Selasin vuoden 1986 iltapäivälehtiä ja yllätyin. Lehdissä julkaistiin päivittäin kaksi tai kolme rikosuutista. Yhteen lehteen ei mahtunut enempää.
Median uutistarjonta on lisääntynyt valtavasti, kun paperilehtien rinnalle ovat tulleet verkkopalvelut. Samalla ovat lisääntyneet myös rikosuutiset, sillä internetiin mahtuu tavaraa. Ei siis mikään ihme, jos tuntuu, että rikollisuus lisääntyy.
Tosiasiassa tämä ei pidä paikkaansa, kertovat muun muassa Tilastokeskuksen ja Sisäministeriön tilastot. Todellisuudessa rikollisuus vähenee. Esimerkiksi väkivaltarikollisuus on pysynyt vuosia samalla tasolla tai jopa vähentynyt, vaikka huomioon otetaan poliisin tietoon tulleen rikollisuuden lisäksi myös arvioitu piiloon jäänyt rikollisuus. Henkirikosten määrä oli vuonna 2021 selvästi alle 2000-luvun keskitason.
Omaisuusrikoksetkin ovat olleet laskussa 1990-luvun alusta lähtien, mihin voi tosin jonkin verran vaikuttaa se, ettei niistä ilmoiteta jutturuuhkaan juuttuneelle poliisille yhtä helposti kuin ennen.
laissa on pari kohtaa, jotka sotivat oikeustajuani vastaan. Ensinnäkin on vaikea ymmärtää, että rikoksista saa paljousalennusta. Luulisi olevan pikemminkin päinvastoin. On kuitenkin niin, että kun rikollinen istuu käräjillä nipusta rikoksia – esimerkiksi tapon yrityksestä, kahdesta pahoinpitelystä, varkauden yrityksestä ja neljästä rattijuopumuksesta – hän saa täyden tuomion eli pohjarangaistuksen vain vakavimmasta rikoksestaan ja muista hänet tuomitaan kevyemmin.
Tälle käytännölle on toki perustelunsa: jos kaikki rikokset laskettaisiin yhteen, se johtaisi kohtuuttomankin pitkiin tuomioihin. Silti maallikon silmiin näyttää oudolta, että jotkin rikokset voi saada lähes anteeksi.
Omituiselta kuulostaa myös se, että vankeustuomio ei käytännössä olekaan sen pituinen, jollaiseksi oikeus sen määrää. Esimerkiksi yhdeksän vuoden vankeusrangaistuksen saanut ei vietä yhdeksää vuotta vankilassa, vaan suorittaa siitä vankilassa yleensä vain kaksi kolmasosaa eli noin kuusi vuotta. Ensikertalainen istuu yhdeksän vuoden tuomiosta vain puolet eli noin neljä ja puoli vuotta ja alle 21-vuotias vain kolme vuotta.
On huomattava, että ensikertalaisuus myös palautuu eli useasti rikoksista tuomittu voi olla ensikertalainen, jos hän onnistuu välttämään uuden vankeustuomion riittävän pitkään.
Näiden lain linjausten syynä ovat vankeinhoidon kustannukset. On kallista pitää ihmisiä vankilassa. Taustalla on myös tutkimustieto vankeusrangaistuksen kehnosta tehosta sekä ajatus ihmisarvosta ja inhimillisyydestä.
Rikosten uhrien ja heidän lähipiirinsä kannalta luultua lyhyemmät vankeustuomiot voivat kuitenkin tuntua epäoikeudenmukaisilta ja olla muutenkin ongelma. Esimerkiksi väkivalta- ja henkirikoksiin liittyy usein uhkailua, häiriköintiä ja pelkoa.
Pahimmillaan voi kulua vain hetki, kun vankilaan lähetetty väkivaltarikollinen on taas kotikulmillaan piinaamassa ihmisiä.
Kirjoittaja on toimittaja.