”Ei hyvvää pulverivet pois saa heittää.” Lause tulee silloin tällöin mieleen, kun toimin huolettomasti meille niin itsestään selvän hyödykkeen kanssa. Vesihän tulee hanasta ja sitä voi ihan juoda.
Lauseen heittäjä on ystäväni, joka imitoi äitiään. Aikoinaan nuorena pientilan tyttärenä ystäväni joutui päivittäin kantamaan veden pirttiin sekä sieltä ulos. Juokseva vesi tuli vain navettaan.
Puolittain vitsinä heitetty lause lausuttiin minun tiskatessani. Olin huuhtomassa astioita suoraan viemäriin. Vati siihen alle ilmestyi, ja minun ihmetellessäni sitä, mitä vedelle nyt tapahtuu, oli lauseen lausujan myös vietävä tilanne loppuun. Vieraani pesi huuhteluvedellä tuulikaapin lattian.
Muistelen tilannetta nyt keväällä 2023, kun eteläinen Eurooppa kärsii jo näin varhain kuivuudesta ja kuumuudesta. Ihmisille tarjotaan Espanjassa kaupunkien julkisia tiloja viilennykseen, ja virkistykseen tarkoitetut käsienpesualtaiden vedet otetaan käytettynä talteen kuivuudesta kärsivien kasvien kastelemiseen. Oliiviöljystä ja viinistä uhkaa tulla pula.
Sain juuri luettua Minna Eväsojan kirjan Melkein geisha (Gummerus kustannus 2017). Siinä kirjailija kertoo opiskelustaan Japanissa tutkimassa teeseremonian saloja. Kulttuurisokkeja riitti ja yhden erityishuomion saivat opiskelukämppien vessat. Käsienpesuallas oli pytyn vesisäiliön päällä. Näin käytetty vesi voitiin käyttää vessan huuhteluun. Nerokasta.
Maailman onnellisin kansa on siitä onnellisessa asemassa, ettei sen tarvitse miettiä, riittääkö puhdas vesi. Sillä voi kastella kukkia ja sillä voi huuhdella kakat piiloon.
Maailman väestöstä noin puolet elää ilman kunnollista vessaa ja viemäriä ja joka kolmas elää ilman puhdasta vettä. Moni tyttö jää pois koulusta, koska perheelle välttämättömän veden kantaminen on heidän työtään, ja liian monista kouluista puuttuvat tyttöjen vessat.
Maapallon vesistä vain 2,5 prosenttia on makeaa. Koska suuri osa on sitoutunut jääksi ja lumeksi, vain yksi prosentti on käytettävissä juomavetenä. Tiedot ovat YK:n antamia. Se järjesti maaliskuussa vesikonferenssin, jonka osallistuja Suomi on myös sitoutunut vesivastuullisuuteen.
Ihan tässä nyt kysyisin, että onko meillä oikeasti varaa huuhtoa vessamme puhdistetulla juomavedellä? Joko vastuullisuuteen sitoutuneet yritykset ryhtyisivät suunnittelemaan asuinrakennuksiin sade- ja sulavettä sekä huuhteluvesiä hyväkseen käyttäviä saniteettijärjestelmiä? Meidän omaksi hyväksemme ja niiden, joille puhdas vesi ei ole itsestäänselvyys.
Ehkä kolmas maailmansota ei ehdikään aikaisempien ennusteiden mukaan syntymään puhtaan veden puutteesta vaan ihan toisista nesteistä, jotka hölskyvät omaan napaan tuijottavien itsevaltiaiden päänupeissa.
Silti vedelle ja sen puutteelle on osoitettava kunnioitusta ja lopetettava tuhlaus. Aika monella on jano.
Kirjoittaja on toimittaja.
”Maailman onnellisin kansa on siitä onnellisessa asemassa, ettei sen tarvitse miettiä, riittääkö puhdas vesi. Sillä voi kastella kukkia ja sillä voi huuhdella kakat piiloon.