Suomen suurelle ja mahtavalle sote-uudistukselle näyttää käyvän kuin lentoliikenteelle. Palvelut karkaavat nettiin, yhdenvertaisuudesta ei ole tietoakaan, ja kumpaakin pitäisi vähentää: Sote-palveluja sen takia, että ne maksavat liikaa, lentoliikennettä taas ilmastosyistä.
Tätä menoa molemmat onnistuvat missioissaan, mutta alasajo ei uhkaa kumpaakaan. Lentämään pääsee mukavasti myös jatkossa, ja kunnon sote-palveluja saa, jos on rahaa.
Sinivalkoisin siivin yhä lentävä Finnair on ratkaissut rahoitusongelmiaan poistamalla tyynyt kaukolennoiltaan ja tepsivällä lisäpalvelureseptillään: tarjotaan kaukolennoilla niin huonoa ruokaa, että on pakko ostaa parempaa. Typistetään matkustajan jalkatila niin pieneksi, että on pakko ostaa kalliimpi paikka. Pienennetään pahvimuki puoleen, jotta asiakas tajuaa ostaa jotakin muutakin kuin hotkia ilmaista vettä. Jos käsimatkatavara ei ole sentilleen riittävän pieni, ja päätyy hattuhyllylle, rahastetaan siitäkin.
Finnairin touhut ovat alkaneet näyttää siltä, että se häpeää suomalaisuuttaan ja suomen kieltä. On jokseenkin huvittavaa nousta Espanjassa norjalaiseen koneeseen, jonka henkilökunta on täynnä suomalaisia ja jossa suomen kieltä kehdataan vielä käyttää aivan avoimesti, vaikka koneessa on muitakin. Samaan aikaan Finnairilla näin ei todellakaan tapahdu. Eikä tuo ole edes ainoa esimerkki.
Sote-uudistuksen uudet askelmerkit ovat paljastaneet, mitä sairaan päänmenoksi on suunniteltu. Takavuosina joku saattoi erehtyä luulemaan, että yhdenvertaiset palvelut tarkoittavat sitä, että jokainen pääsee lääkärin pakeille omalla kotipaikkakunnallaan ja saa samoja tasokkaita lähipalveluja kuin suuremmissa metropoleissa.
Väärin meni. Yhdenvertaisuus 2.0 tarkoittaakin sitä, että kaikilla on samat mahdollisuudet saada samoja palveluja netissä. Jos sitten joutuu etäkonsultaatioiden jälkeen hoitoon, se annetaan ”liikkuvina palveluina” tai jossakin kauempana.
”Tekoäly se vasta on järjetön ja kallis ratkaisu, jos kivijalka ei ole kunnossa.
Voi olla, että omasta sote-keskuksesta haaveilevilla kunnilla on sama edessä kuin tavallisilla ihmisillä sote-palveluissa tai Porilla lentoliikenteen tai yliopistokeskuksen turvaamisessa. Pitää kaivaa kuvetta.
Ilman hoitoa uhkaavat jäädä he, jotka sitä eniten tarvitsevat: vanhimmat ja sairaimmat, joilla ei ole tietokoneita, älypuhelimia ja muita vempeleitä. Tietävätköhän ne sadat politrukit ja asiantuntijat siellä Säätytalon hallitusneuvotteluissa, että sellaisia ihmisiä tässä maassa on vielä paljon?
Muistaako siellä kukaan, että sivistysvaltion erottaa banaanitasavallasta se, miten se kohtelee heikoimpiaan? Ettei vain kävisi niin, että neuvottelijoiden aika menee palikkaleikkiin, jossa eurooppamyönteisintä pyöreää palaa ja nurkkapatrioottisinta kuutiota yritetään tunkea samasta reiästä.
Pidän aivan kestämättömänä ratkaisuna sitä, miten hyvinvointialueiden rahoitusongelmia ratkotaan tekoäly edellä ja paikallisia palveluja karsimalla.
Tekoäly se vasta on järjetön ja kallis ratkaisu, jos kivijalka ei ole kunnossa. Siitä ei ole seurauksena kuin sarja järjettömyyksiä, joista on jo näyttöjä. Valitettavasti.
Kirjoittaja on eläkeläistoimittaja, jonka mielestä qr-koodi ei ole isäntä, vain renki.