Olin vaihto-oppilaana Espanjassa viime vuonna elokuusta helmikuuhun. Ennen lähtöä kuulin ystäviltäni, miten lähes jokainen heidän tuntemansa pariskunta oli eronnut, kun toinen oli vaihdossa.
Puoli vuotta kestäneen opiskelijavaihdon aikana kuusi uutta ystävääni erosi kumppaneistaan.
Kun tapasin poikaystäväni vähän yli vuosi sitten, taisin sanoa jo heti kättelyssä, että olen lähdössä kohta vaihtoon. Vaikka emme olleet seurustelleet kauan, päätimme, että puolesta vuodesta selvitään.
Eron hetkellä Helsinki–Vantaalla en osannut käsitellä tunteita. Todellisuus iski vasta illalla Espanjassa. Oli outoa tiedostaa etäisyys ja pitkä aika erossaoloa. Puoli vuotta olimme viettäneet aikaa toistemme kanssa päivittäin. Nyt teimme samaa, mutta videopuheluyhteydellä.
Etäsuhde on monelle nuorelle parille ajankohtainen, kun opiskelu, työ, armeija tai vaihto-opiskelu vievät eri suuntiin. Puolikin vuotta on lyhyt aika suhteutettuna siihen, miten nykyään moni pariskunta elää etäsuhteessa jopa vuosia.
Pohdin, että pelkkä etäisyys ei voinut olla ainut syy eroille. Oivalsin, että parisuhteen tilasta täytyy olla etäsuhteessa hyvin tietoinen. Jos yhteisestä tulevaisuudesta on eriäviä näkemyksiä, todennäköisesti päädytään eroon.
Espanjassa ystävieni erot tulivat aivan puskista. Monella tapauksella oli jotain yhteistä – useimmiten jokin asia, jota ei ollut käsitelty loppuun.
Kun ikävöi ja välillä on tarpeeksi etäisyyttä, pienetkin haasteet voivat muuttua isoiksi. Asiat voivat muuttua epämääräisiksi tunnemytyiksi, joita ei saa sanottua ääneen videopuhelussa. Lisäksi ne tärkeät asiat, joista ei ehkä ennenkään ole kasvotusten keskusteltu, moninkertaistuvat.
Etäisyyden myötä voi huomata paremmin mikä mättää, kun tunteita ei pääse pakoon. Se voi olla myös hyvä asia. Lähisuhteissa tunteet voidaan helposti sivuuttaa tai jättää käsittelemättä arjen keskellä.
Usein eroon päädytään luottamuksen puutteen takia. Suhteessa täytyy olla tietoinen siitä, mihin ollaan seuraavaksi menossa.
Ihmissuhteissa opimme, mitä haluamme.
Ajan myötä toisen ikävöimiseen turtui. Vaikka puoleen vuoteen mahtui päiviä, jolloin ikävä oli kova, se ei ollut niin raastava kuin mitä aiemmin luulin. Siitä tuli vain normi.
Vaihto-opiskelusta jäi käteen upeita muistoja, enkä olisi voinut kokea niitä, jos parisuhde olisi pakottanut jäämään.
Loppujen lopuksi puoli vuotta meni ohi yllättävän nopeasti ja lentokentän saapuneet-hallissa oli vastassa tuttu hymy. Se oli maailman paras tunne. ”Me tehtiin se!”
Kirjoittaja on toimitusharjoittelija.
”Asiat voivat muuttua epämääräisiksi tunnemytyiksi, joita ei saa sanottua ääneen videopuhelussa.