Jostakin syystä perjantai oli sellainen päivä, että työpäivän tunnit täyttyivät kaikenlaisesta muusta tekemisestä ja jäin miettimään kirjoituksen aihetta paljon tavanomaista pidempään.
Aiheista ei sinänsä ollut pula, mutta pilvettömältä taivaalta porottava aurinko houkutteli tarttumaan johonkin muuhun – kevyempään tai lämpimämpään – kuin routavaurioisiin yksityisteihin tai maastopalojen vaaraan. Kumpaakaan ei tietenkään ole syytä vähätellä, mutta ehdin jo körötellä kotiin, eikä aihe ollut vieläkään kirkastunut.
”Maanantaina vietetään Koiranpäivää”, julisti verkkojutun otsikko.
Siinähän se. Lemmikki ei välttämättä ole maastopaloa lämpimämpi, mutta taatusti mieluisampi ja läheisempi.
Mutta voiko koira-aiheesta saada asiapitoisen kolumnin?
En tiedä, mutta ei kai aina tarvitse kirjoittaa asiaa. Miksei välillä voisi heiluttaa häntää ja kertoa siitä, kuinka mukavaa on, kun karvainen koirakaveri heittäytyy rapsutettavaksi?
Miksi ei voisi ylistää sitä, miten mukavaa on, kun miltei perheenjäseneksi sukeutunut otus ottaa vuosi toisensa töistä tulijan vastaansa samalla vilpittömällä innolla kuin pentuna?
Kun vielä ystävä ehdotti, että ”kokeiles kirjoittaa koiranpäivästä”, niin pitihän sitä kokeilla. Jos totta puhun, sää olisi suosinut lenkille lähtemistä ja tv-ohjelma jääkiekkofinaalin katsomista, mutta koira-aihe vaati tarttumista.
Ei muuta kuin illan alkajaisiksi autotallitoimistoon, tietokone päälle ja koira-aihe itämään. Kyytipojaksi piti tietysti käydä keittämässä kahvit, mutta suodatinpussi jäi käyttämättä, kun koira oli kadonnut.
Talon etuovi oli auki, eikä koiraa missään.
Ensimmäinen reaktio oli ”huh”. Toiseksi tuumasin, että ”jaahas, ulko-ovi on jäänyt sen verran huterasti kiinni, että alati kokeilunhaluinen Jasu, 13, on päässyt hyppäämään ovea vasten ja testaamaan, että aukeaisko...”
Olihan se auennut, ja karvakaveri oli lähtenyt lipettiin. Tässäkö tämä ilta nyt sitten oli? Niissä talkoissa, kun hännänheiluttajaa etsitään, on välillä ollut mukana puoli naapurustoa ja mennyt tunti pari, joskus enemmänkin. Nyt huusin tuulikaapista kovaan ääneen Jasu, ja kas... tyyppi tuli häntä heiluen terassilla oma-aloitteisesti sisälle.
Kuka vielä väittää, ettei vanha koira opi uusia temppuja?