksia työelämän tasa-arvoistumisen näkökulmasta. Mukana ovat myös post doc -tutkija Rebecca Lund (Tampereen yliopisto) ja professori Janne Tienari (Hanken).

Julkaissut useita kirjoja ja artikkeleita suomeksi ja englanniksi. Arvostettu myös kansainvälisissä tutkijapiireissä.

Harrastaa liikuntaa ja metsässä samoilua.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: