Kävin muutaman päivän kevätlomalla Tallinnassa. Kuten Viroon ja Ruotsiin suuntautuvilla lähiulkomaanmatkoilla aina, nytkin tuli tehtyä tahatonta vertailua kotimaan ja kohdemaan välillä: mikä siellä näyttää olevan milloinkin paremmin tai huonommin kuin täällä.
Tallinna on tietenkin muuttunut hurjasti muutaman viime vuosikymmenen aikana. Meikäläisittäin tarkasteltuna köyhästä neuvostoaikaisesta rähjälästä kehittyi ensin epävakaa halpala ja sitten ketterä uusvanha eurokaupunki.
Näiden aikojen Tallinna on supersiisti – sekä termin konkreettisessa että slangillisessa merkityksessä.
Vaikka meneillään oli huhtikuu eli kuukausista julmin, koko kaupunki näyttäytyi roskattomana ja pölyttömänä niitä vähän kaukaisempia kolkkia myöten, joiden rakennuskanta kaipaa yhä enemmän kuin pientä pintaremonttia.
Viru-keskuksen Kaubamaja toidumaailm tuntui jopa siinä määrin kliiniseltä luksusluokan ruokamarketilta, että kengät olisi ehkä pitänyt ottaa pois ja suojakäsineet laittaa käteen.
Myös Kadriorgin upea 70 hehtaarin puisto odotti väriloistoon puhkeamista putipuhtoisena. Siitä pitivät huolen kymmenet kukkapenkeissä hääränneet puistotyöntekijät.
Kadriorg on palatseineen eri maata kuin Porin luonnonmukaisempi Kirjurinluoto, jonka rauhaa rikkovat Hanhipuiston pysäköintialueen kuminkäryttäjät ja Raumansillan yli Arenalle kiihdyttelevät mönkijäkuskit.
Tallinnan viherkeitaaseen on mahdotonta kuvitella vastaavaa meininkiä, vaikka paana olisi valmiina. Puistoa halkova A. Weizenbergi on kuin luotu jokamiesten kiihdytysajojen asvalttisuoraksi.
””Miten tyylitietoisilla tallinnalaisilla on varaa asua ja elää Tallinnassa?”
En tiedä, onko tallinnalaisilla taviksilla haluja polttaa kumia ja bensiiniä pelkän viihdekäytön nimissä, mutta ainakaan heillä ei ole siihen varaa.
Kaupungin yleinen hintataso on noussut inflaation voimalla osin yli Suomen hintojen, mutta keskimääräinen bruttopalkka jää yhä 1 700 euron vaiheille. Suomessa se on noin 3 000 euroa.
Epäsuhta pisti entistä enemmän miettimään, miten tyylitietoisilla tallinnalaisilla on varaa asua ja elää Tallinnassa. Maan EU-jäsenyyden alussa 2000-luvulla vastaus kuului: velalla. Virolaiset olivat korviaan myöten veloissa, mutta ovatko he sitä edelleen?
Toisaalta Tallinnassa näkyi pääsiäisen tienoilla sen sortin uusia saksalaisia muskeliautoja, että Suomeen sellaisia ei kenties edes tuoda. Sekä kalliista ajokalustosta että uusista luksusasunnoista voi päätellä, että Viron pääkaupungissa vaikuttaa varsin varakas vähemmistö.
Lopuksi menovinkki: Tallinnassa on paljon muutakin kuin vanhakaupunki, Kadriorg, Kumu ja Pirita.
Esimerkiksi Noblessnerin alueelle vanhaan valimoon pystytetty keksintötehdas Proto on huima virtuaalitekniikkaan painottuva tutustumiskohde.
Noblessnerin entinen sukellusvenetelakka-alue on uusvanhaa Tallinnaa. Siellä sijaitsee muun muassa visiitin arvoinen keksintötehdas Proto.