Erään museon aulassa vierailijoita vastaanottamassa komeilee 100 miljoonaa vuotta vanha dinosauruksen luuranko. Täydellisesti säilynyt fossiili on hämmästyttävä näky ja kiehtova kertomus menneistä ajoista.
Opas kertoo tarinallisesti dinosaurusten aikakaudesta, joka loppui 66 miljoonaa vuotta sitten. Pääsylipun kustannukset – kaksikymmentä euroa – ovat kymmenien miljoonien vuosien mittaisen aikamatkan viihteellinen arvo nykyrahassa.
Kauan sitten päättynyt dinosaurusten valtakausi on uskomattoman kaukana, eikä omalla isojen ihmisapinoiden heimoon kuuluvalla lajillamme ole mitään muistijälkiä hirmuliskojen läsnäolosta.
Ryhmä turisteja pyörähtää museokierroksen jälkeen matkamuistomyymälässä. Toinen mokoma kahdenkympin investointi, ja fossiilit viettävät museon jalustoilla muutaman lisäviikon. Ryhmä jatkaa matkaansa ja säntää turistibussiin intoa puhkuen – seuraavassa museossa voi nähdä mammutin!
Arktisten karvaelefanttien taivallus telluksella tuli tiensä päähän 10 000 vuotta sitten, mutta niihin suhtautuminen eroaa hirmuliskoihin suhtautumisesta.
Voisiko vielä tehdä jotain? Mammutteja on ajateltu kloonattavan ja herätettävän eloon, mutta lentoliskoja tuskin saadaan ilmoille muualla kuin Jurassic Park -elokuvien satusaarilla.
Turistiryhmä suuntaa päivän päätteeksi eläinpuistoon. Onko tulevaisuudessa eläinpuistoja?
Jos on, tulisi niiden olla erilaisia. Oman ehdotukseni nimeän Kadonneiden eläinten puistoksi, jonne huolitaan vain eläinlajeja, jotka ovat häviämässä kuluvien vuosikymmenten aikana.
Puiston pääportilla lipunmyyntikioskin näyteikkunan lintuhäkissä istuu parvi täytettyjä töyhtö- ja hömötiaisia.
"Mitä nuo ovat?" lapsi kysyy vanhemmiltaan.
Vanha ja äkäinen ukko tiuskaisee lapselle ennen vanhempia, että puunrungolla istuu pikkulintuja, joita on ollut vielä muutama vuosikymmen sitten. Hän on niitä nuorena miehenä huoneensa ikkunasta ihaillut.
Puiston tyhjien aitausten edessä on erikokoisia infotauluja kuvineen. Tällaisella alueella eli esimerkiksi sarvikuonoja. Vesialtaan reunoilla on kauniita kuvia Suuresta Valliriutasta, mutta ei siitäkään jäänyt jäljelle kuvia kummempaa.
Päivän viimeinen vierailukohde oli turistiryhmän mukaan ahdistava, kolkko ja autio maailma. Asennemuutos eliökunnan historiaa kohtaan oli ilmeinen, kun miljoonat vuodet vähenivät kymmeniksi vuosiksi. Puiston poluilla pohdittiin: olisimmeko voineet estää tämän kaiken?
Kadonneiden eläinten puistoon rakennetaan valitettavasti koko ajan uusia aitauksia. Lukemattomia eliölajeja uhkaa sukupuutto, ja tulevaisuuden eläinpuisto vaikuttaa ankealta paikalta.
Täsmälleen siitä syystä luontokadon pysäyttämiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen juuri nyt.
Aikaa ei ole enää hukattavaksi.
Kirjoittaja on 20-vuotias ylioppilas Euran Hinnerjoelta.