Vaalikentillä keskusteluissa puhuttivat monet asiat, mutta yksi nousi ylitse muiden. Satakuntalaiset ovat huolissaan sosiaali- ja terveyspalveluidensa tulevaisuudesta. Hyvinvointialueen aloitettua toimintansa on tullut esiin monia kansalaisten oikeustajua koettelevia käytännön muutoksia, jotka eivät vaikuta taloudenkaan kannalta järkeviltä.
Maksujen ja korvausten alueellisen harmonisoinnin nimissä tehdyt muutokset ovat olleet suurin huolen aihe. Ensin puhutti vammaisten henkilöiden avustajien palkkioiden lasku. Sitten monilla nousivat kuntoutuspalveluiden hinnat ja perhehoitajien palkkiot laskivat. Päivätoiminnan palvelusetelit eivät enää kata esimerkiksi muistisairaiden päivätoiminnan kuluja, ja osalta vammaisista henkilöistä uhattiin viedä työosuusraha.
Tuoreempana listalla ovat sosiaalisen kuntoutukseen osallistuvien toimintaraha ja matkakorvaus. Kyseessä on tärkeä ennaltaehkäisevä tuki, jolla osallistetaan syrjäytettyjä ja vaikeassa tilanteessa olevia henkilöitä ja ehkäistään muun muassa asunnottomuutta ja mielenterveysongelmia. Noin seitsemän euron päiväkorvaus kustantaisi hyvinvointialueelle noin 30 000 euroa, joten lähes miljardin budjetissa taloudellinen vaikutus on olematon.
Kaikissa näissä aluehallinnon punakynäämissä kustannuserissä ei ole kyse vain inhimillisyydestä ja satakuntalaisten palveluita tarvitsevien elämänlaadusta, vaan myös pitkän tähtäimen kustannuksista. Vaikka päätöksillä saataisiin nopeita säästöjä ja pienennetään tämän vuoden alijäämää, ne tulevat maksamaan moninkertaisesti raskaampien palveluiden tarpeena tulevaisuudessa.
Kansalaisten lisäksi monet hyvinvointialueen päättäjistä ovat turhautuneita. Valtuutetuilla ei käytännössä ole juuri muita vaikutuskeinoja kuin valtuustoaloitteen tekeminen. Yleensä luottamushenkilöt voivat vaikuttaa lautakuntatyön kautta, mutta Satakunnassa ne eivät ole kunnolla vielä edes aloittaneet toimintaansa. Aikaa olisi ollut valmistella myös luottamushenkilöiden toimielimiä viime vuoden maaliskuusta, mutta resurssia ei ollut. Niinpä ensimmäisiä kokouksia on pidetty vasta maaliskuussa tänä vuonna.
Närää aiheuttaa lautakuntien rooli, joita on kampaviinerikerhoiksikin nimitelty. Esimerkiksi aikuisten palveluiden lautakunnan kokousaikatauluksi oli suunniteltu neljä kertaa vuodessa, kaksi tuntia kerrallaan. Verrattuna Porin perusturvalautakunnan tai Rauman sote-valiokunnan kokousaikatauluun, jotka ovat pääsääntöisesti kokoontuneet joka toinen viikko keskimäärin yli kolme tuntia kerrallaan, tuntuu kahdeksan tunnin vuositahti demokratian halventamiselta.
Kirjoittaja on porilainen kaupunginvaltuutettu (vas.) ja Satakunnan Vasemmistoliiton aluevaltuustoryhmän puheenjohtaja.