Osa hyvinvointialueen ja kuntien päättäjistä hörppäsi aamukahvinsa väärään kurkkuun, kun alueen johtaja Kirsi Varhila kertoi kylmän tosiasian, että kaikissa kunnissa ei tule jatkossa olemaan omaa sote-keskusta. Yllätys sen ei kylläkään pitänyt olla, ei vaikka vaalien alla joku erehtyikin toista lupaamaan.
Muutoksille on lukuisia perusteita. Väestön ikääntyminen ja Satakunnan väestön väheneminen ja keskittyminen on jatkunut jo pitkään eikä merkittävää muutosta ole näköpiirissä. Satakunnan sairastavuus on myös maan keskiarvoa suurempaa.
Uudet velvoitteet, joita väistyvä hallitus innolla sääti, lankeavat nyt toden teolla maksuun. Ainakaan vielä esimerkiksi kiristyneitä hoitajamitoituksia ei ole purettu, vaikka moni asiantuntija on sitä esittänytkin.
Velvoitteiden myötä henkilöstöpaine sote-alalla kasvaa entisestään. Kaikkialle työntekijöitä ei yksinkertaisesti riitä, eikä moni ole halukas ajamaan kaupungin palveluiden ääreltä maakunnan laitamille työmaalle. Pienet yksiköt ovat kovin haavoittua myös poikkeustilanteissa.
Satakunnan hyvinvointialue syö jo nyt noin 60 miljoonaa euroa enemmän kuin tienaa. Palkankorotukset ja hintojen nouse vaikeuttavat alueen tilannetta entisestään.
Mikäli mitään ei tehdä, valtio ottaa hyvinvointialueen ohjaukseensa, eikä kyse ole tällöin mistään hellästä hoivasta. Todennäköisesti Satakunnan sote-palvelut siirrettäisiin isompien naapureiden järjestettäväksi.
Jo kesällä Satakunnan hyvinvointialueen on aloitettava neuvottelut valtion kanssa siitä, että se voi ottaa lainaa välttämille investoinneille. Pian pitäisi kyetä vielä rahoittamaan Rauman aluesairaalan ja Porin kuumasairaalan rakentamiset vaikutuksiltaan noin 150 miljoonaa euroa vuonna 2025.
Kaikille luottamushenkilöille ei maistunut myöskään johtajan ääneen lausuma toive päätöksentekokyvystä. Kuvaavaa on kuitenkin se, että valtuustoa myöden on kysytty, onko johdolla ja aluehallituksella edes lupaa valmistella uutta palveluverkkoa. Kenellä sitten?
Vastuullista päätöksentekoa ei ole se, että mikään ei muuttua saa. Kyläpolitiikasta pitää uskaltaa päästää irti. Nyt niin ei ole tapahtunut. Lähipalvelu ei siis tarkoita kunnan omaa sote-keskusta tai lukuisia pieniä asumisyksiköitä. Liikkuvat palvelut ja etäyhteydet mahdollistavat lukuisia vaikuttavia toimintatapoja.
Asioita on usein syytä tarkastella kokonaisuutena, mutta se ei saisi olla syynä ilmiselvien ratkaisujen siirtämiseen. Näin päättäjät kuitenkin päättivät – tai pikemmin jättivät päättämättä – kun Kullaan ja Nakkilan asumisyksiköissä esitettiin järjestelyjä, joilla olisi saatu välittömästi noin 1,5 miljoonan euron säästöt.
Hyvinvointialueen henkilöstöön kuuluvat myös ammattijohtajat. Läheltä olen joutunut seuraamaan sellaisiakin organisaatioita, joissa johdon motivaatio on romahtanut, kun päätöksiä ei ole saatu aikaiseksi.
Ei aina, mutta joskus luottamushenkilöt voisivat uskaltaa luottaa virkavastuulla tehtyihin esityksiin.
Kirjoittaja on porilainen asianajaja ja Satakunnan aluevaltuuston puheenjohtaja sekä Porin kaupunginhallituksen ja Satakunnan maakuntahallituksen varapuheenjohtaja.
”Mikäli mitään ei tehdä, valtio ottaa hyvinvointialueen ohjaukseensa, eikä kyse ole tällöin mistään hellästä hoivasta.