Sukupolveni korkeakoululaisilla on alasta riippumatta edessään suomalaisen yhteiskunnan waterloo, jossa vastapuolen muodostavat taloudellinen eriarvoistuminen, rapistuva yleiskunto ja romahtamaisillaan olevan koulutusjärjestelmän pelastaminen.
Työvoimapulaakaan ei saa unohtaa, sillä Suomessa on tällä hetkellä yli 200 000 avointa työpaikkaa. Toivo työpaikkojen täytöstä on sukupolveni harteilla, mutta taakka on raskas.
Uupuminen yleistyy yhä varhaisemmassa vaiheessa työuraa, kun työelämän vaatimustasot ovat kasvaneet mahdottomiksi. Yhden ihmisen ei pitäisi joutua tekemään kolmen tai viiden ihmisen töitä, vaikka se näyttää olevan ajan henki.
Huoli suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudesta nousi esiin mitä erikoisimmalla tavalla, kun Yle uutisoi 5. toukokuuta (YLE.fi 5.5.) tutkijoiden huolestuneen tulevien opettajien itsekeskeisyydestä. Kohun nostattaneeseen uutiseen vastasivat niin yksittäiset opiskelijat kuin ainejärjestötkin, esimerkiksi Suomen Opettajiksi Opiskelevien Liitto SOOL Instagramissaan.
“Onnelliset opettajat, jotka voivat työssään hyvin ja saavuttavat asioita työn ulkopuolelta, pystyvät tuomaan myös yhteiskunnallista merkittävyyttä työhön”, kommentoi SOOLin varapuheenjohtaja Mira Laurinantti.
Itsekäs, tai sanotaanko elämännälkäinen ja itselle armollinen, motiivi eli elämän mielekkyys ei tarkoita, etteivät tulevaisuuden opettajat osaisi työtään tai tekisi sitä hyvin.
Jos tulevaisuuden opettajien elämännälkä on työn luonteeseen verrattuna liian suuri, on olemassa parempiakin ratkaisuja kuin esittää tutkimustuloksiin perustuvia syytöksiä ja moraalihuolia mediassa. Voisi esimerkiksi lisätä opiskelupaikkoja tai laatia kiintiöitä, ettei yksi opettaja ole vastuussa liian suuresta opiskelijamäärästä.
”Toivo työpaikkojen täytöstä on sukupolveni harteilla, mutta taakka on raskas.
Korkeakouluopiskelijoista suurin osa on tällä hetkellä sitä ikäryhmää, jolta on vaadittu kautta aikain eniten suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Joillekin se on aiheuttanut jo lukiossa burn outin, toisille se on aiheuttanut eriasteisia mielenterveysongelmia. Mikäli sama oravanpyörä seuraa työelämään ja oma itse unohtuu, palaa nopeasti loppuun.
Uskomattomiin suorituksiin venyneet korkeakoululaiset niin yliopistoissa kuin ammattikorkeakouluissa ansaitsevat elämännälkäiset elämäntavoitteet kaiken tekemänsä työn jälkeen. Sukupolveni ei kaipaa syytöksiä itsekkyydestä, vaan työrauhan tulevaisuuden rakentamisessa.
Tulevaisuuden yhteiskunta on hyvissä käsissä, jos tulevaisuuden opettajilla on elämäntavoitteena elämän mielekkyys ja sen jakaminen tulevaisuuden esikoululaisille, peruskoululaisille ja vanhemmille opiskelijoille.
Se on rohkeutta katsoa tulevaan inhimillisin silmin, se on rohkeutta toivoa. Se on osa huomista.
Kirjoittaja on 20-vuotias ylioppilas Euran Hinnerjoelta.