Kirjoitin tarkalleen kaksi vuotta sitten kolumnin alueiden ja paikkojen kostosta. Käsitteellä viitataan ihmisten kokemiin pelon ja tyytymättömyyden tunteisiin ympärillä tapahtuvia suuria muutoksia kohtaan, joihin koetaan olevan vaikea vaikuttaa. Kosto purkautuu tavallisesti äänestämällä populisti- ja protestipuolueita tai äänestämättömyytenä.
Viittasin kolumnissa entisen DDR:n alueella olevaan pieneen ja syrjäiseen Paska-nimiseen kylään. HS:n toimittaja Anna-Liisa Kauhanen oli tehnyt kylän ihmisistä ja ilmapiiristä mainion jutun. Maahanmuuttovastainen AfD-puolue oli saanut siellä kanavoitua kyläläisten äänet puolelleen.
Paskan kaltainen kylä tai taajama voisi sijaita yhtä hyvin missä tahansa Suomessa. Nämä paikat sijaitsevat usein rakennemuutoksista kärsivillä taantuvilla teollisuusalueilla, supistuvilla maaseutualueilla tai kaupunkien lähiöissä.
Paikoilla ei välttämättä mene erityisen huonosti, mutta ihmiset haluaisivat silti kaiken olevan kuin ennen. Huoli omasta tulevaisuudesta herättää epäilyjä ja pelkoja.
Oliko Perussuomalaisten vaalivoitossa kyse alueiden kostosta?
Oli ja ei. Merkit alueiden kostosta tulevat parhaiten esiin suhteessa keskustan vahvoihin alueisiin.
Keskusta oli edellisissä vaaleissa suurin puolue neljässä vaalipiirissä, mutta menetti kaikki vahvat vaalipiirinsä ”Perus-Suomelle”. Uusi keskusta nousi suurimmaksi puolueeksi kuudessa vaalipiirissä.
Perussuomalaisten voitto ei perustunut kahtiajakoon kaupunkien ja maaseudun tai etelän ja pohjoisen välillä. Puolue eteni harppauksin niin maalla ja kaupungeissa kuin etelässä ja pohjoisessa. Alueellisen kahtiajaon sijaan korostuivat tunneperustaiset me vastaan ne -asetelmat. Tämä näkyi erityisesti vastavirtaan kulkemisena maahanmuuttoon, ympäristöön ja energiaan liittyvissä kysymyksissä. Esimerkiksi maahanmuuttoa vastustettiin eniten siellä missä on vähiten maahanmuuttajia.
Koko maassa oli yhteensä 1808 äänestysaluetta. Perussuomalaiset olivat suurin puolue joka neljännellä alueella. Puolue voitti eniten uusia paikkoja erityisesti kasvukolmion sisäosissa ja Pori-Imatra-linjan pohjoispuolella. Näillä alueilla on runsaasti väestökatoa kärsiviä teollisuuden ja maaseudun rakennemuutospaikkoja. Satakunnassa perussuomalaiset olivat suurin puolue 11 kunnassa Pori mukaan lukien.
Alueiden kosto ei kuitenkaan purrut suurilla kaupunkiseuduilla eli siellä missä maahanmuuttajia on eniten. Perussuomalaisten kannatus jopa aleni Helsingissä ja Turussa sekä nousi vain hieman Espoossa, Tampereella ja Vantaalla. Sen sijaan Oulussa puolue nousi suurimmaksi keskustan kustannuksella.
Suomen jakautuminen ja eriytyminen on tosiasia tilastojen perusteella. Se luo jatkossakin maaperää uusille alueiden kostolle ja vastakkainasetteluille, ellei eriytymistä kyetä tai haluta lievittää.
Kirjoittaja on alue- ja väestönkehityksen asiantuntija ja valtiotieteen tohtori sekä Porin kaupunginvaltuutettu (vihr, sit).