Lääkäri: ”Sydänviat ovat kuin kivet, kaikki erilaisia” - Kotimaa - Satakunnan Kansa

Lääkäri: ”Sydänviat ovat kuin kivet, kaikki erilaisia”

12.2.2017 16:10

Lastenkardiologi Tuija Poutanen Tampereen yliopistosairaalasta tapasi ensimmäisen yksikammioisen vauvan ollessaan erikoistumassa Kuopion keskussairaalassa 1990-luvun lopulla.

– Se vauva kuoli, silloin ei vielä pystytty hoitamaan läheskään kaikkia.

Yksikammioiset sydämet löytyvät nykyään yleensä jo raskauden keskivaiheilla tehtävässä rakenneultrassa.

Lasten sydänvikojen kirjo on erittäin laaja. Tavallisin vika on niin sanottu reikä sydämessä eli reikä kammioiden välillä. Se voi olla niin pieni, ettei sitä tarvitse korjata, eikä se haittaa lapsen elämää millään tavalla. Joskus se korjataan leikkauksella.

Toisessa päässä sydänvikojen kirjoa ovat yksikammioiset sydämet. Sydämestä puuttuu toinen kammio kokonaan tai se on niin heikosti kehittynyt, että on toimintakyvytön.

Sydänvikaisia lapsia syntyy Suomessa vuodessa noin yksi prosentti lapsista eli noin 500 lapsella on sydänvika syntyessään. Vioista puolet on niin merkittäviä, että ne vaativat jotain hoitoa, eivätkä mene pelkällä seurannalla. Yksikammioisen sydämen kantajia syntyy Suomessa noin 20 joka vuosi. Heistä 70–80 prosenttia saavuttaa aikuisiän.

– Ennusteet ovat hyvin vikakohtaisia, paljon riippuu kyseistä sairaudesta ja lapsesta, sanoo Poutanen.

Hän käyttää usein kivivertausta kertoessaan vanhemmille sydänlapsesta: sydänviat ovat kuin kasa kiviä, jokaisen nimi on kivi, mutta silti ne ovat kaikki erilaisia.

Yksikammioista sydäntä ei voi parantaa. Palliatiivisella leikkauksilla sydämestä tehdään verenkierrollisesti toimiva. Potilaalle rakennetaan niin sanottu yksikammioinen verenkierto usean leikkauksen sarjana.

Aiemmin yksikammioinen verenkierto rakennettiin niin sanotulla Fontanin leikkauksella. Nykyään täydellinen yksikammioinen verenkierto rakennetaan vähintään kahden leikkauksen sarjalla. Näistä viimeisin on TCPC-leikkaus.

– Sydän rakennetaan toimimaan niin, että veri menee keuhkoihin ilman pumppua. Toinen kammio pumppaa hyvähappisen veren ääreisverenkiertoon ja keuhkot jäävät ilman pumppua.

Oikean kammion puuttuessa tehdään ensin Glennin leikkaus. Siinä keuhkovaltimo katkaistaan ja yläonttolaskimo yhdistetään keuhkoihin. Joskus, kuten Venla Warmalla, ennen sitä tarvitaan myös PA-banding -leikkaus, joka rajoittaa veren virtausta keuhkoihin.

Toisessa vaiheessa alaonttolaskimo liitetään keuhkoihin. Laskimoveri kulkee laskimopaineella ilman pumppausta suoraan keuhkovaltimoon. Tätä leikkausta kutsutaan nimellä TCPC.

Kaksivaiheiset TCPC leikkaukset aloitettiin Suomessa vuonna 1992. Alkuvaiheessa hoitoon pääseville potilaille oli tarkat kriteerit, verenkierron piti täyttää tietyt vaatimukset, jotta vauva pääsi leikkaukseen.

– Olen urallani nähnyt sen vaiheen, että hoitoa ei ollut. Nyt on hoito, mutta se on palliatiivinen. Perheellä on mahdollisuus päättää, ettei lasta hoideta. Se on raskas päätös.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?